Mies sanoo aina, että meillä on liikaa "roinaa" seinillä. Vaikka kuinka mulkoilen pahasti moiselle väitteelle, mies ei vaihda mielipidettään. Päätin valokuvata lempi"roiniani" seiniltä todistaakseni, että ei niitä nyt niin kamalasti ole ja että ovathan ne nyt ihan liian ihania pois otettaviksi. Kyllä sitä seinillä väriä pitää olla!
Lemppari 1: 70-luvun Aku Ankat isossa lasikehyksessä. Yhtäaikaa niin ihanan kammottavat värit!
Lemppari 2: suuri
sisustustauluni olohuoneen seinällä. (Kangas Eurokankaasta.)
Lemppari 3: Marilyn Monroe-taulu, joka on kulkenut aina jokaisen muuttokuormani etunenässä uuteen kotiin. Myöhemmin avomiehen muuttokuormasta Marilynkin löysi Marlon Brandonista poikakaverin.
Lemppari 4: vinyylikello ja sen värikkäät kirpputoreilta pelastetut kaverit.
Lemppari 5:
Hullunkuriset perheet ja linnut. Kaikki aina luulee, että osa korteista puuttuu. Ei muuten puutu, asettelin ne tahallani epäsymmetrisesti. Pahviset linnut on kiinnitetty seinään sinitarralla ja halutessani voin aina vaihtaa niiden kokonaisuutta. Alkujaan ne olivat
esimerkiksi näin.
Lemppari 6: Nörttinurkkauksen sarjiksista tehty kollaasi ja hello-teksti. Alkuperäinen juttu
täällä.
Lemppari 7: Sarjiksia tasapainottaa naisellisemmat pikkutaulut, kuten muutamat vanhat valokuvat, tyhjä kehys sekä
Kuningatar Blanka-maalauksen postikortti (Ateneum).
Lemppari 8: taulu pari kuukautta vanhasta Corasta. Hyvä ja suloinen kuva näyttävässä kehyksessä (Ikea) on yksi puhutelluimmista tauluista kotonani. Tästä taulusta en luovu koskaan.
Lemppari 9: jälleen yksi inspiroiva kollaasi: pienet valokuvat parikymppisistä vanhemmistani ja postikortteja. Alakulman vintagekortit sisustusliikkeestä ostetut, yläkulman postikortit lahjaksi saadut.
Siinä minun kymmenen suosikkiani, joita en ainakaan seiniltäni alas ota. Ja nyt ei sanakaan siitä montako taulua jäi kuvaamatta, joita en tähän kympin valioiden seuraan päästänyt..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.