Kun olkapäiltä ratkoi natsat pois, korjasi pari pursuavaa saumaa ja maalasi kultaiset metallinapit mustiksi (kokeilin kaksin kertaisesti maalattua pienoismaalia ja lakkaa), takki näytti jo ihan normaalilta.
Jäljelle jäi hyvänlaatuinen ja varmasti vuosia kestävä villakangastakki! Tosin en luota, että napeissa pysyy maali loputtomasti, mutta ainahan ne voi maalata uudelleen..tai vaihtaa kokonaan.
PS: Cora hiireineen lähettää terveisiä. Käski sanoa, että kestävät koiranlelut löytyy näköjään Ikeasta. Hiiri-pehmo on edelleen kuin uusi, vaikka se kuskattiin kotiin yli puoli vuotta sitten.
Jotenkin niin suomalaista: otetaan upea, uniikki, harvinainen takki, ja muutetaan siitä tusinatuotteen oloinen.
VastaaPoistaEi sillä, kivahan tuo lopputulos on- jos kiva on sama kuin ne tuhat muutakin mustaa takkkia, joita mm. H&M on pullollaan. Mitä summia tuosta alkuperäisestä olisikaan nettihuutokaupoissa saanut...
Lukija,
VastaaPoistaikävää, että olet tuolta mieltä. Meillä ei käynyt mielessäkään rahan ahneus ja että olisimme sitä alkaneet myymään. Halusimme sen pitää ja hyvä ratkaisu oli tehdä siitä käytettävä, joka nyt sattumoisin voi sitten vaikuttaa joidenkin silmissä tusinamaisuudelta.
Ois se ollu siistimpi, jos noi "natsat" ois jääny, vähä enemmän persoonaa!
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistavarmasti, jos ne sopii muuhun tyyliin. Avomiehelläni riittää persoonaa ilman natsojakin. Lisäksi mielestämme ei ole oikein kantaa olkapäillään arvomerkkejä (arvosta ja maasta riippumatta), joita ei ole kantajalle myönnetty..