Kummikutsulahjat

Mietittiin jo aika varhaisessa vaiheessa raskautta lapsen tulevia kummeja ja törmäsin tällaiseen konseptiin kuin kummikutsulahjat. Tai kummille kiitoslahjat.  

Ajattelin, että jes, nyt kuulostaa sellaiselta minkä haluan ehdottomasti toteuttaa!

Kyseessä on siis pienen pieni lahja kummiksi lupautuvalle henkilölle. Mietin etukäteen mitä haluaisin lahjaan sisällyttää: jotain saajalleen kivaa herkkua, jotain hemmottelua (kasvonaamiot), ehkä jotain pientä itse tehtyä? Kustakin kolmesta kummiboxista tuli vähän erilainen. Pyrin räätälöimään saajan mukaan. 

Ja mitä itse tehtyä keksin laittaa lahjoihin (tosin vain kolmesta boxista kahteen)?

DIY: KUKKATUIKUT

Tein toissa jouluna kukkakoristeisia soijavahakynttilöitä lasikuppeihin (linkki alla). Nyt päätin hyödyntää samaa kukkakoristelua, mutta tein kokosinisiä kukkatuikkuja - tarpeeksi pieniä pieniin boxeihin.

Ks. Kukkakoristeiset soijavahakynttilät

Tarvikkeina olivat uusiokäyttöön säilöttyjä muovisia tuikkukippoja, vanha huonosti palava kynttilä, jota jo olinkin vuollut muihin kynttilävaluhommiin. 

En tosin tahtonut valkoisia tuikkuja, joten värjäsin tuikut vahaliiduilla (on muuten nuo liidut lähes 30 vuoden takaa! Hyvin vielä säilyneet ja aina tällaiseen pieneen värjäykseen hyviä).

Valoin kynttilät (kahdessa sävykerroksessa) ja tein silikonimuotilla pieniä kukkasia. Lisäsin kynttilämassaa sen verran vielä tuikkuun, että sain painettua kukkaset pintaan kiinni. Aukkopaikat pyrin täyttämään kynttilämassatipoilla, että pinta olisi suht tasainen.

Mielestäni näistä tuli aika söpöt, elleivät jopa kauniit!

Pakkasin tuikut kummilahjaboxeihin kahden setteinä kirkkaaseen muoviin käsin tehty -merkin kera.

Ja olihan itse tehtyä myös laatikot! Mittailin sisällön mukaan minkä kokoiset laatikot tarvitsen ja taittelin kierrätyskartongista sopivan kokoiset laatikot. 

Halusin, että kannesta näkisi sisällön läpi, joten leikkasin kannesta palan pois ja liimasin sisäpuolelle palan vanhaa piirtoheitinkalvoa. Tuli vähän kuin sellainen leivoslaatikko!

Sisällöt sisään ja ja tuikkujen mukaan sävy sävyyn mätsäävää sinistä lahjanauhaa ihan pikkuisen ympärille - ei liikaa, ettei vie lahjojen sisällöltä huomiota.

Ja toki kortti kylkeen. Siinä se tuleekin se tärkein sanoma ja miksi lahjat tein:

"Pienet askeleet, suuret unelmat.
Toivomme sinut mukaan näihin hetkiin rakkaisiin."

Kummitäti - Kummitäti on ainutlaatuinen ihminen lapsen elämässä. Hän on turvallinen, lämmin ja luotettava lapsen ystävä, joka on valittu kulkemaan lapsen vierellä lapsuuden ensihetkistä aikuisuuden seikkaluihin.

Tekstit on mukailtu löytämistäni malleista erilaisista kaupallisista kummikorteista. Kuva on piirros maksuttomasta kuvapankista. Meinasin eka piirtää kuvan itse, mutta sitten ihastuin tuohon kuvaan.

Ja toki kummisedälle tuli vähän erilainen paketti! Kortin sisällä sama teksti käännettynä kummisetä-muotoon, kannessa ratsastetaan The Godfather-leffan logolla (sekin löytyi maksuttomasta kuvapankista ihme ja kumma!). 

"Only the best godsons get promoted to (the) godfather."

Ihana, että oma, jo aikuinen kummipoikani tulee lapselleni kummisedäksi!

Kolme pientä kummilahjaa, kolme kysymystä - ja jokainen lupautui kummiksi! Ihanaa!

Libero-kassin muodonmuutos: DIY peitemerkki

Edelliseen vauva-uutispostaukseen minijatkoa! 

Tai oikeastaan vaikka teema pyörii vauva-aiheen eli vaippakassin ympärillä, toimii tämä sama idea myös mihin vain kassiin, reppuun tai noh, melkein mihin vain! Jos on tahraa, repeämää tai muuta peitettävää merkkiä, tee tämä helppo DIY peitemerkki!

Sain siis maksutta Liberon tuotekassin. Raskaana olevat tietää, Libero-sovelluksesta saa koodin, jolla voi lunastaa tuotekassin, jossa nyt edellisessä satsissa näytteet olivat tässä laukkumaisessa vaippakassissa - mutta ei sen enempää siitä. 

Pointti on siinä, että kassi on ihan suht käyttis ja ajattelin, että sehän on ihan hyvä vaippa-/hoitokassi silloin, kun mukaan ei tarvitse paljoa. Mutta vastustaa kovin tuo kävelevenä mainoslogona oleminen, joten halusin Libero-logon piiloon! Saman kassin saaneet toki tunnistavat, vaikka mitä päälle liimais, mutta muuten logon piilottamalla kassin voisi naamioida vaikka miksi uniikiksi kassiksi..

Joten päätin tehdä logon päälle DIY peitemerkin. Jotain pientä, jotain söpöä.

Neljä korvapalaa, kuono. nenä.. arvaisiko tästä jo mitä aioin paloista käsin tikuttaa kasaan?

No pieni, hyväntuulinen nallehan siitä tuli! 

Vähän kävi mittavirhe ja pelkät nallen kasvot eivät ihan logoa piilottaneet, joten lisäsin alle tuon lähes kassin värisen soikion ja sitten vielä rusetin pään päälle. Ja voila - logo on kadoksissa!

Tästä tuli kiva. Leikkisä ja veikeä. Sai ihan pienistä huopapaloista tehtyä ja aika vähällä vaivalla myös.

Sitten vain pikkuruisia vaippoja hakkimaan täytteeksi.  

Hakekaa kätilö -viltti (+ uutinen!)

Tämä blogi on ollut pitkään hiljaiselossa.

Mutta nyt on virallisesti kevät ja on aika kertoa ihana pitkään pidetty salaisuus.

Meille tulee vauva! 

Kuva on jo syksyltä. Eli nyt mennään jo loppuraskaudessa. Voisiko jopa sanoa, että elämän tärkein, suurin ja kutkuttavin tee se itse -projekti on pian loppusuoralla?

Syksy ja talvi on ollut surun ja ilon sekamelskaa, kun syntymä ja kuolema ovat kulkeneet rinnakkain. Isäni kuoli tammikuussa, mutta tämä vain todistaa: elämä jatkuu. Elämän on jatkuttava. 

Ja tässä kaiken keskellä odottavan kuplassa on valmistunut paljon vauvakäsitöitä. Tässä tulee niistä nyt esille uutisen myötä niistä ensimmäinen.

Hakekaa kätilö -sarjasta vauvaviltti. 

Rakastan Hakekaa kätilö -sarjaa. Olen katsonut kaikki kaudet ja lukenut sen kirjankin, johon alkuperäisesti tuotanto perustuu (tai lähinnä se eka kausi). 

Sarjassa näkynyt viltti on saanut netin maailmassa monenlaisia versioita. Useimmat ovat villalangasta, mutta minä päädyin kevätvauvalle ja kesää ajatellen kevyempään puuvillalankaan. Sen myötä myös vähän muokkasin viltin kuviota, jotta sain toimimaan sen sekä langalle että pienemmälle virkkuukoukulle.

Tykkään tästä mallista, koska kauempaa katsottuna se näyttää paloista tehdyltä, mutta kuitenkin virkataan tasona ja täysin yhtenä isona kappaleena.

Hakekaa kätilö -viltti

Lanka: Drops Safran, menekki oli vähän päälle 4 kerää. Viidennestä piti ottaa vähän, että sai reunan valmiiksi. Viltin kooksi tuli 66x73 cm eli suhteellisen pienikokoinen ns. koppa- tai kaukaloviltti.

Koukku: 2

Mallikerta näkyy tässä! 

Pystyviivat ovat pylväitä, lenkit ketjusilmukoita ja v-väkänen kiinteä silmukka.

Aina reunan alkuun 2 kjs korvasi ekan pylvään ja loppuun tulee mallikertojen väliin aina ketjusilmukka, mutta tietenkään viltin toiseen reunaan sitä ei tule. 

Omaan vilttiin tein kahdeksan mallikertaa rinnakkaan ja kaksitoista ns. päällekkäin.

Reunaan tein vain viltin ympäri pylväitä yhden kierroksen ja sitten kiinteitä ketjusilmoita ihan reunaan jämäköittääkseni reunaa skarpimmaksi.

Kokeilin kyllä vilttiin vaikka mitä piparireunaa, mutta mikään ei tuntunut omalta. Tykkään enemmän, että reuna on suora ja skarppi. Näin on just hyvä.

Viltti olikin ensimmäinen vauvakäsityö, johon jo alkuvuonna tartuin. Tein sitä pikku hiljaa eteenpäin, vähän nautiskellen. Ja välillä siihen tylsiinnyinkin, olihan mallikerta aika helppo loppopeleissä ja se kävi vähän itseään toistavaksi.

Mutta nyt ovat viikot kiihdyttäneet vauhtiaan. Pinnasänky ja lähes kaikki vauvahankinnat hollilla. Odotamme kaiken mullistavaa tulevaa innostuineina ja jännittyneinä. Saa nähdä milloin sitä itse huudetaan sitten: hakekaa kätilö!

Lahjapankki osa 2/2: Kolme persoonallista lahja-ideaa

Helmikuu ja vielä se yks nostaa esille joululahjat - no parempi nyt kuin ei milloinkaan! Ykkösosa tuli jo aika päiviä sitten, sitten tuli suruaika perheessä, joten siitä kovin nyt viivettä. Mutta nyt lopulta jatko-osa: Kolme persoonallista, erilaista lahjaideaa.

Ks. lahjapankki osa 1/2: Ommellut lahjat

Persoonallinen lahja-idea 1/3: Uniikki koriste

Ihana ystävä, kaksi ihanaa koirakaveria. Maalasin joulupalloon koirien kuvat pelkistetyllä sarjakuvatyylillä. Mielestäni sain niihin ihan hyvin heidän näköä, vaikkakin väritys ei ole tässä tyylissä yks yhteen. Taustan maalasin pronssiseksi ja koristelin vielä nupin satiininauhalla.

Tuntui hassulta ohjentaa pelkkä pallo käteen, joten tein pallolle sopivan kannellisen laatikon pahvijämistä, maalarinteipistä ja pienistä lahjapaperipaloista. Hyvä rasia vaikka joko säilytykseen tai sitten kiertoon seuraavalle lahjansaajalle.

Persoonallinen lahja-idea 2/3: Led-sienivalot

Näitä led-valoja erilaisissa sienimaailmoissa näin omassa some-feedissä pitkin viime vuoden syksyä. Tiesin heti, että teen oman version led-sienivaloista lahjaksi!

Pohjana oli vanha kahvikupin lautanen (kierrätyskeskuksen saa ottaa -hyllystä) ja lyhyet led-valot (oikeasti, superlyhyet valot oli vaikea löytää!). Päällystin lautasen ilmakuivuvalla fimomassalla ja asettelin led valot siten mihin sienet halusin. Patterikotelo jäi lautasen alle.

Itse sienet ovat kuumaliimaa. Ensin pursotetaan varovasti kuumaliimaa ledvalojen päälle eli varsiin. Sienien lakit tehdään erikseen; pursotetaan pyörylöitä leivinpaperille ja ennen kuin jähmettyvät, sormin muotoillaan kuperaksi. Sitten ne kuumaliimalla liimataan varsitynkien päälle.

Koska lautasen päällysmassa rakoili, päällystin sitä vielä kevyesti vanulla ja liimalla - sain pintaan vähän sellaista taianomaista utua. Tai talvipeitettä. Lopuksi koristelin vielä pienillä luonnon "kävyillä" (ulkoa kerätty maasta syksyllä ja sisällä kuivattu), muutamilla paperinauhalehdillä ja helmiäisillä helmillä.

Mielestäni tästä tuli persoonallinen ja pieni tunnelmavalo. Ei vie paljoa tilaa, mutta kiinnittää silti helposti huomion pienillä sienillään.

Persoonallinen lahja-idea 3/3: Hemmottelupaketti

Hemmottelua kaipaa moni, joten useinkaan hemmottelupaketilla ei voi mennä pieleen. Tässä paketissa oli pieni pullo roseeta, suihku-steamerseja, kuorintaa, voidepaloja ja jalkakylpyainekset.

Piparminttu-scrub syntyi ihan kookosöljystä, sokerista ja eteerisestä öljystä. Laventeli-jalkakylpyainekset olivat kaupan tuotetta vain uuteen purkkiin siirrettynä. Voidepalojen ohje alla.

Käytin näihin keräämiäni tyhjiä vihreitä lasipurkkeja. Tein niille selkeät etiketit, joissa on lyhyesti käyttöohjeet kullekin tuotteelle. Kiinnitin etiketit liimalakalla lasiin kiinni.

Hoitavat voidepalat iholle

Tarvitset vain kosmetiikkaan soveltuvaa mehiläisvahaa ja ihan marketista kookosöljyä.

Sulata 50:50 suhteella kumpaakin vesihauteessa. Kaada silikonimuotteihin ja anna jähmettyä.

Voidepalat ovat kiinteitä ja sulavat iholle lämmöstä. Kannattaa tehdä mahdollisimman pieniä ns. kertavartalokäyttöisiä voidepaloja.

Pakkasin voidepalat purkkiin kerroksittain laittaen väliin aina leivinpaperin. Etteivät ainakaan ihan takerru toisiinsa. 

Voidepalat kannattaa säilyttää huoneenlämmössä, mutta ilman lämpötilavaihtelua. Eivät siedä lämpöä, kookosöljy lähtee kyllä sulaamaan, jos voidepaloja esimerkiksi säilyttäisi kylppärissä ja sauna pohottaisi vieressä päällä.

Virkistävät suihku-steamersit

1 dl epsom-suolaa
1 dl ruokasoodaa
40 tippaa eteeristä öljyä, appelsiini
50 tippaa eteeristä öljyä, sitruuna
2 tl vettä

Sekoita ensin kuivat ainekset kulhossa. Lisää öljyt ja sitten vesi, sekoita nopeasti tasaiseksi. Jatkuu alla: 

Painele muotteihin (itse laitoin paperivuoan silikoinimuotin sisälle) lusikan kuperalla puolella tiiviiksi ja tasaiseksi. Anna kovettua seuraavaan vuorokauteen.

Käytä näin: ota yksi steamers (mikähän tää olisi suomeksi??) suihkuun mentäessä, aseta joko suihkun hanan päälle tai lattialle kaakelille. Vesi sulattaa palan ja tuoksu vapautuu suihkuun. Nauti, rentoudu ja virkistäydy. 

Ja nämä muuten tuoksuu tosi hyviltä!

Pakkasin hemmottelupaketin pahvilaatikkoon ja koska sisus ei kovin kestänyt ravistelua ja ympäri kääntämistä, päätin vain vetästä nauhan ympärille. Joskus menee ihan ilman lahjapaperiakin! Ja kylkeen vielä pakettikortti - tosiaan käytän myös itse näitä vapaasti omaan käyttöön printattavia pakettikortteja!

Ks. printattavat pakettikortit

Siinäpä ne! Nyt ei sitten sanakaan joululahjoista ennen seuraavaa joulua, heh. 

Hupsut tupsukorvakorut

Alkuvuonna on ollut hiljaista. Tammikuu on tuntunut normaaliakin pidemmältä.

Isäni kuoli. 

Se ei ollut odottamatonta, ehti siihen valmistautua niin kuin ikinä oman vanhemman menettämiseen voi valmiina olla. Eli eihän siihen ole koskaan valmis. Se satuttaa, menetys. Hautajaisjärjestelyt. Surutyö. Muistot. Se, että uusia muistoja ei enää tule. 

Joten luonnollisesti tässä ei ole ollut inspiraatiota tai voimia käsitöille tai blogille. Joululahjapostauksen osa 1/2:n jatko-osa vielä odotuttaa (kyllä se tulee seuraavaksi, kun vain jaksaisi naputella tekstit muuten valmiiseen postaukseen..).

Mutta eilen tein jotain pientä. Inspiraatio tuli yllättäen. Lainasin kirjastosta Marren PomPom-kirjan ja sen supervärikäs pläjäys toi ankeaan tammikuuhun iloa. Haluan hupsut tupsut! KORVIKSINA!

Ensin aloin tekemään valmiilla kehikolla tupsuja, mutta tupsusta tuli aivan liian iso. Tein sitten pahvista minikiekot. Siitä sain tarpeeksi pienet tupsut. Sitten ompelin ketjut kiinni tupsuun ja yhdistin koukut. Done.

Tosin vaikka tämä ei ole surukäsityö (kuten anoppini menehtymisen jälkeen itkin ja virkkasin, ks. alla linkki), on tässä käsityö ja noh, onhan tässä myös surutyö. Ja yhtä mustat korvakorut ketjuja ja koukkuja myöten kuten surupusero konsanaan.

Ks. virkattu kannellinen purkki (sis. OHJE)

En tehnyt tosin tupsukorviksia ekaa kertaa. Tein jo ihan vastaavat joulunpunaisina vuonna 2016 (ks. postaus)! Ne tulikin edellä mainitusta tupsukirjasta mieleen. Mitäköhän tupsuille tapahtui? En muista nähneeni niitä enää vuosikausiin. Ehkä joskus purin ne pois. Mutta nyt on mustat hupsut tupsut tilalla!

Ja on muuten kevyet! Ehkä näillä on suru helpompi kantaa.

"Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa."