Lähtötilanne: kaksi opiskelijaa, kaksi työkonetta ja seinän levyisesti kaksi työpöytää täynnä roinaa. Ei hyvä.
Tältä näytti ennen pöytä, jonka ääressä bloggasin eikun opiskelin. Kun aikaisemmin muutettiin pienempään asuntoon, ajattelin ettei uudessa kodissa tarvittaisi enää valmistuneina isoja opiskelupöytiä. Mutta sitten läppärini hajosi ja oli pakko siirtyä "väliaikaisesti" vanhalle pöytäkoneelle. Se tarkoitti myös sitä, että myös nykyinen koti tarvitsi ison työpöydän. Alkoi väsytystaistelu ja operaatio milloin pääsen massiivisesta työpöydästä eroon?
Kiireessä riipastiin ja otettiin tämä hökötys meille.
Kun kerran ilmaiseksi saatiin niin mikäpä ettei, ajattelin.
Ihan vain väliaikaiseksi, kunnes löytyy kivempi. Niinhän sitä luulin. Yli vuosi kului ja pöytä (ja pöytätietokone) oli edelleen meillä! Ja koko ajan inhosin tuota yli kaiken (anteeksi kaikille, jotka tuon pöydän tyytyväisenä omistavat). Ihan kauhean ruma pöytä!
Vihdoin tämän vuoden puolella laitettiin vahinko kiertämään. Päästiin pöydästä eroon, vain tajutaksemme, että edessä oli entistäkin huonompi ratkaisu. Luulin, että oli nerokasta pistää jalat Ikean Lack-sohvapöydän alle.. Ja hyvä olikin muuten paitsi, että pöytä heilui niin, että näyttöä katsoessa tuli huono olo. ja olihan tuo kokonaisuutena entistä rumempi paketti. Hyvä yritys, mutta ei hyvä.
Pitkään sinnittelin heiluripöydän kanssa, kunnes vihdoin pistettiin koko pöytäkone pois! JES! Ja kuinka tuli lisää tilaa olohuoneeseen! Uuden läppärin myötä totesin, etten tarvitse enää omaa pöytätilaa ollenkaan. Mutta mies oli jo pitkään istunut keittiöpöydällä oman läppärinsä kanssa, joten halusin vuorostaan antaa hänelle oman pienen pöytätilan.
Pienen ja kaitasen läppäripöydän etsiminen kävi työlääksi. Kaikki pöydät olivat niin kauhean isoja! Onneksi törmäsin nettikirpparissa Ikean Vittsjö-pöytään. Mitä parasta: kannoin sen kotiin ihan muutaman talon päästä. Aluksi ajatuksena oli vaihtaa pöydän irrallinen lasilevy puuksi, koska: lasipinta ja lasipinnan läpinäkyvyys. Ja koska sormenjäljet. Ei hyvä.
Pöytälevyn uusiminen taisi silti jäädä, joten ainakin toistaiseksi lasipinta on peitetty piiloon sisustuskontaktilla.
Nyt on hyvä. Ihanan pieni pöytä, minimalistinen ja raikas. Kyllä kannatti käyttää aikaa, jotta löytyi mieluinen pöytä.
(Ks.
Ipadin säkkituoli tästä postauksesta.)
Kyllä tätä nyt katsoo mielellään. Vielä vain pitäisi löytää miehelle uusi työtuoli. Tuolla jakkaralla nököttäminen on kaikkea muuta kuin ergonomista. Etsinnässä on joku kiltatuolin kaltainen, mutta niitä tulee harvemmin vastaan käytettynä. Ja tahdon ehdottomasti käytetyn tuolin, jotta saisin kokeilla sen verhoilua!
Ja entä sitten minä? Miehellä oma läppäripöytä, missä minä istun koneella? Kaikkialla - kirjaimellisesti. Kevyttä konetta siirtää mielellään. Bloggaan missä milloinkin, nojatuolista, ompelupöydältä, parvekkeelta. Ja se on mahtavaa, kun voi istua missä vaan. Jos olen vaikka sohvalla, tarjotin toimii alustana, jottei tuulettimen puhallusaukot peity esimerkiksi viltistä.
Näin teet maailman helpoimman läppärisylitason: 1. Osta alennuksesta vahva tarjotin. 2. Peitä rumat kuvat sisustuskontaktilla. 3. Pistä läppäri päälle ja tarjotin syliin -
it's done, olet valmis bloggaamaan.
Lopputilanne: työpöytä hävitetty. Nolla työpöytää, nolla pöytäkonetta. Vain kaksi tyytyväistä läppärin omistajaa ja yksi minimalistinen sivupöytä. Aikansa se otti, mutta kyllä nyt on hyvä.
