Wanted: 39.

Täällä olisi yksi kenkäpari omistajaa vailla. Sinä, joka astelet koon (38-)39 jalalla eteenpäin, oletko miettinyt tahtoisitko vielä tälle syksylle uniikit kengät? Viimeiset "varaston" 39 koon varsitennarit olisivat nyt tyrkyllä.

Ks. lisätietoja kustomoinnista ja tilauksesta. Kiinnostuitko? Ota sähköpostitse yhteyttä! madambcblog(at)gmail.com

Luonnollisesti tennarit ovat käyttämättömät. Kengän pohja kannasta kärkeen max. 27 cm. 

EDIT// Kengät ovat varattu!

Piparipipo.

Ilmat kylmenee, pää jäätyy - paitsi, ettei enää! Uusi pipo on vihdoin valmis. Moni varmaan tunnistaneekin mallin..

..sehän on Muita ihania-blogin "superhelppo syyspipo", jonka ohje löytyy täältä. Lankana toimi kaksinkertaisena Lisa uni. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun neulepuikoilleni tuli kuviota! Välillä tuntui, että valmista ei tule koskaan, sillä eka yrittämä meni päin sanonko mitä, toisen kokeilun langanjuoksuista tuli aivan liian tiukka ja vasta kolmannen pipon sain valmiiksi asti. Paljon oli purkamista ja ärräpäitä, mutta kärsivällisyys kerrankin palkitsi.

Ai niin, yhden muutoksen tein ohjeen pipomalliin. Normaalin 2o2n-alun sijaan aloitin pipon virkkaamalla kuudella pylväällä nauhan, jonka laidasta poimin pipon silmukat. Virkkaamalla saa justiinsa siihen omaan päähän sopivan piporeunuksen nimittäin jos tykkää napakoista malleista. Minä ainakin tykkään myssyistä, joilla kestää mennä kovaankin tuuleen ilman, että pipo lörttöilee otsalta pois..koska määhän oon tämmöttine tiukkapipo, heh.

Vinyyli-statement.

Pitkästä aikaa pärähtää esiin koru-tutoriaali! Tässä se on: tee-se-itse statement-kaulakoru vinyylistä!

Tarvitset: vanhan vinyylin (suosittelen niitä pienempiä vinyylejä, jos sattuu kohdalle), sähköuunin, sakset, pihdit, kaksi rengasta kaulaketjulle, sytkärin, paksun neulan tai hakaneulan, hanskat (esim. villakäsineet), hiekkapaperia.

Aloita tästä: pistä uuni päälle alhaiseen lämpöön ja pistä vinyyli uuniin esim. ylösalaisin käännetyn vuoan päälle. Pönötä uunin edessä ja odota muutamia minuutteja, kunnes vinyyli alkaa sulaa. Näet sen, kun vinyyli alkaa taipua vuoan muotoon. Ota hanskoilla vinyyli pois ja leikkaa saksilla vinyylin laidasta kuvan muotoinen kappale. Jos vinyyli ehtii jähtyä, laita se hetkeksi takaisin uuniin. Kun muoto on mieleinen, voit tarvittaessa hioa hiekkapaperilla reunoja. Terävät kulmat voit pyöristää saksillakin. Sitten pistä vinyylikappale takaisin uuniin ja kun se on pehmeä, taivuta se hiukan kaarevaksi (tämän voi skipata, mutta suosittelen taivuttamaan, koska silloin se asettuu kaulalle paremmin).

Kuumenna neulaa sytkärillä (tai kynttilän liekissä) ja sulata sillä päihin reiät. Liitä reikiin ketjulle välirenkaat.

Ja koru on valmis! Hauska kierrätyskoru, joka on mukavan pelkistetty, mutta ei silti kuitenkaan lainkaan tylsä.

Vinyyli-koru pääsi eilen heti ensimmäistä kertaa uloskin. Kun koru sanoo statementin, asun ei tarvitse pröystäillä. Itse ommeltu iän vanha hame ja tavallinen tpaita riittää. Aina välillä vähemmän vain on enemmän.

Uimaan!

Sain pakottavan tarpeen päästä uimahalliin. Se on minulta kovin yllättävää, koska en juurikaan ui. Ja uimapukua en ole omistanut sitten ala-asteen? En millään pitänyt ajatuksesta uida bikinit päällä enää "tässä iässä", joten ostoksille oli mentävä. Huomasin tosin pian, että makuni oli liian kallis. Mahdollisesti lyhyen uinti-innostuksen takia en tahtonut satsata yli 50 euron pukuun, joten palasin kotiin ostoskori tyhjänä. (Kuva: täältä.)

Sitten se iskostui. Miksi en tekisi uimapukua itse? Tee-se-itse-meininki kehiin ja yrittämään nytjaheti.

Eli mitä saadaan, kun yhdistetään narubikinit ja korkeavyötäröiset uimashortit? Selän takaa kulkeva naru pois, väliin kehon verran kaistaletta ja uusi yläosa kiinni alaosaan. Helppoa kuin mikä. Samalla kikalla sitä voisi yhdistää vaikka mitkä erilaiset bikinit yhdeksi osaksi, eikö? Ja tiedättekö mitä? Uimapuku istui tosi hyvin, toimi juuri niinkuin uimapuvun pitääkin toimia. Sitähän voisi mennä toistekin uimahalliin!

Tilkkuja.

Uusi kuukausi on aina kiva aloittaa jollakin ihan uudella. Vaikka sellaisen ylittämisellä, jota on aina karttanut - kuten tilkkutöillä, joita en todellakaan hallitse. Jo aikaisemmin kesällä kuitenkin sain mission kokeilla tilkkujen kanssa taistelua. Näin tämän aivan ihanan tilkkutyynyn (Oleander and Palm: Green and Golg Geometric Pillow) ja tässä näette siitä minun versioni. Ei kultaa, mutta hopeaa. Mustaa, vihreää ja turkoosia. Ja paljon pilkkuja!

Vähän on nurkat vinksallaan, mutta minähän sanoin - en hallitse tilkkuja, ne elää aina omaa elämäänsä. Nyt etenkin, kun sekoitin tyynyyn keskenään aivan liian erilaisia kankaita. Puuvillat ja luiru viskoosi menettelivät, mutta kun sekaan heittää joka suuntaan venyvää lycraa niin peli alkaa olla menetetty. Mutta kokonaisuus ratkaisee, right? Ja tässä kokonaisuudessa vinksahtanut kolmiotyyny istuu kokonaisuuteen. (Isot pilkkutyynyt itsetehtyjä, oksatyyny Finlaysonin, virkattu päiväpeitto äidin tekemä ja viltti tädin jäämistöstä.)

Ja vasta nyt iskee takautuma! Eihän tämä tilkkutyyny ollut suinkaan vuoden ainut tilkkujen kanssa suoritettu taistelu!

Kesällä ennen asunnon vaihtoa tuli kasattua kirppispöydän hylkiöitä, kaikkia kummallisia tahrasuttuja, pinkka virttyneitä teeppareita ja joitakin sellaisia kamaluuksia, jotka eivät syystä tai toisesta kelpaisi edes kierrätykseen..

..näistä kaikista yläosista leikkasin isoja neliöitä. (Isot jämäpalat leikkasin kuteiksi ja loput silput hävitin pois.)

Neliöistä sitten sommittelin ison värien sekamelskan. Ajatuksena oli piknik-viltti, joka olisi kokonaisuutena niin kamala, että se muuttuisi jo mahtavaksi. Joidenkin silmiin viltti on varmasti ihan vaan ruma-kauhea-kamala, mutta itse kieltäydyn näkemästä sitä niin, koska tilkuissa on minulle myös tunne-arvoa. Siellä on niin poikaystävän tpaitaa, minun teinitoppia, monta myötähäpeällistä tekelettäni....ja lukematon määrä ihanan kamalia, nostalgisia muistoja!

Kamalanmahtava siitä sitten tulikin ja kooltaan niin jopa iso, etten mahdu edes kuvamaan sitä sisällä kokonaan. Muistan kyllä, kun tätä tein (ja kirosin, kun trikoot venyivät suhteessa toisiinsa ihan miten sattuu), mutta sitten sen koommin unohdin viltin olemassaolon. Rullalle jäi, eikä kesällä kertaakaan piknikille ennättänyt. Nyt ei enää syyspiknikille tarkene (vaikka alla on vanhan peiton vanullinen vuorikangas), joten kuivaa ruohikkoa ja tulevia piknikkejä odotellessa. Eihän se ole kuin yksi luraus, kun taas kesä tulee. Onpahan sitten viltti valmiina.