Hienoa kahvia.

Sain tänään ilahduttavaa postia! Tein äidilleni tilauksen ja sen ensimmäinen osa saapui jo luokseni!

Se on kahvipakettien sisäpuolesta tehty clutch. Äitini on niin taitava! Inspiraationa toimi mielettömän mahtava ecoist.com, joka pursuaa mm. karkkipapereista tehtyjä punottuja laukkuja.

Oma kahvilta tuoksuva pikkulaukkuni sisältää rannelenkin ja mahdollisuuden myös kiinnittää clutchiin olkahihna. Clutchin sisällä on harmaa vuorikangas ja sivutasku.

Vuosia sitten, kun äitini alkoi tekemään kahvipaketeista kauppakasseja, kieltäydyin vastaanottamasta "mummomaista" kassia. Yllätyksekseni, kahvipaketeista taittui myös nuorekkaampi versio pakettien sisäpuolista. Kokokin on soma (24x26x13 cm), joten ei muuten ole yhtään enää mummomainen.

Vielä odottelen tilaukseni toista osaa: kapeammasta nauhasta tehty clutch Brazilin pirteässä keltaisessa!

Taidan alkaa myös keräämään Cafe Arome Hienoa. Tuostakin tulisi kirjaimellisesti HIENO clutch!

Seinät täynnä lemppareita.

Mies sanoo aina, että meillä on liikaa "roinaa" seinillä. Vaikka kuinka mulkoilen pahasti moiselle väitteelle, mies ei vaihda mielipidettään. Päätin valokuvata lempi"roiniani" seiniltä todistaakseni, että ei niitä nyt niin kamalasti ole ja että ovathan ne nyt ihan liian ihania pois otettaviksi. Kyllä sitä seinillä väriä pitää olla!

Lemppari 1: 70-luvun Aku Ankat isossa lasikehyksessä. Yhtäaikaa niin ihanan kammottavat värit!

Lemppari 2: suuri sisustustauluni olohuoneen seinällä. (Kangas Eurokankaasta.)

Lemppari 3: Marilyn Monroe-taulu, joka on kulkenut aina jokaisen muuttokuormani etunenässä uuteen kotiin. Myöhemmin avomiehen muuttokuormasta Marilynkin löysi Marlon Brandonista poikakaverin.

Lemppari 4: vinyylikello ja sen värikkäät kirpputoreilta pelastetut kaverit.

Lemppari 5: Hullunkuriset perheet ja linnut. Kaikki aina luulee, että osa korteista puuttuu. Ei muuten puutu, asettelin ne tahallani epäsymmetrisesti. Pahviset linnut on kiinnitetty seinään sinitarralla ja halutessani voin aina vaihtaa niiden kokonaisuutta. Alkujaan ne olivat esimerkiksi näin.

Lemppari 6: Nörttinurkkauksen sarjiksista tehty kollaasi ja hello-teksti. Alkuperäinen juttu täällä.

Lemppari 7: Sarjiksia tasapainottaa naisellisemmat pikkutaulut, kuten muutamat vanhat valokuvat, tyhjä kehys sekä Kuningatar Blanka-maalauksen postikortti (Ateneum).

Lemppari 8: taulu pari kuukautta vanhasta Corasta. Hyvä ja suloinen kuva näyttävässä kehyksessä (Ikea) on yksi puhutelluimmista tauluista kotonani. Tästä taulusta en luovu koskaan.

Lemppari 9: jälleen yksi inspiroiva kollaasi: pienet valokuvat parikymppisistä vanhemmistani ja postikortteja. Alakulman vintagekortit sisustusliikkeestä ostetut, yläkulman postikortit lahjaksi saadut.

Lemppari 10: keittiön iloinen kuvakollaasi, jonka tulostetut kuvat kähvelsin Etsystä (Wild Life Prints).

Siinä minun kymmenen suosikkiani, joita en ainakaan seiniltäni alas ota. Ja nyt ei sanakaan siitä montako taulua jäi kuvaamatta, joita en tähän kympin valioiden seuraan päästänyt..

Muistakaahan vielä arvonta: tutoriaalitoiveita kehiin! Osallistumisaikaa sunnuntaihin saakka.

Fail.

Päätin aloittaa uuden postauskategorian: FAIL. Olen pohtinut paljon asiaa EPÄONNISTUMINEN ja sitä, että se on asia, jota harvoin tietoisesti halutaan blogimaailmassa toisille näyttää. Tahdotaan kertoa onnistumisista, tahdotaan kehuja, tahdotaan loistaa. Epäonnistumisia ei tahdota myöntää, se on noloa ja onhan se vaikea nauraa itselleen julkisesti. Entä sitten? Kaikki feilaa, epäonnistuu.

Mielestäni se voi olla myös toisten inspiroimista, jos näyttää, ettei tarvitse olla täydellinen, kaikkea ei tarvitse osata, kaikkea saa uskaltaa kokeilla ja kaikessa on lupa erehtyä. On inhimillistä touhuta ja epäonnistua. Pitää vain rohkeasti myöntää: hei-emmä-tätä-osanutkaan, katsokaa nyt kuinka menin mokaan. Epäonnistumisilleen on osattava nauraa, koska nekin ovat osa elämää ja oppimista.

Päädyin lopputulokseen, että jatkossa Madam B.C:ssä nähdään myös esittelyjä epäonnistuneista jutuista, esimerkiksi niistä, jotka toimi ajatuksena, mutta sitten toteutuksessa mentiinkin metsään. Tahdon uskoa, että niistä voi oppia - oli se oppija sitten itse tai lukija. Olkoon jatkossa tulevat feilaukset esimerkkejä: Hei älä ainakaan tee näin, hei osaisitko sinä kertoa mitä olisit tehnyt toisin? Hei voisko tätä juttua pelastaa? Hei nyt hommat kusi, onnistutaan sitten ensi kerralla! 

Seuraavaksi pilkahduksia kuvia vuosien varrelta erilaisista asioista, jotka todistavat: mä-en-vaan-osaa.

"Olen todella hyvä viherpeukalo." FAIL. En muista kastella kukkiani juuri koskaan. Siirtelen niitä vääriin paikkoihin, en ymmärrä milloin ja paljonko lannoitetta pitäisi käyttää ja ai mikä väärä ruukun koko?

"Syön aina kaiken ajoissa, mikään ei minulta vanhene." FAIL. Jos kukat ei kuki, niin jääkaapissa kyllä kukkii. Sapuskat ne ehtii vihertää - useimmiten tosin sillä huonommalla ja ällöttävämmällä tavalla.

Ällöttämisestä puheen ollen: "Olen todella siisti, oikea keittiön pikku hengetär." FAIL. Äitini varmaan saisi sydänkohtauksen, jos näkisi tämän kuvan. Ei sitä vaan aina jaksa jynssätä ja kuurata....................

"Olen todella järjestelmällinen ja pidän tavarani paikoillaan." FAIL. Täällä sitä muka jaetaan koruille säilytysvinkkejä, kun totuus kuvien takana on tämä: täysi kaaos. Ei aina vaan ehdi. Tai jaksa. Tai viitsi.
"Olen todella hyvä kaavoittamaan, ompelemaan ja tekemään projektit loppuun." FAIL, FAIL, FAIL. Kaavat ovat viholliseni, oikeaoppiset ompelutekniikat hakoteillä ja projektit voivat pysyä keskeneräisinä vuosikausia. Esimerkiksi tämä satiinikotelomekko jäi yritelmäksi, joka on odottanut kaavoituksen, mittasuhteiden ja istuvuuden korjaamista sellaiset neljä vuotta. Mekko tuskin tulee koskaan näkemään valmista päivää, en enää edes halua tehdä tuollaista makkarankuorimekkoa!

"Ajattelen ideat aina loppuun asti ennen toteuttamista." FAIL. Yksi viimeisimmistä epäonnistumisista oli tämä hameen helmapalasta tehty "liivitoppi", joka näytti valmiina ihan kivalta Pirkon päällä, mutta.. En ole vielä opinut, että kaikki mikä istuu sovitusnukelle, ei välttämättä näytä liikkuvan ihmisen päällä enää hyvältä idealta. Toppi sai valmistuttuaan välittömän purkutuomion.

Haastan nyt teidät kaikki miettimään asioita, joissa olette nyt tai joskus epäonnistuneet. Kuka uskaltaa myöntää: tätä asiaa mä-en-vaan-osaa? Otetaanko mahdollisuus oppia yhdessä?

Sweetest blog.

Neulegraffiteja-blogista tuli tunnustus, kiitos!

"Tämän tunnustuksen ohjeet ovat seuraavanlaiset:

Kiitä tunnustuksen antajaa - check!

Tee aiheesta postaus - check!

Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen - check! 

Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen" - not check. Olen yhä edelleen se vastarannankiiski, joka pysäyttää kaikki kiertopläjäykset. Korvaan sen kuitenkin kuvavastauksilla:

1. Lempiväri: tällä hetkellä kaikki jäätävän heleät ja valoa heijastavat sävyt vievät huomioni.

2. Lempieläin: Cora the kippurahäntä tietenkin - siitä ei ole hitustakaan epäilystä. 

3. Lempinumero: 20. Ei löytynyt lukua sellaisenaan, kompensoikoon sitä siis 20 sarjiksen nippu.

4. Paras alkoholiton juoma: juuri nyt uusi rakkaus, juotava sinihomejuustokeitto (Lämmin kuppi). Ihana ja nopea lämmin välipala leivän kanssa, joka hillitsee myös joka iltaista teen litkimistä.

5. Facebook tai Twitter: Facebook on enemmän se mun some-paikka.

6. Intohimosi: DIY! Joillekin itse tekeminen on harrastus, elämäntapa tai periaate, minulle se on intohimo, elämän suola, jota ilman mikään ei olisi mitään. "That's my thing, baby."

7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Lahjojen ideoiminen!

8. Mieleisin kuvio tai muoto: pyöreä on mukava, sen kertoo jo äidin virkkaama iloinen patalappu.

9. Paras päivä viikossa: perjantai, jolloin viikonloppu on vasta edessäpäin.

10. Lempikukka: kasvi, jonka sain, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin. Monen monta kertaa se on ollut heittämänsä veivinsä, mutta aina se vain yllättää ja selvittää. Sinnikäs jössikkä! Ei ole kranttu, vaikka unohtas kastella. Keltainen se on puolet vuodesta, mutta eroon siitä ei silti pääse.

Treffipostia.

Keksin ihanan projektin: treffikirjeet! Tuumasimme avomiehen kanssa, että aina suunnitellaan tekevämme jotain, mutta sitten liian moni hyvä idea jää vain toteutumatta. Loin ajatuksen: kaksitoista kirjekuorta, kaksitoista yhteistä tekemisideaa ja vuoden ajan yhdet "treffit" per kuukausi!

Kumpikin sai miettiä kuusi asiaa, jotka kirjoitti eri lapuille ja sulki salaisesti kuoreen. Teimme pelisäännöt: jokaisen idean on oltava maksimissaan päivän kestävä, yhteinen asia, jonka ainakin toinen toivoo tekevänsä, näkevänsä tai kokevansa yhdessä joko kotona tai sitten kaupungilla. Joka kuukausi arvotaan yksi kuori ja katsotaan sille paras toteuttamisajankohta. Jännittävää mitä kaikkea kirjeet meille vuoden aikana sanelevat! Ensimmäinen avattiin jo ja sovimme jo ajankohdan "ekoille treffeille"!

Kiva vinkki, jota suosittelen kokeiltavaksi muillekin parisuhteellisille. Tai miksei saman voisi myös tehdä parhaan kaverin kanssa? Tai perheelliset voisivat kokeilla toteuttaa lasten kanssa yhteisiä toiveita! Asioiden ei tarvitse olla mitään isoja juttuja, pienetkin asiat piristävät arkea ja rutiineja!