Yksi jokavuotinen jouluperinteeni on selata kaikki vanhat jouluaiheiset lehteni läpi. Vanhoja käsityölehtiä, ruokaohjelehtisiä, askarteluvihkoja ja teemalehtiä 90-luvulta ja tältä vuosituhannelta. Monta juttua niistä on jo tehty, mutta monta ideaa on vielä toteuttamatta.
Eräs kerran ihmetteli, että miksi säilytän ja selaan vanhoja lehtiä, joista osa on jo hajoamispisteessä ja ovat ideoiltaankin hyvin vanhentuneita. Vastaus piilee muistoissa ja vanhojen ideoiden uudelleen syntymisessä. Lehdet virittävät joulutunnelmaan - siitä ne ajatukset lähtevät ja mieleen voi tulla ihan mitä vain, uutta tai vanhaa inspiraatiota. Jotkut joululehdet ovat kuin viini: paranevat vanhetessaan!
Esimerkiksi pysähdyn aina tämän lapsille tarkoitetun tonttutuolin kohdalla. Mietin miksei äiti suostunut tekemään minulle ikinä tuota? Tekisinkö sen nyt itselleni aikuisten koossa? Olenko ihan pöhkö? Olisiko joku lapsi, jolle voisin tuon tehdä? Miksi edes tykkään tuosta? Voisiko tuon tehdä säkkituolina?
Onneksi äiti toteutti tämän joulukalenterin minulle ja veljelleni. Se oli iso seinäkangas isosta talosta ja siihen liitettävistä huonekaluista, tonttuperheestä ja vinttihiiristä. Alareunaan sai roikkumaan pieniä paketteja. Muistan vielä sen illan, kun äiti oli saanut talo-osan valmiiksi ja esitteli sen meille. Voi, sitä iloa! Tämä oli paras joulukalenteri ikinä! Joka aamu sai pienen joululahjan! Taidettiin veljen kanssa pakottaa äitiä täyttämään kalenteri vielä yläasteellakin..
Kalenterimuistoista uusiin juttuihin..miten olisi piparkakkutalon sijaan piparkakkukota?
Tai jätetään tänä vuonna piparit sikseen ja tehdään sokeripaloista lumilinna?
Jos asuisin nyt omakotitalossa, tahtoisin ulko-oveeni ehdottomasti jättisuuren sammalkranssin.
Joskus vielä maalaan itse joululahjapaperini. Nämä paketit ovat kauneimpia mitä olen nähnyt.
Muistanko oikein, että appelsiiniiin tehtyjä kynttilöitä olen joskus kokeillut? Olisi kiva yrittää uudelleen.
Tämä täytyy muistaa: jos tulee kiire joulukorttien kanssa, niin miksi tehdä kiireessä korteistä vaikeita? Yksinkertaisuus kunniaan, näissä kivoissa ja värikkäissä korteissa ei kauaa nokka tuhisisi.
Yksinkertaisuus on myös valttia joskus koristeissa. Helmiä ja rautalankaa, ei sitä muuta tarvitse.
Loppuun jää jäljelle vain yksi miksi-kysymys: Miksi minun piparit eivät näytä ikinä tuolta?
Voisitko tehdä tutoriaalin noista appelsiinikynttilöistä? :)
VastaaPoistaOlipas tutun näköiset tontut sokerilinnassa, taisin ala-asteella tehdä itsekin tuollaisen koulussa :) Äitillä varmaan vieläkin tallessa.
VastaaPoistaMinä tein pari vuotta sitten siskon lasten kanssa pipari laavun, jonka ulkopuolella oli hirvipipareita ja kuusia.
Ihania! Tänä jouluna teen kyllä piparitalon pihalle pienen lumilinnan. Oletko kokeillut että kelluvatko mandariinikynttilät? Kivoja ovat joka tapauksessa, mutta olisivat varmasti hauskannäköisiä vedessä kellumassa.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistamikäli niitä teen, voin tehdä tutoriaalin :) mikäli en niin voin ainakin mukailla lehden ohjetta näkösälle, jotta lukijat voivat silti kokeilla niiden tekemistä :)
Nafisan,
vieläkin tallessa..se on siis säilyttänyt sen linnan..? :D Piparilaavu oli varmasti tosi hieno! :)
Vivian,
en muista kokeilinko niiden kelluvuutta. En kyllä osaa sanoa kelluisivatko, riippuu varmaan koosta ja painosta :)
Tonttu siis tallessa. :D Tein tosin sokeripala linnankin jollekin jouluenkelille siskojen kanssa (molemmat opiskelivat opettajaksi) kun toiaan ovat 12 ja 18 vuotta vanhempia niin "testasivat" mahdollisia kouluaskarteluja minun kanssni.
VastaaPoista