Kymmenen.

Tänään on ihan erityinen päivä. Tänään Coralla tuli täydet kymmenen vuotta täyteen. Miten pikkuipanasta tuli jo vanhus?

Ja koska Cora on elämässäni jotain käsitöitäkin suurempaa ja paljon rakkaampaa, otin hetken  pienelle muistelukierrokselle:

Kieltämättä olo on tunteellinen, kun katson kuvia taaksepäin. Kymmenen vuotta on pitkä aika ja paljon ollaan yhdessä koettu. Olin itsekin ihan ipana, kun Coran sain. Olemme olleet tiivis paketti heti alusta ja yhdessä ollaan kasvettu aikuisiksi. Kertaakaan ei olla oltu edes viikkoa kauempaa erossa toisistamme. Cora on kulkenut mukana kaikessa. 

Satoja hassuja sattumuksia, lukemattomia ärräpäitä, arkea ja juhlaa. Iloa ja surua. Lähellä menetystä ollaan jo käyty pariin otteeseen. Viime vuosi oli tosi paha, mutta siitä selvittiin. Vielä se mummo porskuttaa, vaikka haiveneet harvenee ja tahti hidastuu. Mennään hetki kerrallaan, mummo saa määrätä tahdin. Joskus nukuttaa ja joskus taas leikityttää.

Tämä on kaikista lempparein kuva Corasta. Näyttää niin onnelliselta ja tyytyväiseltä oloonsa. Toivottavasti synttärisankarin mieli on tänään yhtä hyvä. Ainakin ollaan löllätty ja lellitty. Extraherkkuja ja uusi lelukin. Kaikkea mistä Cora tykkää.

Ja jotta saadaan vielä tähänkin juttuun vähän luuta lihan sisälle, tässä on kymmenen suosikkiani itsetehtävistä koirajutuista. Inspiroidu ja tee vaikka pukinkonttiin omalle tai kaverin karvakaverille:

Koristetut koirankupit

Koiranhihna kankaasta

Pitaleipä-peti

Talvitöppöset koiralle

Huppari-tutoriaali

Huppu/tuubi paleleville pystykorville

Portaat vanhalle koiralle

Vinkkejä koiranlelujen valmistamiseen

Pizzan muotoinen koiranlelu

Emoji-koiranlelut

Pieniä apureita ompelijalle.

Pari vinkkiä ompelijoille. Millä pienillä ja helpoilla apureilla sitä voisi helpottaa pikkuisen ompelemistaan? Katsotaas:

Vinkki nro. 1: Silitysalusta

Onko sinustakin ärsyttävää ja kovin työskentelyä hidastavaa, jos pitäisi ihan jonkun pienen sauman prässäyksen takia ottaa silityslauta esiin? Minusta ainakin on. Sillon jää monesti silittämättä ja senhän sitten taas näkee tuloksessa. Paras silittää ja parasta on, jos apurina on helposti esiin otettava tai jopa kokoajan pöydällä oleva silitysalusta.

Tein silitysalustan vanhasta hyllylevystä. Pingotin päälle kuumuuden kestävää vanulevyä ja paksua puuvillaa (Annon Sato-kangasta) ja niittasin ne niittipyssyllä levyn taustapuolelle. Nurkat kannattaa taittaa nätisti niin kuin lahjapaketissa niin ei ala heti röpsöttämään. Silitysalustan tekemiseen otin ideaa ja mallia tästä tutoriaalista: A Crafty fox.

Vinkki nro. 2: Taitemitta

Ja kun taitetta pitää silittää, eikä olisikin kiva silittää tasaisesti ja systemaattisesti ilman mittanauhaan sotkeentumista ja tiellä olevia nuppineuloja? Silloin apuun tulee taitemitta! Toisin sanoen se on pala pahvia tai paksua kartonkia (kestää kyllä pikkasen silittää päältä kunhan ei vedä kuumalla eikä pidä rautaa kauaa paikallaan), jossa on mitat valmiina ja jonka voi ujuttaa taitteeseen. Siitä sitten vain silitystä päältä!

Tässä taitemitta kokonaisuudessaan. Tuommonen helppo, hitaampikin leikkaa ja merkkaa valmiiksi ihan minuuteissa.

Tuo toinen pahvinpala onkin sitten Vinkki nro. 3: Mitta-apuri osa kaksi! 

Toinen mitta on myös pahvista ja siinä on suuntaansa kaikenlaisia mittoja mitä kukin ompelussa nyt voi tarvita. Mitta toimii apuna esimerkiksi nauhan leikkaamiseen, taitteen nuppineulaamiseen tai sauman ompelemiseen.

Ja näin se toimii in action. Voi helposti vetää monta polkua suoraksi, kun ei esimerkiksi tarvitse ensin mitata ja nuppineulata reunaa, kun voi vaan kääntää reunan ommellessa ja välillä vaikka apurilla tsekata että käänne pysyy oikeassa leveydessä. Samoin voisi pitää vieressä sitä mittanauhaa, mutta eipä mene pahvinpala sotkuun ja lieruun yhtä pahasti mitä pitkä mittis. Idea täältä: ebay.com / Must Have Sewing Tools.

Vinkki nro. 4: Saumakynä

Se on seam tracker, kaksi kynää yhdessä, kuinka nerokasta! Silloin harvoin kun kopsaan kaavoja, teen ne tällä. Pistän kaksi kynää kummarilla tiukasti yhteen ja piirrän kaavaa myöten. Tulee tehtyä saumanvarat samalla ja piirretystä kaavasta näkee heti et kyllä, on se kaava leikattu saumanvaroilla. Jotkut yhdistää kynät teipillä, mutta kuminauha on parempi, koska silloin kynien teroittaminen käy helpommin. Vastaava idea esimerkiksi myös täällä ja täällä (alkuperäiset linkit mistä itse näin vinkin aikanaan).

Vinkki nro. 5: Alusta koneelle

Kun aikoinaan jäi koulupöydältä vapaaksi tuollainen kirjoituspöydän suoja-alusta, pistin sen ompelukoneen ja/tai saumurin alle. Alusta sekä suojaa pöytää, vaimentaa ompelukoneen tärinää (no minulla ainakin pitää vanhat koneet paljon ääntä) ja toimii myös liukumattoman pinnan ansiosta iukuesteenä. Nykyisin (yllä vanha kuva) olen leikannut alustaa pienemmäksi, noin ompelukoneen pohjan kokoiseksi.

Pisteeksi iin päälle uusi nuppineulatyyny tilkuista. Aika skarppi kuutio ja mätsää kivasti silityslaudan kanssa. Se on päässyt jo tositoimiin kuten nuppineulojen sekaan ehtineestä vanumössötuhruista näkee.

Oliko joukossa uusia vinkkejä? Minkälaisia diy-apureita sinä käytät? Kerrothan muillekin vinkkisi kommenttilootaan.

Kokeilussa muurarinlanka.

Ostin hiljattain Kärkkäiseltä tarjouksesta muurarin aitoa käsityölankaa, tuota viime kevään niin sanottua hittivirkkauslankaa brändättynä hienompaan kuosiin. En aiemmin keksinyt hyvää proggista liukkaalle ja ohuelle (mutta hyvin kestävälle) langalle.. mutta nyt kun sai viisi rullaa kympillä, alkoi niitä toteuttamiskelpoisia ideoita tulemaan mieleen. 

Valitsin viittä eriä väriä. Keltaista, valkoista, kullan/beigensävyistä, petroolinsinistä (ihananihana!) ja tietenkin mustaa. Näistä otin suorilta kolme rullaa käyttöön ensimmäiseen projektiin - joka ei ole virkkaustyö, vaikka niin olisi ehkä voinut odottaa muurarinlankaan nähden.

Se on uusi seinävaate! Ja hyvin yksinkertainen sellainen. Valkoista, mustaa ja kultaa pystyraitoina, alareuna epäsymmetrisesti viistoon leikattuna (tuo reunan leikkaaminen ja tasaaaminen oli ehdottomasti projektin hauskin osuus).

Jätin kaikenlaiset kikkailut, punonnat ja makramesolmut pois. Lanka kaksinkerroin ja lenkillä kiinni. Rivit napakasti ja sitten ylös ripustuslenkkiin puuhelmet  pieniksi yksityiskohdiksi. Projekti valmistui nopeasti ja olen tyytyväinen, että jos kun aikanaan tahdon tilalle jotain muuta, ei kaikki silpottu lanka mene hukkaan ainakaan kiinteiden solmujen takia. Ei tarvitse kuin pudottaa lenkit varresta niin saa pitkät lankat kerättyä johonkin uusiokäyttöön, vaikka talousnarun korvikkeeksi jos ei muuta.

Tykkään kovasti työn yksinkertaisuudesta. Langoilla on kiva kuljettaa sormia hipsuttaen. Siinä on jotain terapeuttista.

Ennen seinällä oli tämä punottu pienempi seinävaate (ks. esittelypostaus tästä). Vähän alkaa olla jo reppanan näköinen ja vinksinvonksinkin kaikesta kahden vuoden siirtelystä ja ajottaisesta syrjään taittelusta.

Uusi seinävaate on edellistä punottua paljon isompi! Siinä se komeilee, sovitusnukke-Pirkko vieressään.

Sirkusraitoja.

Pieni ompelupostausputki jatkuu. Tällä erää tämmöttistä raitaista asiaa. Kauhea kangas, tuumasin. Pitikin joskus Eurokankaan kympinpussi-kampanjasta kahmata pussiinsa tuommonen, jonka järjellä ajateltuna olisin voinut jättää ottamatta.

Viskasin kankaan sängylle turhautuessani.. ja sitten sen näin. Ai vitsit, yöpaituliksihan se sopisi! Ja se siitä sai tulla.

Ja kankaastahan tuli yllättävän hauska yömekko! Ensin vihasin raitojen sävymaailmaa, nyt olen ihan mielissäni tästä värien iloittelusta. Uudelle yömekolle olikin jo tarvetta ja nyt tuli tehtyä omalla tutulla yömekko-kaavalla uusi.

Jämäpaloista sain just-ja-just leikattua kappaleet miehen yöboksereiksi. Samalla innolla tein myös toiset boksat toisesta kankaasta (tuosta oli yhdet aikaisemmat yövaatteet, nyt tuli jämäpalakin käytettyä pois).

Nyt aion pitää kunnon koti-illan työntäyteisen viikon jälkeen. En aio tehdä mitään, pistän yömekon päälle ja villasukat jalkaan ja menen aikaisin nukkumaan. Ehkä ensin glögiä mukiin ja netflix päälle. Sounds like a plan. Rentouttavaa perjantai-iltaa!

Sinapinsävyinen mekko.

Täällä hullu taskunainen taas, päivää vain itse kullekin. Sitä kun nenä pakkasesta tippasee ja nenuliinalle on tarvetta hetkenä minä hyvänä, on paras olla paperia hollilla. Kokoajan. Kaikkialla. On siis tarvetta taskuille ja sitä minä just sain lisää.

Oli sinapin väristä kangasta hyvänkokoinen pala jemmassa ja siitä se idea lähti: sinappimekko ja taskut päälle. (Silittääkin olisi voinut, mutta tässä taisteltiin päivänvalon hupenemista vastaan. Valitsin mieluummin valon kuin siististi prässätyn mekon.)

Mekko oli hyvää harjoittelua omien kaavojen tekemiseen. Kokeilin myös vähän erilaista tekniikkaa pääntien ompeluun ja hihojenkin tekeminen on aina hyvää treeniä. Nyt tein ekaa kertaa myös tuollaiset taskut, jotka tikataan etukappaleeseen kiinni. Vastaavia olen nähnyt paljon ainakin Nanson (ja Marimekon?) mekoissa. Ilman ohjetta sitä sai muutaman kerran miettiä mitenpäin taskukappaleet menee ja minkä sauman ompelisi missäkin järjestyksessä, jotta taskun suu tulisi mahdollisimman hyvin. Ihan kelpo sokkosuoritus, mutta tunnustan, että kerran oli kajottava ratkojaan..

Yritän nykyisin ommella niin ettei jäisi epämääräisiä leikkuupaloja haitoiksi. Laidasta sain juuri sopivasti kikkailtua kaksinkertaisen, käännettävän pipon. Tupsun lisäsin jo pois puretusta piposta. Ei tarvinnut tehdä uutta, samalla mennään.