Bandeau-au!

Nyt tulee helppo tutoriaali, kaikki osaa! Se on tee-se-itse-bandeau! Kyseessä on joko bikinien yläosa tai pidempänä yksilönä kokonainen toppi. Tarvitset vain palan kangasta (kaikki joustavat kankaat käy, tsekkaa resorijämät tilkkulaarista tai leikkaa materiaali vanhan topin helmasta) ja ompeluvälineet.

Kangaskappaleen koko: rinnanympärys venytettynä x rinnuksen "pituus/paksuus" kerrottuna kahdella.

1. Taita kangaskappale kaksinkerroin pituussuunnassa. 2. Ompele pitkä sauma (saumurilla tai joustavalla tikillä). 3. Käännä putki oikeinpäin, aseta sauma laitaan. 4. Kierrä putki kerran itsensä ympäri.

Ja viimeinen työvaihe: taita putken päät vastakkain ja ompele takasauma. Ompele sauma putken sisään piiloon, putken nurjalle puolelle päät vastakkain tai vaihtoehtona on myös ommella päät päällittäiin.

Valmista! Kokeile, että tuubi on oikean kokoinen, ei purista eikä tee makkaroita kainaloihin. Jos tuubi ei meinaa pysyä paikoillaan ja on rullaantua, voit kokeilla kiristää sitä ja ottaa takasaumasta vähän sisään.

Sovitusnukke-Pirkko näyttää mallia miltä valmis kierrekoristeinen bandeau-liivi näyttää päällä!

Toimii bikinien yläosan korvikkeena, mutta itse aion käyttää putkea löysien toppien kanssa "alustuubina". Bandeu pilkistää pääntiestä kivasti ja peittää rintsikoiden vilkkumisen - ja mikä tärkeintä, ei ole kuuma, kun ei tarvitse pukea alle kokonaista alustoppia, jes! Tarvitsen selkeästi tällaisen myös neonvärissä!

11 vastausta.

Sain haasteen Aika kivoilta, kiitos Katariina ja Anniina! Haaste tipahti jo aika päivät sitten, joten on aikakin ottaa homma haltuun ja vastata seuraavaan 11 kysymykseen, here we go:

1. Mikä on sinun ikuisuusprojektisi? Oi voi, niitä on liian monta. Niin monta, että kasautuvat läjiksi. Joku projekti voi odottaa vuosia valmistumistaan. Joku ei valmistu koskaan. Esimerkiksi tämä takki odottaa edelleen muokkaustaan. Ostin sen yli neljä vuotta sitten ja vieläkään ei ole mitään tapahtunut.. krhm, any day (year) now..

2. Kenelle kerrot ensimmäisenä valmistuneista projekteista? Riippuu millainen projekti on kyseessä. Joskus avomiehelle, joskus äidille, joskus ystäville. Ja tietenkin teille lukijoille postauksien muodossa!

3. Oletko perinyt innostuksen käsillä tekemiseen joltakin? Keneltä? Taipuvuus käsillä tekemiseen on tullut geenien mukana. Äiti on aikamoinen käsityötaituri ja isä perinteinen kaiken korjaava remonttireiska. Tee-se-itse-meininki on siis kotona opittu elämäntapa. Mitään ei ostettu, jos sen saattoi tehdä itse.

4. Lempityövälineesi? Sakset. En tiedä miten ihmeessä selvisin ennen muinoin ilman kunnollisia ompelusaksia. Kaikki kangasta kelvottomasti nihkuttavat ja sylttäävät sakset joutaisi kaivoon!

5. Mikä on seuraava projektisi? Toivottavasti jotain tästä paperipussista. En edes muista mitä pussissa on. Minulla on huono tapa kasata ja hamstrata tehtäviä juttuja, kunnes unohdan mitäs sitä piti taas tehdä..

6. Mitä väristä materiaalia useimmiten käytät? Viimeaikoina värikirjo on sisältänyt paljon mustaa, sinistä ja kaikkea punaista. Luulen, että syksyllä iskevät kuosit, kun nyt olen jämähtänyt yksivärisyyteen.

7. Vaihteleeko innostus vuodenaikojen mukaan? Olen huomannut, että mitä enemmän valoa, sitä enemmän on virtaa ja inspiraatiota. Myös tietty projektit vaihtelevat sesonkien mukaan, helteellä kesävaatteita ja talvella lämpimämpää päälle puettavaa. Kodin sisustuskin vaihtuu sesonkien mukana.

8. Mitä työtäsi ihastelet eniten? Koruista yksi eniten ihasteluja saanut on cernit-massasta tehty kukkasormukseni. Ihastelut ovat niin itseltäni kuin myös muilta ihmisiltä, se on oikea kehuissa paistattelija.

9. Missä säilytät käsityötavaroitasi? Jos unohdetaan kankaat, korutarvikkeet, langat, nauhat yms. niin suurin osa "oikeista" käsityötavaroistani on vanhanaikaisessa sivuille avattavassa puisessa pakissa. Pakilla on tunnearvoa, siinä on edesmennyt tätinikin omat käsityötarvikkeet aina säilyttänyt.

10. Tuorein hankintasi? Yksi tuoreimmista on kirppikseltä ostamani paljettipaita (1e). Kyllä, se on kaamea..mutta aion pistää palasiksi sen! Mielessä pyörii muutama idea, mutta en osaa päättää mikä on niistä toteuttamiskelpoisin..pahoin pelkään, että paidasta tulee kategoriaa i k u i s u u s p r o j e k t i t.

11. Mitä tahtoisit seuraavaksi oppia? En ihan seuraavaksi, mutta joskus: graffitit. En tarkoita, että tahtoisin oppia spraymaalaamaan graffiteja seinille, vaan sitä, että haluaisin niin kovasti maalata graffitiaiheiset tennarit! Olisi mahtavaa, jos hallussa olisi omantakeinen tyyli luoda graffititekstejä.

Mutta nyt ylös penkistä ja ulos parvekkeelle nauttimaan kesälauantaista ja uusimmasta Trendistä.

Ruosteessa.

On se hyvä, että markettien tekstiiliosastolta saa muutamilla euroilla XLL-kokoisia hihattomia yläosia silloin, kun aikaa ei ole lähteä metsästämään hyvää jättikokoista yksilöä kirpputorien myyntipöydistä.

Vaikka kuinka yritin mieltäni vastustaa: pakko se oli sitten toteuttaa. Kaksi sanaa: kloriittivalkaisu ja solmumenetelmät. Päädyin niputtamaan paidan kuminauhoilla ja säikähdin kun valkaisussa alkoikin irtoamaan oranssia? WTF? Totuus löi vasten kasvoja, kylläpä olin hölmö. Kuinka ajattelinkin mustavalkoisesti, että mustan kun valkaisee, alta tulee ihania harmaita ja valkoisia raitoja? FAIL!

Annoin valkaisun kuitenkin mennä loppuun, pesin ja kuivasin paidan. Ja kysyin: oliko sittenkään täysin feilattu juttu? Vaikka musta olikin alta ruosteen värinen, lopputulos voisi olla kuitenkin ihan kiva, voisiko?

Viimeistelin projektin pienellä ompelulla: kavensin toppia sivusaumoista ja lisäsin vyötäisille nurjalle puolelle kuminauharypytyksen..ja vaakakuppi olkoi kallistumaan pikkuhiljaa tykkäämisen puolelle..

Kun mustan jättitopin - eikun ruosteraitaisen kesämekon - puki päälle, olin jo lopullisesti muuttanut mieltäni. Ei haittaa, vaikkei mekosta tullutkaan mustavalkoista, mä tykkään silti, sano muut mitä sanoo!

Mekko sai kaveriksi kaulaan jotain myös uutta: eiffelin, jonka maalasin hopeanvärisestä kultaiseksi.

Tällä kuvalla ei ole varsinaista pointtia. Joskus vain iskee pakottava tarve kuvata kenkiään (nro 21).

Tuntuu jonkin verran hassulta verrata ennen- ja jälkeen-kuvia. Jep, kyllä siinä sama yksilö silti on.

Sininen muuttuja.

Tässä se tulee: uusi sininen juhlamekkoni! Mekossa on täyskellohelma ja joustava, vetoketjuton yläosa. Helmakankaaksi löytyi jotain tehtaan ylijäämäkangasta (myyjäkään ei osanut määrittää mitä se tarkalleen ottaen on) mahtavaan budjettihintaan 2e/m. Yläosaksi löytyi 99,9% samanväristä "jumppatrikoo/uikkari"-lycraa.

Ja kokonaisuus on tässä. Mekko on muunneltava convertible dress, jollaisen olen tehnyt myös minimittaisena (postauksesta löytyy linkit mekon tutoriaaliin) ja myös iltapukuversiona.

Mekko rakentuu vain muutamasta osasta: helmasta, kahdesta olkainsuikaleesta ja kappaleet yhdistävästä vyötärökaistaleesta (jonka korvasin tässä mekossa alle ommeltulla kuminauhalla). Joustavien olkainten avulla mekon voi pukea ja kietoa eri tavoin. Mallinukkeni Pirkko näyttää muutaman hätäisen mallin:

Mekosta saa pitkähihaisen (ks. toka kuva), lyhythihaisen, yksiolkaimisen, olkaimettoman...mahdollisuudet on loputtomat ja siksi tykkäänkin mekosta, kun sitä voi illan mittaan kietassa eri tavoin ylle riippuen onko kuuma, viluttaako olkapäitä tai tekeekö mieli vain olla astetta erikoisemmin - vaihtelu piristää!

Mekko on siis hyvin monikäyttöinen ja erilaisille vartalomalleille sopiva, käy monen mieleen.

Ja vielä mekko päällä. Asukokonaisuuteen kuului mustat pikkukorkkarit ja clutch. Hiukset olivat huolettomasti viiden osion letityksellä. Ja koska uusi mekko oikein vaatimalla vaati uusia koruja kaveriksi:

Tein siniset sulkakorut helmikoristein ja kolme uutta rannekorua niin metalli-, muovi- ja kivihelmin. Sormus on kirpputorilta. Olin tyystin unohtanut ostaneeni sen (hups!), joten nyt se pääsi ekaa kertaa käyttöön.

Ylijääneestä helmakankaasta ompelin avomiehelleni yllätykseksi kravatin. Olen aika tyytyväinen krakan onnistumiseen, kun edellinen epäonnistui. Oltiin sinisissämme aika mätsimätsi ja monet puhuttelivatkin, että onpas vain sopivan samanvärinen kangas! No, onhan se kun on samaa kangasta.

Ja he sanoivat tahdon.

Eilen oltiin häissä. Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Hyvää ruokaa, juomaa, ihania ihmisiä. Paljon iloa ja rakkautta. Eihän sitä häävieras voi muuta kuin hymyillä ja olla onnellinen. Kyllä häät ovat ihania! 

Häälahjaksi valikoitui häälahjatoivelistalta kakkuvuoka. Pelkkää vuokaa ei tahdottu viedä, joten täytimme vuoan täyteen leivontatarvikkeita vaniljasokerista muffinssivuokiin, strösseleistä ruokasoodaan..

Kortin sisälle runoiltiin omasta päästä hassu vertauskuva avioliitosta ja leipomisesta, mutta koska en sitä tajunnut itselleni kopioida, en voi sitä tänne teille kirjoittaa. Harmi, kun en muista ulkoa!

Lopuksi pilkahdus uudesta juhlamekostani: se on jotain sinistä, jotain ommeltua, jotain kellohelmaista, jotain minkä saatte nähdä kokonaisuutena vasta huomenna, sillä häähumu on ottanut juhlijalta veronsa..