Tee-se-itse: Ompele mekko osa 1.

Toiveenne on nyt kuultu ja laitettu toteutukseen. Suurin osa toivoi tutoriaalia mekosta, joten sitä sitten saatte ihan useammassa osassa! Mekkoja on niin monenlaisia ja itselläkin oli tarvetta pariinkin erilaiseen, joten tässä on sitten ihan sarjana aiheesta miten tehdä itse mekko ilman kaavoja?

Tämä on ensimmäinen osa tutoriaali-sarjaan. Lähdetään liikkeelle siitä helpoimmasta, yksinkertaisimmasta ja moneen soveltuvasta mallista, jotta ihan aloittelijatkin pääsevät mukaan (jatko-osissa luvassa myös haastavampaa mallia). Toiset
sanoo tätä hihattomaksi toppimekoksi, toiset alusmekkomaiseksi, minä sanon ihan vaan hihattomaksi trikoomekoksi.

Valitse kangas: tähän malliin sopii trikoo, jossa on reippaasti elastaania mukana. Valitse kangas, joka ei kuitenkaan ole niin ohut, että alusvaatteet kuultaisivat läpi. Varaa kangasta yksi mitta eli pituus olkapäästä helmaan plus leikkuuvarat.

Merkkaa puolet: tumman ja ohuen trikoon ompelu nopeutuu, kun merkkaa kankaan keskelle tai reunoille joko nuppineuloin tai vaikka palalla (maalarin-)teippiä kankaan nurjan puolen. Kun sen tekee aluksi, pysyy puolet oikeina läpi työvaiheiden eikä puolet pääse vaihtumaan epähuomiossa.

Leikkaa kangas; Vaihtoehto 1: Käytä kaavana jotain mekkoa, joka on kooltaan ja malliltaan mieluinen. Taita kangas ensin kaksin kerroin pituussuunnassa. Taita kangas uudelleen noin mekon puolikkaan verran. (Käännä mekko nurin.) Aseta mekko kaksin kerroin taitettua reunaa pitkin. Leikkaa kangas. Jätä joka reunaan vähintään 2cm ompeluvaraa. Jos helmapituus on hyvä, helmaan riittää kääntövara. Muussa tapauksessa lisää helmaan pituutta kääntövaran lisäksi.

Leikkaa kangas; Vaihtoehto 2: Jos sopivaa mekkoa ei ole, leikkaa kangas mittojesi mukaan. Voit käyttää kuitenkin apuna myös mitä vain toppia tai yläosaa, jotta saat leikattua esim. hyvän hihasuun muodon. Ota mitat: rinnan-, vyötärönympärys ja lantionleveys sekä pituus olkapäältä helmaan. Jaa helmamittaa lukuun ottamatta kaikki muut mitat neljään. Merkkaa nuppineuloin tai liitukynällä mitat kankaalle ja leikkaa muotoon (muista lisätä sauman- ja kääntövarat!).

Leikkaa pääntie: Päätä minkälaisen pääntien haluat. Pyöreä, v-aukko vai venepääntie? Kuinka syvä pääntie? Ota toinen mekkokappaleista (eli etukappale) ja taita kaksin kerroin pituussuunnassa. Leikkaa pääntie muotoonsa. Huomioi leikkaamisessa kääntövara, koska reunaa kääntäessä päätien luonnollisesti suurenee kääntövaran verran.

Valmistele ompelukone: Mikäli mahdollista, vaihda jersey-neula (eli "pallokärkineula", jossa on pyöreä kärki, joka soveltuu joustaville kankaille paremmin kuin terävä normaali neula). Langoita kone ja säädä sopiva ommel. Valitse joustava ommel
(ks. koneen käyttöopas). Oma kone on noin jurakaudelta, joten en puhu ompeleista enempää.

Sitten eikun ompelemaan:

1. Aseta etu- ja takakappaleet oikeat puolet vastakkain. Tasaa ja ompele olkasaumat. 2. Käännä ja ompele pääntiestä reuna kaksin kerroin nurjalle puolelle. Varo venyttämästä pääntietä ommeltaessa. 3. Käännä ja ompele samoin kädentiet. 4. Tasaa ja ompele sivusaumat vastakkain (edelleen oikeat puolet vastakkain). 5. Tasaa ja lyhennä helmaa tarvittaessa. Käännä ja ompele reilusti helmaa (esim. 3cm) nurjalle puolelle (ohut reuna rullautuu helposti, reilumpi pysyy parempana).

Ja siinähän se hihaton mekko olisi valmis! Lopuksi kannattaa silittää etenkin käänteet. Ylläolevissa kuvissa mekko ennen silitystä, alla olevissa kuvissa silittämisen jälkeen. Ennen silitystä ommel näyttää kirraavaan, mutta raudan lämpö saa "ompeleen rentoutumaan" ja asettautumaan nätimmin.

DIY-kaulakoru esitelty tässä postauksessa.

Sarjan eka kesämekko ois siinä, just omilla mitoilla ilman paperikaavojen jäljentämisiä ja leikkaamisia, jee!

DIY-kaulakoru esitelty tässä postauksessa.

Malli on hyvä ja moneen soveltuva, erittäin hyvä kerrospukeutumisessa. Jää varmasti ympärivuotiseen käyttöön. Kesällä väljyyden ansiosta kivan viileä ja rento, kylminä sesonkeina alle mahtuu kerrostoppia alle ja hihaa päälle.

Farkut tähän päivään.

Kävin läpi kangaslaatikoita ja löysin deminkangashamstrauksista vanhat farkkuni. Siis todella vanhat, reilusti yli kymmenen vanhat! En ymmärrä miten nuo olivat edelleen tallessa. Sinnikäs lahjepari, aika monet kymmenet kirpparit ovat onnistuneet välttämään. Ihan huvikseen kokeilin mahtuivatko nuo 2000-luvun alkupuolen teinipökät jalkaan. Ihmeellistä, mutta kyllä ne meni! Oli ne silloin joskus löysät, nyt ei kyllä ähkyyn näillä syö tai perssaus ratkeaa..

Mutta eniten naurattaa nuo lahkeet. Tsiisus, on siinä leveyttä. Joskus on ihan hyvä, että muoti ja maku vaihtuu..

Koska pöksyt menivät jalkaan, ajattelin et siitäpäs mulle kesähousut. Matsku on kuitenkin hyväkuntoista ja sopivasti kulunutta. Pöksyt jalassa muistinkin miksi nämä farkut olivat aikoinaan ihan suosikit - ne ovat niin kevyet! Todella ohutta deminiä, melkein voisi luulla kangashousuiksi.

Kavensin hehtaarilahkeet perinteiseen tapaan: housut nurinpäin jalkaan ja toiseen lahkeeseen nuppineuloilla ylimääräisen leveyden merkkaus koko lahkeen matkalta. Housut pois ja ompelulinjan suoristaminen (apureina viivotin/mittanauha ja liitukynä). Sitten vain uusien sivusaumojen ompelu ja ylimääräisen leveyden pois leikkaaminen. Valmiin lahkeen perusteella on helppo kaventaa toinen, ei tartte mittailla, kun voi katsoa uusien saumojen kohdat jo tehdyn lahkeen avulla.

Ja hyvät tuli. Vieläkin enemmän olisi voinut kaventaa. Mutta en halunnut "uusista kesäpöksyistäni" pillifarkkuja.

En myöskään ottanut turhaa lahjepituutta pois, koska pidän näitä kuitenkin näin lahkeet vähän rullattuna.

// Vielä voi muuten hihkasta oman mielipiteensä edelliseen postaukseen: äänestä mistä tekisin tutoriaalin; hameesta, mekosta vai yläosasta? Kaikkia itse tarttisin ommella, mutta inspiraatio niiden tekemiseen puuttuu. Valta-osa "äänensä antaneista" toivoo tutoriaalia mekosta. Saa myös hihkaista toiveita mallin suhteen, mekkojakin kun on niin montaa eriä mallia. Saa inspiroida ja heittää ideoita pöydälle!

Sano sinä mitä seuraavaksi?

Kova on kaipuu ompelukoneen ääreen. Tarvetta olisi muutamalle uudelle kesävaatteelle. Haluaisin simppelin hameen, mutta pitäisi tehdä myös uusi kevyt mekko ja oikeasti kyllä tarvitsisin ihan vain perusyläosan. Tarvitsisin ylä- ja alaosia sekä joustamattomana että joustavana. Osaan olisi kankaatkin, mutta en osaa päättää millä aloittaisi.. Tässä jo päiviä yrittänyt aloittaa, mutta tahtotila ja inspiraatio eivät toimi yksiin. Turhauttavaa.

Ajattelin, että entä, jos sinä sanoisit mikä ompelus olisi kivointa nähdä tutoriaalina? Hame, mekko vai hiaton pusero/toppi? En ole pitkään aikaan tehnyt ompeluohjetta vaatteelle, joten saisin kivasti lukijoiden toiveista ihan uutta puhtia ompelemiselle. Eli otetaan pikainen äänestys: minkä tutoriaalin sinä haluaisit nähdä? Tarjolla olisi helpot työkuvat ja ohjeet työvaiheesta työvaiheeseen. Nyt saa sanoa mikä ois kivointa, kommenttilaatikko on vapaa! Saa myös samalla antaa haasteita tai ideoita, jos sinun mielessäsi on pyörinyt jonkin tietyn mallin toteuttaminen.

Testissä Silk Clay.

Ystäväni kertoi aiemmin keväällä minulle ihan uudesta materiaalista, silk clay-massasta. Oli kyllä mennyt ihan ohi se sellainen massa! Kehuttu massa herätti mielenkiinnon. Mikä ihmeen silkkimassa?! Pakkohan sitä on kokeilla! 

Jos joku muukin on pihalla minkälaisesta silkkimassasta puhutaan, se on siis muovailumassa, jota ei tarvitse kovettaa uunissa (vrt. Fimo, Cernit). Silkkimassa kovettuu itsekseen (paksuudesta riippuen kovettuminen kestää tunneista vuorokauteen). Ystävä kehui massaa pehmeäksi ja voi vitsit, sitä se kyllä oli! Joustavaa, pehmeää ja erittäin kevyttä. Jos koostumusta pitäisi verrata johonkin, sanoisin että silkkimassa on jotain hattaran ja jättipurukumin väliltä. Jotain ihan hassua.

Siinä missä uunissa kovetettavia massoja saa välillä runnoa pehmeäksi niin, että kämmeniin sattuu, silkkimassa on heti muovailuun valmis. Toimisi erittäin hyvin lapsille. Ja voisi olla myös terapeuttista muovailua iäkkäämmille tai kuntoutuksessa oleville - esimerkiksi sellaisille, joilla ei ole kämmenissä hirveästi voimaa painaa kovempaa massaa.

Ihan jännitti millaista massasta tulee - kovettuuko ihan kovaksi? Jääkö elastiseksi? Höttöä, kestääkö se, meneekö heti rikki? Ensivaikutelma on hyvä. Kestävyys tuntuisi olevan Fimon kaltaista. Ei yhtä kovaa, mutta kestävää. Vähän kuin olisi softis-levystä tehtyä, eli vähän antaa periksi, mutta palautuu muotoonsa takaisin.

Mutta mitä sitten testasin massasta?

Tein yhden sormuksen, valkoisen kesäkukkasen. (Sormuspohja uusiokäytössä - tajusin vihdoin, että vanhoista ja käytöstä jääneistä sormuksista voi ihan hyvin pihdeillä näppässä sormuspohjan uuteen käyttöön!)

Sormus antoi vähän tuntumaa massaan ja kokeilin tehdä jotain yksityiskohtaisempaa. Tekniikka oli kyllä vähän hakusessa, ainakin tuntui ettei massasta saa mitään muuta kuin pyöreitä ja kömpelöitä muotoja. Johtunee massan pehmeydestä ja keveydestä - kun on tottunut fimon kovuuteen ja "tarkkuuteen".

Kolmanneksi testiksi kokeilin vielä kuinka ohutta massasta voi tehdä ja kuinka kovaksi sen saa "kuivuttuaan". Tein siis pienen kasan tämmöisiä vähän kuperia "paljetteja". Aika hyvin kovettuivat, joten..

..tein niistä tällaisen riipuksen. Pujotin siimalla paljetit ja pienet helmet yhdeksi rykelmäksi, vähän kuin joksikin kukaksi.

Kolmesta kahta silkkimassa-korua olenkin jo ehtinyt nopeasti testikäyttää. Sormus pysyy hyvin pohjassaan ja..

..korvikset ovat aivan täydelliset kesään. Niin kevyet! Fimosta tehtynä painaisivat enemmän (joskaan ei Fimokaan painavaa ole). Ne, joilla on tosi herkät korvanlehdet saattaisivat tykätä silkkimassa-korviksista, eivät paina isotkaan korvikset!

Seuraavaksi testiin pääsee röykkiö-kukkanen. En tiedä millä tuota kutsuisi. Joku kukka se yrittää olla, mutta silti tekee mieli kutsua ihan vaan kikkareeksi. Kukkakikkare, kyllä se on se.

DIY: Barbapörrö.

Kuka muu tykkäsi lapsena Barbapapasta? Niistä hassuista hahmoista, jotka pystyivät muuttamaan muotoaan?

Minä tykkäsin niistä niin, että näin vielä aikuisenakin piti saada oma Barbapapa-hahmo, Barbapörrö! Idean sain, kun näin alkuvuonna lelukaupassa ensin Barbapapa-pehmoja ja avaimenperiä, sitten perään Muumi-hahmoja ja mietin miksei ole Barbapapa-hahmoja? Ostaisin, jos olisi. Mutta ei ollut, joten itsehän se piti sitten tehdä itten.

Tein hahmon DAS-massasta. Ajattelin, että isona möykkynä se ei kuiva koskaan, joten rutistin sisään foliota ja muotoilin massaa folion ympärille. (Ja koska emme ole ostaneet foliota kolmeen vuoteen, piti sitä muualta "lainata" etukäteen..)

Kuivumisen jälkeen maalasin möykyn mustaksi. Ennen maalausta hahmo näytti vähän Muumien möröltä. Tai Totorolta.

Ja mitä sillä voi tehdä? No eipä mitään. Mietin hahmon tekemistä pitkään juurikin sen takia, että kaduttaako myöhemmin moisen paperipainon tekeminen? Tuleeko sitä vain turhaa roinaa? Sotiiko se minimalismi-operaatiotani, josta juuri vasta puhuin taas? Ehkä, en voi varmasti tietää, mutta hyvä harkinta-aika kuitenkin vahvisti, että kyllä minä Barbapörrön haluan! Ja onhan se kooltaan pieni ja sopii mihin vain koristeeksi. Se tuo vähän hauskuutta ja iloa kotiin. Itseä ainakin huvittaa, joka kerta kun Barbapörröä katson. Ja nyt ilo riittää minulle Barbapörrön funktioksi.

Mutta miksi juuri Barbapörrö? Miksei itse Barbapapa tai Barbamama? Siksi, koska Barba-perheestä samaistuin jo lapsena eniten Barbapörröön. Jokainen barbalapsi harrasti eri juttua ja tietty pörröllä se oli se maalaus, joka veti minua puoleensa.

Joskus vuosia sitten (pardon kuvista, en löytänyt parempia) minulla oli myös Barbapapa-kassi ja Barbapörrö-tyyny, kummatkin itsetehtynä. Tyyny oli aika psykoottinen ja hyvä ettei sitä ole enää olemassa.. mutta kassia voisin käyttää vieläkin!

Onnea valmistuneille ja tuoreille ylioppilaille!