Tuohikurssilla oppimassa

Olin viikonloppuna uutta oppimassa! 

Pitkin kevättä odotettu tuohikurssi oli vihdoin ja pääsin oppimaan perinnekäsityötä ihan alusta loppuun. Ihanaa, aina ajattelen käyttäväni enemmän luonnonmateriaaleja nyt ainakin on juurikin sitä!

Oli hauskaa huomata kuinka kapea käsitys itsellä oli tuohesta ennen kurssia. Ja kuinka etukäteen sitä ajatteli tekevänsä kolmen päivän kurssilla mahdollisimman ison korin, vaikkapa langoille. Ja kuinka sitä oli suuret odotukset: eihän sellaista koria ehdi tehdä millään siinä ajassa! Joten suuri, kantillinen, suorakulmion mallinen kori vaihtuikin sitten kolmeksi pieneksi ja pyöreäksi koriksi.

Tässä kuvassa yllä kurssin opettajan mallitöistä osa. Opettajana oli huikea tuohimestari Jaana Öljymäki, joka on kirjoittanut useamman tuohikäsityökirjan ja vetää tuohikursseja ympäri Suomen.

Kerron vähän tuohesta!

(Huom! Tämä ei ole ohje vaan pintaraapaisu tuohen käsittelyyn.)

Ensin tuohi oli valmisteltava. Kurssi ei siis ollut vain punomisesta, vaan ihan kaikesta tuohen käsittelystä lähtien. Tuohi rapataan, puhdistetaan ja sitten ohennetaan. Siitä vedetään kerroksia pois, kunnes tuohi on sopivan paksuista ajateltuun työhön. Tämä oli hyvin roskasta ja yllättävän aikaa vievää.

Seuraava vaihe on valmistaa tuohi punottaviksi nauhoiksi. Sen saattoi tehdä mattoveitsellä tai saksilla. Itse tein saksilla. Tässäkin oli omat haasteensa, kun tuohi ei ole luotisuoraa ja nauhaoista piti saada kuitenkin mahdollisimman tasalaatuisia.

Ja sitten vasta alkoi punominen! Tässä kuvassa pohja tekeillä.

Sopivan pohjan jälkeen punotaan sisäpuoli. Tässä tekniikkana vinottainen punominen. 

Sopivan korkeuden jälkeen tuohet käännetään ja sitten punotaan ulkopuoli ja pohja jo punotun työn lomaan. 

Oikealla on eri korin ulkopuoli punottavana. Loput nauhoista puolitin turhankin kapeisiin 1 cm:n nauhoihin ja tein niillä vielä yhden pikkukorin. Tein sisuksen himpun verran tiukkaan, joten ulkopinnan punominen oli suoraan sanoen yhtä tuskaa. Oli niin tiukkaa, että edes apuvälineet (puikkarit eli muoviliuskat) eivät auttaneet. Vaati todellista kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä saada kori valmiiksi!

Ja tässä kurssin tuotokset! Kolme pientä koria.

Kaksi ekaa leveämmän nauhan koria ovat ikään kuin setti. Pieni kori ja vielä pienempi kori. Niissä on myös tappijalat! Ne tuovat minusta koreihin vähän modernia persoonallisuutta.

Kolmas kori, tämä tiukan nauhan kaveri, on kyllä aika söpö. Olen ylpeä, etten luovuttanut tämän punomisen kanssa. Meni todella tiukille, että a) materiaali riitti tähän ja b) aika riitti punomiseen. Just ja just sain valmista!

Mietin vielä lisäisinkö kotiin tuoduista jämäpaloista tähänkin jalat. Tai pujottaisinko yläreunaan pienet nauhat ja tekisin tästä pienen amppelin jollekin kasvin alulle? Voisi olla aika söpö!

Jalallisista koreista piti tulla ponnarikulho ja pinnikulho, mutta kotona tajusin, että en ehkä haluakaan sijoittaa tuohikoreja kylppäriin. Kosteuttahan ne kyllä kestävät, mutta entäs saunan kuumuus, se tuskin tekee pidemmän päälle hyvää.

Ehkä ponnari- ja pinnikulhoista tuleekin pienien kasvien suojaruukkuja? 

Tuohikurssi nosti tuohen arvostusta materiaalina ja käsityötuotteena noin sata pykälää. Kuinka sitä etukäteen ajatteli, että sehän on kevyttä ja helppoa työstää, suit sait valmista vain! Mutta mitä pienempi, sitä enemmän punomista.. Kyllä sai hiki hatussa työstää! Niskat meni jumiin ja sormenpäät kipeinä. 

Kurssi oli intensiivinen ja opettavainen. Punomiseen ehkä jäi vähän himo - ehkä kokeilen tekniikkaa johonkin muuhun materiaaliin!

Katso myös muista materiaaleista punottuja koreja, mm:
Vahakankaasta punottu kori
Valokuvanegatiiveista punottu kori
Isojen laatikoiden muovisista pakkausnauhoista punottu kori
Ja tietenkin hitti: Moderni "tuohikori" vessapaperihylsyistä