Operaatio minimalismi osa kaksi.

Kerroin tammikuun alussa minimalismi-tavoitteestamme. Operaatio on edelleen käynnissä ja ajattelin jakaa tässä välissä lisää ajatuksia, joita olen havainnut matkan varrelta. Minimalistisuutta ei ole itsessään vielä tavoitettu, mutta ihan arjessa ja pinttyneissä tavoissa olen huomannut projektin tuomia kivoja muutoksia:

Muutos 1: Paperittomuus. Möin tulostimen pois, vaihdoin laskut e-laskuiksi..jne. Isoin muutos on se, etten enää osta naistenlehtiä. Ennen ostin, jopa monta kuukaudessa. Ja ne lehdet piti aina säästää isoina pinkkoina ennen kuin raskin silputa ne/antaa eteenpäin/heittää paperinkeräykseen. Nyt, kun pääsin lehtien ostokoukusta pois, säästän muutoksella niin rahaa kuin myös tilaa ja aikaa.

Muutos 2: Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse omistaa vain siksi, että "se kuuluu jokaiseen kotiin". Se voi olla ihan joku arkinen juttu, kuten folio. Meiltä loppu se kesällä ja uutta ei muistettu ostaa. Koskaan. Eikä sitä enää edes osata kaivata. Se mihin sitä ennen käytti, on korvattu ympäristöystävällisimmillä keinoilla.

Muutos 3: En ole enää vuorannut uuden asunnon seiniä tauluilla. Entisessä asunnossa oli ehkä tyyliin yksi seinä, jolle ei ollut ripustettuna mitään. Nyt luvut on toisinpäin. Pikku hiljaa on muutamia tauluja tullut esille, mutta tavoitteena on myös pitää mahdollisimman paljon seinän pinta-alaa tyhjänä.

Muutos 4: On valaisevaa oppia eroittamaan kuvitteellisen ja todellisen tunne-arvon ero. Olen vuosia säilyttänyt monia esineitä siksi, että niissä on mukamas tunne-arvoa. Kun aloin pohtimaan kunkin esineen kohdalla niiden herättämää tunnetta, ei sitä sitten enää ollutkaan. En olisi pelastanut niitä tulipalosta. Joten kiertoon (kirpparille tai kierrätyskeskukseen) kaikki sellaiset arvottomat tilasyöpöt.

Muutos 5: Olen alkanut tosissaan miettimään ihan kaiken suhteen, että paljonko ihminen oikeasti tarvitsee tiettyä tavaraa? Esimerkiksi monellako pyyhkeellä sitä pärjäisi? Pitääkö niitä olla hyllyllinen? Miksi?!

Muutos 6: Olen usein se, jolle tarjotaan kierrätettävää kamaa. Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan. Jos se ei aiheuta erityistä inspiraatiota tai jos sillä ei ole erityistä käyttötarvetta, sille voi sanoa ei. Kaikkea ei tarvitse ottaa kontolleen vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä tai jos ajattelee "joskus" tarvitsevansa. Se joskus voi olla kymmenen vuotta tai ei koskaan. Onko se sen arvoista?

Muutos 7: Kaiken ei tarvitse olla esillä yhtä aikaa. Sisustuksen yksityiskohdatkin pysyvät silmissä raikkaina, kun niitä vaihtelee. Olen vähentänyt myös "sisustuskrääsää" määrällisesti. Ennen tein röykkiömäisiä asetelmia, joista ei tiennyt minne katsoa. Nyt pyrin yhdistämään vain parisen juttua yhteen, jolloin kokonaisuus on selkeämpi ja rauhallisempi. Se on välillä yllättävänkin vaikeaa.

Muutos 8: Karsiminen ja luopuminen on järjettömän hidasta. Välillä tuntuu, ettei mikään etene mihinkään. Mutta sitten tulee kylään kylään puusilmä, joka ei yleensä huomaa mitään mistään koskaan, mutta nyt ensimmäisenä toteaa, että onpas täällä tavaramäärä vähentynyt! Tällaiset huomiot kyllä ilahduttavat, projekti siis todella etenee. Ja eikun kohti tavoitetta kuljetaan, esine esineeltä, taso tasolta ja tila tilalta.

Operaation raportointia luvassa myös jatkossa.

Kodin ärsykkeet.

Kaikilla on varmasti kotona sellaisia pieniä juttuja, jotka pistää silmään. Sellaisia ihan pieniä asioita, jotka ärsyttää pahimmillaan päivittäin, mutta niille ei kuitenkaan tule koskaan tehtyä mitään. Voitte jo varmaan nyt arvata, että minäpä ryhdyin tuumasta toimeen ja poistin muutaman tällaisen pienen ärsykkeen.

Ärsyke nro 1: rullautuvat matot. Monta kuukautta tuli katottua irvistäviä maton kulmia ja se, että ne näyttivät rumilta, olivat ne myös uunin edustalla pieni hengenvaara tällaiselle hyvin kömpelölle ihmiselle.

Ratkaisu: teippasin matot päistään jesarilla yhteen. Kyllä pysyy hyvin yhdessä ja suorassa linjassakin vielä. Samalla näette myös plussa-ärsykkeen: koiran ruoka- ja vesikuppikombon. Ruma kuin mikä, mutta saanee riittää jatkossakin, kun nättejä koiranruokakuppeja on niin vaikea löytää. Alle sentäs vaihtu entinen eteismatto (puhdistettuna tietenkin), joka pysyy liukuestopinnoitteen avulla paikallaan satunnaisia alustoja paremmin.

Ärsyke 2: voi putket, putket. Ratkaisu: verhokaista. En olisi tahtonut kyseiseen ikkunaan lainkaan verhoja, mutta nyt luovutin kapean pellavakaistaleen verran. Ei yllä ikkunan päälle, mutta peittää putket pois silmistä.

Ärsyke 3: jatkuva sekasorto kylppärin kaapissa (apua, pysykö nuo edes hyllyillä?). Ratkaisu: siivous ja järjestely.

Sarpaneva-padan ja jumppapallon pahvilaatikot uhrautuivat muodonmuutokseen. Kannet pois ja päälle valkoista päällystyspaperia sekä kontaktia. Lopuksi puhkoin etulaitoihin reiät nyörin pätkille eli "vetimille".

Ärsyke 4: muovipussien kaaos - ikuinen murheenkryyni, joka ei edes näy siivouskaapista, mutta voi elämä kuinka voi arjessa ärsyttää. Ratkaisuna oli tehdä pusseille ihan perinteiseen tyyliin kangasputket. Valitsin räväkän värin ja arvaatteko mitä? Putket kekkasin tässä postauksessa esitellystä puserosta (klikklik). Lisäsin vain riputuslenksut ja kuminauhaa, siinäpä se. Säästyy tilan lisäksi myös minun hermot.

Kylläpä tekee hyvää saada "korjattua" tällaisia asioita, jotka ovat huonoina hetkinä ihan raivostuttaneet. Ei tartte enää aamulla kompastua mattoon kahvikuppi kädessä, etsiä hiuspantaa pyyhkeiden välistä tai miettiä miten saa otettua yhden muovikassin ilman, että kaksikymmentä muuta sämähtää pitkin laittiaa. Paisko siinä sitten niitä kiiressä takaisin kaappiin. Voin kertoa, kylläpä helpotti ihan jo mielenrauhan kannalta.

Inspiraatio-taulu.

Olen kaivannut tauon jälkeen taas jonkinlaista diy/inspiraatio-muistitaulua seinälle. Useampaa erilaista on vuosien saatossa ollut ja tällä erää taivuin siihen perinteisimpään versioon: päällystetty taulu. Ja tässä siihen pientä tutoriaalin tynkää..eli kuinka teet itsellesi vanhasta taulu(pohja)sta muistitaulun? Tarvitset: päällystettävän taulun, niittipyssyn, sakset, kuminauhaa (käytä vaikka pätkät pois, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia?) ja vanulevyä tai jotain pehmyttä tekstiiliä väliin sekä mieleistä päällystyskangasta.

Kun ei itseltä löytynyt vanulevyä tai mitään sinnepäinkään, päätin käyttää nyppääntynyttä fleeceä. Tummanpunainen sävy vain tunki tietenkin ohuen päällyskankaan läpi, joten jouduin päällystämään taulupohjan kahdesti, argh! Vinkki: pehmustukseen muuten voisi mennä myös vaikka vanha villapaita!

Leikkaa kankaat pohjan paksuuden mukaan. Paksuus plus centti-pari on hyvä kääntövara.

Ja sitten eikuin niittaa päällinen pehmusteen päälle. Aloita pidemmästä laidasta, kiristä vastakkaiselle puolelle. Käännä sitten päät ja taita yhteneväiseen tyyliin nurkat. Hifistelijä olisi tietenkin ensin silittänyt kankaan..

..minä skippasin silittämisen - on ne sisustustaulut ennenkin suoristuneet ajan myötä itteekseen, right? Lopuksi lisää tahtoessasi kuminauhaa. Moni vetää symmetrisesti ristiin ja rastiin, minä niittasin vain muutaman pätkän koko tauluun, koska liika olisi ollut liikaa. Nuppineuloilla tulen kuitenkin kaiken pienemmän taulun laittamaan.

Ja sitten vain memo-taulu seinälle. Laitoin siihen heti pari juttua testikäyttäjiksi. (Ja nyt - missä on ne sadat muistilaput ja inspiraatiokuvat, joita varten taulun tein?!)

Ja pilkahdus kokonaisuudesta. Käsityö-/pukeutumisalkovin seinälle se meni, korutauluni viereen (postaus täällä).

"Luovuus ei ole pelkkä harrastus - se on elämäntapa" - sain ihanan kortin viime viikolla ihanalta ystävältäni.

Minninpää.

Kun mies saa kutsun "pukeudu asuun"-menoihin, on viime hetken temput tarpeen. Ei viime halloweenina tekemäni kissan korvat kelvanneet lainaan, joten oli hälle tehtävä oma asustepanta. Mustaa pahvia, rusetti ja hiuspanta - siinäpä se, minni-panta (kun ei puput ja muut oikeat eläimet kelvanneet).

Ja aikaa meni enemmän pahvin etsimiseen kuin kokonaisuuden tekemiseen. Oikeasti, minuuteissa valmista!

Miehestä tuli supertyytyväisen. "Mulla ei oo koskaan ollu näin mahtavaa asua!" On se ihanan vähään tyytyväinen mies. Ja minustakin tuli tyytyväinen, kun sain aiheen tyngästä pikapostauksen ja suklaalevyn palkkioksi! Kyllä kelpaa.

Ystävät hyvät.

Hyvää ystävänpäivää rakkahat lukijat! On taas päivä sydänten, söpöstelyn, sokerin ja muun siirappisen.

Päivän suunnitelmien käynnistymistä (sushia ja shoppailua!) odotellessa tuumailin, että olen kaipaillut nappikorviksiini valkoisia vaihtoehtoja. Nyt sitten pikapikaa liimailin yhdet valkoiset korviset puisista syrämmistä, joita vuoden alussa hamstrasin pilkkahintaan konkurssi-Tiimarin loppuunmyynnistä.

Ja eihän se siihen sitten loppunut, vaan liimasin myös yhdet helmet korviksiksi. Tykkään noista kultaisista "roiskeista".

Eikä siinä vielä kaikki. Iiksi pisteen päälle tai jotain sinnepäin valikoimassa on nyt myös valkoiset pyramidit. Valkoiset..öh, kivet(? ei nuo ainakaan muovia tai lasia ole?), joihin liitin vielä muovihelmet.

Nyt on sitten kaivattuja valkoisia korviksia. Ensin mennään kuitenkin syrämmillä ystävänpäivää eteenpäin. Paras nelijalkainen kaveri lähettää aamupäivänokosten pöhnäiset ystävänpäivämoikkaukset!