Veneitä.

Kankaiden sekaan oli eksynyt tällainen pitkä hame, jonka sain jo hyvän aikaa sitten lahjoituksena. "Oi miten hauskat veneet!" ajattelin, kunnes käänsin hameen ja muistin ettei kiva vene-printti jatkunutkaan takapuolella sellaisenaan.. Siis kuka ihme tahtoisi peffan päälle merkiksi jättimäisen purjeveneen?!

Päätin leikata peffaveneen pois ja tehdä hameesta järkevämmän. Leikkasin helman pois niin pitkälti kun ilman printtejä sitä riitti. Koska helmakäänne oli samankokoinen mitä hameesta purettu vyötärönauha, käänsin kappaleen ylösalaisin ja pujotin käänteeseen kuminauhan. Eli helmakäänteestä tuli uusi vyötärönauha. Lopuksi päärmäsin leikatun laidan uudeksi helmaksi.

Ja voila, pitkästä hameesta tuli lyhyt hame. Kuvasta näkyy, kuinka jätin toisen puolen hameesta vähän pidemmäksi. Olen huomannut, että joskus lyhyet kellohelmaiset hameet ovat armollisempia ahtereille, kun helma hiukan pitenee taaksepäin. Päällä eroa ei juurikaan huomaa ja hame asettautuu paremmin.

Ja entä loput alkuperäisestä hameesta? Tykästyin pikkuveneisiin sen verran, että tein yläosasta tuubihuibin. (Koska minullahan ei ole "yhtään" huivia entuudestaan..) Hassua, yleensä sitä on tullut tehtyä hameen lyhennys ja pois leikatusta helmasta huivi - nyt tuli tehtyä uudet vaatekappaleet toisinpäin.

Tässä vielä pikkukesähamonen päällä. Ihanan kevyt ja vilpoinen. Harmi vain, että kangas osottautui pirunmoisen hankalaksi silittää. Rypyt kyllä tulee helposti, mutta lähtevät hyvin vaikeasti..That's just great..

Onneksi ryppyisyys ei huivissa haittaa niin kovasti kuin hameessa. Ohuesta kankaasta tuli yllättävän muhkea huivi, leveyttä riitti jopa kaksinkerroin pujotettavaksi. Ja veneetkin pilkistävät ryppyjen lomasta.

Yhdestä hameesta huivi ja uusi hame. Jäljelle jäi purettu vetoketju ja vanha vyötärökaistale. Kaistaleen lisäksi roskiin ei mennyt kuin langanpätkiä, joten peffahame tuli aika hyvin kierrätetyksi, eikö?