lauantai 20. syyskuuta 2014

Seinävaate.

Kun muutkin niin minäkin! Jo loppukesästä tätä suunnittelin, nyt vasta rupesin tuumasta toimeen. Paljon langanpätkiä, pujottelua yli, ali, yli, ali.. Täysin suunnittelematonta luontia. Annoin mennä vain, tein mitä mieleen matkalla tuli. Tavoitteena kuitenkin musta-valko-harmaa-kokonaisuus, kaikki muu oli vapaata niin muodoltaan kuin tyyliltään. Suunnittelemattomuus oli ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa!
Ja tällainen siitä tuli! Inspiraatiota ja ohje-vauhtia kurkkailin ainakin täältä: A Beautiful Mess: Weaving Class. Kehikkona käytin suurta metallikoria ja sekoitin työhön niin villalankaa, puuvillapätkiä, trikookudetta..
Ja vaikka en suunnitellut tekeväni mitään, lintuja sinne kuulemma tuli. Ja vuorimaisema. Järviä. Pilviä. Kaukainen horisontti ja taivaanranta. Kaikkea mitä katsoja tahtoo nähdä. Oma suosikkikohtani on tuo mohair-usva, joka nousee vuoren takaa.

Tämä seinävaate oli tämmöinen "mummo-projekti" ja...(apua uskallanko myöntää?)...jäin koukkuun. Ei ehtinyt ensimmäinenkään seinällä pölyttyä, kun tekee mieli tehdä jo toinen samankaltainen. Kuvan alla häämöttää itse kasvatettu avokado-kasvini (lue lisää täältä), joka ei sitten malta lopettaa pituuspyrähdyksiään. Avokadolla on jo ikää puolitoista vuotta! Aika hurjaa, onko siitä niin kauan!

6 kommenttia:

  1. Suunnittelematon voikin olla yllättävää! Kiva seinävaate tuli.

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva! Ehkä mäkin alan sitten mummoutua, mutta tuo miellyttää minunkin silmääni kovastikin.

    VastaaPoista
  3. Mulle tulee mieleen vuoristo, jää ja sumu siellä vuorilla. Hauskaa miten piten paljon siinä onkin tarinaa, vaikka et yhtää siihen mitään suunnitellut. Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmaan se alintajunnan luovuus, joka tarinan seinävaatteeseen sepitti ihan yllättäen ;) Kiitos!

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.