Valmis.

Joka vuosi tähän aikaan hätkähdän ja tunnen itseni kovin vanhaksi, kun tajuan montako kevättä sitä on ehtinyt tulla ja mennä sitten omien ylioppilasjuhlien. Ihan vastahan se oli! Ja voi pojat, kyllä se olikin ihana päivä, yksi parhaista! Kannoin ylpeänä niin valkoista lakkia kuin myös äidin tekemää juhlamekkoa.

Luulen, että vuosisykliin tuli nyt toinen apua-mihin-se-aika-menee-ilmiö, koska tuntuu ettei toisestakaan valmistumisestani ole "kauaa", mutta todellisuudessa siitäkin on jo puoli vuotta! Valmistuin siis yliopistosta viime joulukuussa. Tarkoitus ei ollut tuoda gradusta ja valmistumisesta suurta numeroa blogiin (koska koin tapahtuman hyvin henkilökohtaiseksi), mutta nyt nostalgian haikeus ja juhlakateus muuttivat mieleni. Onhan se valmistuminen nyt edes yhden sillisalaatti-montaasin arvoinen!

(Pahoittelut kuvista. Kun asiasta ei pitänyt postata lainkaan, niitä on näpsitty jos mistä kuvaushärvelistä ja laatu on sen mukaista.)

Ensin oli yliopistolla publiikki - eli virallinen päivä, jolloin paperit sai käteen. Se ei ollut kummoinen tilaisuus, eikä moni koe päivää "juhlaksi". Pakkanen paukkui, mutta pliseeratulla "juhla"hameella mentiin. Pätkäsin hameen mekosta, jonka rintamus oli venähtänyt ja mennyt epämukavaksi. Yläosaksi valitsin täti-vainaan itsetekemän pellavapaidan. Lisäsin siihen nappien tilalle vyön, jolloin puserosta tuli kietaisumallinen. Tuolla paidalla täti meni aikoinaan ripille, nyt minä kohti maisterin papereita!

Varsinaisia valmistujaisia vietettiin suvun kanssa myöhemmin. Juhliin ompelin täysin uuden taft-mekon.

Vuodenvaihteen pimeys tarttui myös mekon väriinkin. Päädyin pitkähkön mallin kotelomekkoon, jonka kylkeen tein leveistä kangassuiroista graafisen koristehässäkän. Juhlia varten maalasin jo aikaisemmin esittelemäni (täällä) riikinkukko-korkkarit. Korot eivät vain olleet ystävälliset, joten mukavammat varakengät tulivat käyttöön niin salakavalan nopeasti, ei edes ehtinyt kuvata kenkiä asussa.

Korkokenkien ja kotelomekon lisäksi tein juhlapäivälle myös uudet korut: helmikorvakorut ja sormuksen. Muut aikaisemmin tekemiäni. Kaulakorun sain toivevalmistujaislahjaksi avomieheltäni.

Ja Corakin sai juhliin "uutta päälle". Mekkokankaasta tein sille kukan kaulaan (samanlainen ruusuke oli myös äidin juhlapuvussa!). Nappula oli aika söpö viihdyttäjä vipeltäessään vieraiden jaloissa.

Ja se ruoka! Meillä oli (kaikki itsetehtyä) niin suklaakakkua (viisi kerrosta!) ja mansikkakakkua, "maisteri"muffinsseja, turkinpippurimarenkeja, graavilohi-juustoleipäsiä, pepperonivoileipäkakkua, ruistankoja, pestokierteitä, pororullia, katkarapupiirakkaa..Tässähän tulee herkkuhimoinen nälkä!

Sitten tuli juhlien jatko-osa, koska tahdoin pitää omat rennommat juhlat opiskelukavereiden kanssa.

Juhlamekko osa kaksi. Violetista vihreään. Vähän taakse pitenevä sifonkihelma, alla resorialushame ja yläosa jotain tekokuitua, olkapäillä palat blingblingiä ja olkaimat taakse ristiin. Luomus tuli omasta päästä ja kun kiireessä säheltää, ei siitä ihan täydellinen tullut. Mutta oli se kyllä kiva ja mukava päällä!

Bileiden teemana olivat viikset. En tiedä miksi, mutta sain silloin teemasta päähänpinttymän ja viikset ne sitten olivat. Jokapuolella oli viiksiä: sormuksena, peileissä, pilleissä, tarjoiluastioissa..

Ja jottei nälkä karkaa niin lisää palapeliä bilemenuusta. Lakritsimuffinsseja, valkosuklaa-störsselipoppareita, omar-kakkua, pestokierteitä,  suklaasikari-keksejä, texmex-piirakkaa, vihannesdippiä..onnomnom..

Ja voi pojat, olihan meillä hauskaa! Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia. Ja viiksikoristeita! Kyllä kannatti juhlia kahteen otteeseen. Moni ei juhli yliopistosta valmistumista laisinkaan, mutta mielestäni on se sellainen asia, josta pitää olla ylpeä ja jota on saatava juhlia tahtoessaan vaikka kahdesti.

Ja lopulta mitä jäi käteen muistojen ja ylpeyden jälkeen? Hemmoteltu olo! Sain niin paljon ihania lahjoja. Tukku kahisevaa, läjä kukkia, kasa lahjakortteja, monta uutta juttua kotiin (kuten pyyhkeet ja iso vaaleanpunainen mariskooli - pieni minulla jo olikin!). Osa lahjakorteista odottavat vielä käyttöään. Olen säästänyt niitä sitä varten, että hankin niillä jotain uutta sisustuskivaa uuteen kotiin!

(Hauskaa oli muuten myös se, että sain ystäviltäni DIY Fashionista-kirjan - saman kirjan, jota toivoin ja jonka myös sain jo joululahjaksi. Kyllä ne ystävät minut hyvin tuntevat, kuin niin osuvan kirjan olivat valinneet! Onneksi kuitti oli vielä tallella, vaihdoin kirjan sitten himoitsemaani Parolan asema-bloggaajan Katja Rinkisen Sormustin ja sorkkarauta-kirjaan.)

Lahjat ylitse muiden ovat kuitenkin korut kuten Kalevalan Nukkekääty! Kukapa ei nyt koruista pitäisi? ;) Toivottavasti myös uudet valmistuneet tänään ovat saaneet ihania muistoja juhlistaan. Näillä sanoin, onnea kaikille tämän kevään valmistuneille lukijoilleni!