Se on pinjata! Paljon se otti, mutta niin paljon se myös antoi! Korkeutta kirjaimella oli noin pesismailan verran, mikään pikkuinen se ei ollut. Kokosin sen pahvista, yhdistin palaset maalarinteipein ja koristelin silkki- ja kreppipaperihapsuin (jes, sain kulutettua hyvin vanhoja jämäpapruja pois)! Ennen kirjaimen sulkemista ja ripustusnarun laittamista täytin pinjatan hirmuisella määrällä karkkia. Tikkareita, minpatukoita ja karkkipääreisiä namuja. Mukaan mahtui sankareille kaksi pientä yllärilahjapakettiakin. Mallia pinjatan tekemiseen otin tästä tutoriaalista: Oh happy day: How to Make a Number Pinata.
Ja voi pojat, kuinka viihdyttävä pinjata oli! Pojat olivatkin kuulemma jonkun kaverin synttäreiden jälkeen ihan haaveilleet omasta pinjatasta. Olivat hyvin kiinnostuneita myös pohtimaan meksikolaisten synttärikulttuuria ja sitä mitä pinjata tarkoittaa, eivätkä olleet vain hajottamisen ja herkkujen perään mikä minua kovasti ilahdutti! Lopulta pojat pistivät vuiorotellen ärrän mäskiksi. Ensin se ei ollut hajota millään, mutta sitten se halkesi keskeltä ja karkit levisi pitkin pihaa - osa jopa kymmenen metrin päähän puskaan! Kyllä oli nauru raikasi, niin pojilla kuin myös sivusta katsojilla!
Hieno on. Harvoin sitä näkee vaivaa tehdessään toisille hajotettavaa :). Kiva lahja, elämys
VastaaPoistaKiitos :) Ja eikös se ole ihan oikeaksi todettu, että elämyslahjat ne lapsetkin muistaa paremmin :)
Poista