sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Ananaskirsikkakorin muodonmuutos

Täällä taas! Tuli tahtomattaan vähän taukoa käsitöistä, taukoa blogista ja taukoa ihan kaikesta.

Kaksi ja puoli vuotta sitä pystyi onnistuneesti välttelemään, mutta nyt se korona löysi tämän talouden. Ja olihan melkoinen sairasteluviikko. Ei ollut mikään ihan pikkuflunssa. Ja vieläkin kehossa ja kauhkoissa yksän myötä tuntuu. Huhheijaa, toivottavasti ei tule toiste.

Kun pahin sairastelu oli takana, alkoi vähän puuduttamaan sarjojen bingettäminen ja sitä kaipasi jotain puuhaa käsille - vaikka ei niissä kyllä kovin voimia ollut. Yritin ensin jotain helppoa virkkaamista, mutta sekin oli käsille liian raskasta ja en pystynyt laskemaan helppojakaan lisäyksiä. 

Sitten jostain se ajatus tuli: ananaskirsikkakori + vrkkuukoukku + nyöriä = BUM! Idea ja inspiraatio.

Ostan useinkin ananaskirsikoita ja jos ei ole valikoimassa pahvilaatikossa niitä niin muovisessa korissa on ostettava. Olen näitä koreja jemmannut syrjään ja käyttänyt esim. vetolaatikoissa tilajakajina ja piensälän säilytyksessä missä sattuu. Joskus tuo muovisuus vähän haittaa, ajattelin et nyt kokeilen korin päällystämistä!

Kieritin virkkuukoukulla nyörinpätkiä (purettuna yhdestä epäonnistuneesta makrameevirityksestä) kerroksittain korin ympärille. Sen jälkeen kuumaliimalla tein koriin vanhasta lakanatilkusta vuoren, lisäsin pahvipohjan (myöskin päällystetty tilkulla) ja viimeistelin liimaamalla pohjaan vielä neljä puuhelmeä jaloiksi.

Tässä vielä kuva nyörin "virkkaamisesta". Koukkusin langan aina muoviritilän alta ja sitten seuraavaan. Pätkät olivat sen mittasia, että yksi aina riitti 2-3 kerrosta, sitten oli solmittava langanpäät ja otettava uusi lanka.

Tämä oli mukavaa siinä mielessä, ettei tarvinnut laskea silmukoita tai kerroksia. Nyöri kiristyi aina ali koukkuamisessa sen verran, että saattoi pitää hyvin taukoja. Ja niitähän oli paljon. Helppoa hommaa, mutta kyllä oli kipeänä hidasta etenemistä.

On se aika söpö, eikö?

Yksi kori valmis, toinen odottaa vielä vuorta ja viimeistelyä. Kuumaliima loppui kesken ja saa kyllä olla ihan toinen tarina se, että jaksan lähteä kaupoille ostamaan kuumaliimaa. (Voltissa saisi kyllä olla joku käsityöihmisten kauppa karanteeneihin ja muihin akuutteihin käsityötarpeisiin, eikö?)

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.