Kato, kallax.

Yksi projekti päätöksessä (no-siis-se-kirja) ja toinen vielä pahasti vaiheessa: no-siis-se-minimalismi-prosessini (lue täältä aiheesta lisää). Se jäi vähän jo vuoden taitteessa jäähylle vaativimpien juttujen noustua edelle.

Kun nyt on kirjat mielessä enemmän tai vähemmän, summataanpas mitä kävi meidän kirjahyllylle. Se otti ja lähti! Ja niin lähti myös television taso. Olivat mustaa, mustaa ja niin kovin mustaa. Pienessä huoneessa tuntuivat vetävän kaiken valon tummuuteensa. Kirjahylly oli myös tosi massiivinen ja hallitseva, kun taustalevykin oli musta.

Mutta ne lähtivät uusiin koteihin ja niin kahdesta tuli yksi nimeltään Ikean Kallax. Jos ei ole tarvetta hyllylle, niin voihan ne tavarat tosiaan sijoittaa töllöä kantavan tasonkin alle. Ensin ostettiin Kallaxeja vain kaksi, mutta koska seinätilaa riitti, hankittiin vielä kolmas. Sinne ne mahtu kaikki tavarat, jotka vei ennen niin pirusti tilaa ja joita on niin pirusti karsittu.

Ja korostan: on karsittu. Vasemmalla tilanne pian muuton jälkeen, kun ajattelin, että kylläpäs meillä on "vähän" kirjoja. Sitten alkoi minimalismi-operaatio ja kirjat vähenivät. Oikealla tilanne, kun hyllyssä oli jo enemmän muuta tavaraa kuin kirjoja. Silloin tuli ensimmäisen kerran fiilis, että onko hyllyllä enää tarvetta?

Huomatkaa myös kuinka ennen oli (vasemmalla keskellä alahyllyllä) jumankauts vielä kaikki albumitkin käden ulottuvilla. Mitäköhän varten? Ihan kuin niitä olisin vähän väliä tarvinnut? Ehei. Kyllä ne ovat onneksi nykyisin laatikossa. Ei niiden tarvitse noin tyrkyllä olla. Pysyvät valokuvat parempanakin, kun eivät ole suoraan auringonsäteiden ja pölykertymien ulottuvilla.

Tuolla vasemmalla ne albumit nyt ovat, yhdessä hyvin mitoitetussa laatikossa. Laatikko-systeemiä käytin muutenkin tässä televisiotaso/kirjahylly-combossa. Esimerkiksi yksi laatikko peleille, yksi laatikko sisustustarvikkeille kuten vaikka kynttilöille, yksi laatikko pienelektroniikalle jne.. Ja se mikä ei laatikkoon mahtunut, sai lähteä. Hyvä systeemi karsia tavaraa ja en malta olla toitottomatta siitä. Sen verran hyvä oli, että Kallaxeihin jäi kaksi loossia tyhjäksi ja silloin huomasin, että niihin mahtuivat meidän pöytäkajarit. Jes, eivät vie tasotilaa ja ovat loosseihinsa hyvin suojaan upotettuna ja piilotettuna.

Loppuun kontrollifriikin vinkki: valkoiset kannet. Meinaan, että vähän on silmää ärsyttävää, jos muuten on kovin kivoja värejä harmoniassa ja sitten joukosta paistaa joku neonvärinen kirjan selkämys. Tai kovin paljon mustaa. Tai muuten vain inhokkivärejä. Helppo ratkaisu: vetää päälle valkoiset irtokannet. Vähän on maanista, mutta kyllä on lopputulos paljon kivempi, kun ei ole vähäisten kirjojen seassa sen sataa sorttia eri sävyjä.