keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kato, kallax.

Yksi projekti päätöksessä (no-siis-se-kirja) ja toinen vielä pahasti vaiheessa: no-siis-se-minimalismi-prosessini (lue täältä aiheesta lisää). Se jäi vähän jo vuoden taitteessa jäähylle vaativimpien juttujen noustua edelle.
Kun nyt on kirjat mielessä enemmän tai vähemmän, summataanpas mitä kävi meidän kirjahyllylle. Se otti ja lähti! Ja niin lähti myös television taso. Olivat mustaa, mustaa ja niin kovin mustaa. Pienessä huoneessa tuntuivat vetävän kaiken valon tummuuteensa. Kirjahylly oli myös tosi massiivinen ja hallitseva, kun taustalevykin oli musta.
Mutta ne lähtivät uusiin koteihin ja niin kahdesta tuli yksi nimeltään Ikean Kallax. Jos ei ole tarvetta hyllylle, niin voihan ne tavarat tosiaan sijoittaa töllöä kantavan tasonkin alle. Ensin ostettiin Kallaxeja vain kaksi, mutta koska seinätilaa riitti, hankittiin vielä kolmas. Sinne ne mahtu kaikki tavarat, jotka vei ennen niin pirusti tilaa ja joita on niin pirusti karsittu.
Ja korostan: on karsittu. Vasemmalla tilanne pian muuton jälkeen, kun ajattelin, että kylläpäs meillä on "vähän" kirjoja. Sitten alkoi minimalismi-operaatio ja kirjat vähenivät. Oikealla tilanne, kun hyllyssä oli jo enemmän muuta tavaraa kuin kirjoja. Silloin tuli ensimmäisen kerran fiilis, että onko hyllyllä enää tarvetta?

Huomatkaa myös kuinka ennen oli (vasemmalla keskellä alahyllyllä) jumankauts vielä kaikki albumitkin käden ulottuvilla. Mitäköhän varten? Ihan kuin niitä olisin vähän väliä tarvinnut? Ehei. Kyllä ne ovat onneksi nykyisin laatikossa. Ei niiden tarvitse noin tyrkyllä olla. Pysyvät valokuvat parempanakin, kun eivät ole suoraan auringonsäteiden ja pölykertymien ulottuvilla.
Tuolla vasemmalla ne albumit nyt ovat, yhdessä hyvin mitoitetussa laatikossa. Laatikko-systeemiä käytin muutenkin tässä televisiotaso/kirjahylly-combossa. Esimerkiksi yksi laatikko peleille, yksi laatikko sisustustarvikkeille kuten vaikka kynttilöille, yksi laatikko pienelektroniikalle jne.. Ja se mikä ei laatikkoon mahtunut, sai lähteä. Hyvä systeemi karsia tavaraa ja en malta olla toitottomatta siitä. Sen verran hyvä oli, että Kallaxeihin jäi kaksi loossia tyhjäksi ja silloin huomasin, että niihin mahtuivat meidän pöytäkajarit. Jes, eivät vie tasotilaa ja ovat loosseihinsa hyvin suojaan upotettuna ja piilotettuna.
Loppuun kontrollifriikin vinkki: valkoiset kannet. Meinaan, että vähän on silmää ärsyttävää, jos muuten on kovin kivoja värejä harmoniassa ja sitten joukosta paistaa joku neonvärinen kirjan selkämys. Tai kovin paljon mustaa. Tai muuten vain inhokkivärejä. Helppo ratkaisu: vetää päälle valkoiset irtokannet. Vähän on maanista, mutta kyllä on lopputulos paljon kivempi, kun ei ole vähäisten kirjojen seassa sen sataa sorttia eri sävyjä.

4 kommenttia:

  1. No johan muuttu ihan eri näköiseksi koko hoito. Kiva idea noi valkoiset kannet kirjoja peittämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! :) oli kyllä hyvä veto meillä vaihtaa näin. Ja kansipaperit pisteenä iin päällä ;) toimia muuten vaikka muun värisenäkin, se joka tahtois vaikka punasta kotiinsa niin eiku kirjan kannet vaan pikapäällystykseen, tulis väriä hauskalla tavalla! :)

      Poista
  2. Mihin laitoitte xboxin ja kaikki ne miljoonat johdot, joita sen kanssa tarvitaan..?
    On nimittäin miun yksi perusärsykkeistä kotona, varsinkin nykyisin kun niitä on kaksi: sekä 360 että one. Sitten on niitä kaiuttimia, ja mikin johtoja, ohjaimia molempiin ainakin kaksi, sähköpiuhaa, telkkariin menevää piuhaa.. Alkaa ajatuskin ahdistaa! :D Jatkojohto on tietty käytössä, ja kaikki mukavasti aina levällään pölyä keräämässä ja harmoniaa sotkemassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me myytin Xbox pois...:D se oli jo kovin vanha ja mies halusi pleikkarin. Kylkiäisenä oli paljon vähemmän piuhoja, jotka piiloutuu oikein kivasti kallaxin ja seinän väliin. Mikki ja ohjaimet ovat piuhattomia. Ymmärrän täysin ärsytyksesi, olen kärsinyt samasta. Pölyä ne kyllä kerää, mutta hyvin ne voi huonekaluista riippuen ujuttaa piiloon. Olen käyttänyt aiemmin johtojen kanssa taistellessa kaikenlaisia klipsuja, jopa leipäpussin sulkijoita ja asetellut ne niin, että vähiten ärsyttää silmää. Joko mahdollisimman paljon yhteen kerättynä nipuiksi tai sitten harjoitettua useampaan kimppuun riippuen johtojen määrästä ja siitä mihin suuntaan niiden pitäisi kulkea. Mut ainaki jos jaksaa ne niputtaa kiinni toisiinsa, oli sitten tekniikka mikä vain, helppottaa niiden pölyjen pois siivoamista - voi yhdellä kädellä nostaa ja toisella siivota ilman et hermot menee niiden kanssa taistellessa :) tsemppiä arjenjohtosekamelskaan! :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.