Virkatut lumitähtikorvakorut.

Voi lumikinokset! Niitä on ainakin erityisesti täällä Oulussa. Lunta sataa vähän väliä yötä päivää. En muista milloin olisi viimeksi ollut näin tuhdit kinokset ihan kaupungissakin. Ja koska on vasta helmikuu, lunta tulee varmasti vielä lisää. Ja lisää. Ja lisää - ja mikäs siinä, eikös se vanha sananlasku opeta, että vanha lumi ei sula ellei uutta tule lisää?

Jatkuvan lumen satamisen inspiroimana virkkasin lumitähti-korvakorut. Voi ne kukkinakin nähdä. Tai tähtinä, jos valitsisi tähtimäisen eli vaikkapa metallinsävyisen langan. Omani tein turkoosista, koska se on kiva korvisväri näin kevättä odotellessa.

Lumitähdet ovat oikeastaan aika herkät. Ne on kovetettu  liimavesiseoksella ja pysyvät hyvin muodossaan.

Suhteellisen pienikokoisena (jollekin olisivat jättimäiset korvakorut, itselle edustavat kokoa "melko pienet") korvakorut ovat myös hyvin kevyet. Eivät juuri paina mitään korvissa.

Korvakorujen ohje on julkaisu juuri ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, nro 2/19 (löytyy lehtipisteistä). Ohje löytyy lehden lopusta Tekniikkakoulu-palstalta. Korvikset voi virkata joko sanallisen ohjeen avulla tai vain katsomalla piirroskaaviota.

Tältä näyttää tänään ilmestynyt uusi Kauneimmat Käsityöt -numero! Eikö ole ihanan iloinen? Oikea väriläiskä! Värillä kohti kevättä!

// OHJE LISÄTTY MYLS BLOGIIN: LÖYDÄT SEN TÄÄLTÄ.

Kudejämistä lelukori.

Meillä näyttää usein tältä. Koskaan ei tiedä mikä eläin jää jalan alle. Syytän mummokoiraa ja hänen leluaddiktiotaan (en tunnusta, se en laisinkaan ole minä, joka leluja mummolle ostaa ja tekee). Lattiatason kaaos näyttää pahemmalta kuin monessa lapsiperheessä, joten päätin vihdoin tehdä asialle jotain.

Osa leluista kaappiin (kiva vaihdella valikoimaa aina välillä) ja lopuille lelukori! Vähän mietin virkatessa no kylläpä taas on, kun koiralle pitää virkata oma kori.. mutta onhan sitä höpömpääkin tehty.

Sitten alkoi ees taas virkkaaminen ja purkaminen. Minulla oli iso kerä harmaata ontelokuden jämää, mutta koska en osaa ikinä arvioida kuteen menekkiä niin eihän se yksinään mihinkään riittänyt vaikka kuinka olisi purkanut ja aloittanut alusta. Silppusin sitten kaveriksi rahnaisen risaset kalsarit. Kun sain mustaa kudetta kaveriksi, pystyin virkkaamaan kaksinkertaisena ja korista tuli sopivan jämäkkä.

Lopputulosta kuvatessa mummo kirjaimellisesti sämähti päiväuniltaan pelastamaan pehmojaan.

Vannon, että kuulin sen ajatukset. "Ei herranjumala kaverit, mihin se ihminen teidät tunki, minä pelastan teidät!"

Ja siinä se sitten yksi kerrallaan levitti lelut pitkin lattioita. "Tämä tänne ja tämä tänne ja tämä kuuluu tähän.." 

Eikun lelut takaisin koriin. Nyt aloitetaan koulutus! Jos se oppisi siivoamaan lelut itse koriin? (Tuskin.)

"Ihan tyhmä leikki." sanoi hän epäluuloisena pelastettu banaani suussaan.

Pupulaukku.

Mulla on tänään pikkujoulut! Kyllä - kerta se on ensimmäinenkin helmikuussa.

Ja koska päätin, että uutta vaatetta tai uusia koruja en pikkujouluihin tee, vaan hynttyyt on löydettävä ylleen vaatekaapista. Tuntui silti kovin tylsältä vetää päälle taas se sama pikkumusta, joten annoin luvan itselleni tehdä jotain uutta juhliin - pikkulaukun!

Viime vuosiona kaikenlaiset pupuset ovat olleet tosi hellyyttäviä. Pupunkorvia kengissä, repuissa, huppareissa.. ja nyt myös pikkulaukussani! Ja jottei mene liian hempeäksi, valitsin materiaaliksi täysmustaa nahkaa.

Tässä on käyttämäni materiaalit: mustaa nahkaa, uusiokäyttöön lähtevät d-renkaat ja vetskari, vanhasta itse ommellusta yläosasta silpottu vuorikangas (kiva laittaa sisälle jotain kuosia) ja siinäpä ne sitten olivatkin.

Korvat tuli ommeltua kahdesta parista, yläosa taitettuna, jotta tuli söpöä korvanmuotoa.

Itse ompelu ei käynytkään kovin söpösti. Tuntui, ettei uskalla hengittää, kun odotti koko ajan milloin ompelukonesta nousee savu. Kovin se ruksutti menemään moninkertaisen nahkan päältä. Kyllä oli nihkeää ja nahkeaa.. olen yllättynyt, että sain vain yhden neulan taipumaan.

Koko on juuri käyttööni sopiva. Mahtuu avaimet, huulipuna ja mitä muuta pientä sitä nyt nainen laukkuunsa sullookaan. Puhelin oli kriittisin mitta, sen on mahduttava sisään vaikka poikittain ilman tunkemista.

Ei tullut ihan niin skarppeja ommeljälkiä ja nurkkia kuin olisi voinut ajatella, mutta olen silti todella ylpeä, että sain tämän laukun toteutumaan visioni mukaan. Pienet puutteet jäävät isojen korvien taakse, eikö?

On tuo kyllä hauska. Tuo vähän uutta twistiä ja kepeyttä muuten kokomustaan ja vanhaan asuun. Nyt pikkujouluihin!

Virkattu runebergintorttu (+ ohje).

Viikonloppuna oli kova aikomus leipoa runebergintorttuja, mutta päädyinkin sitten leipomisen sijaan virkkaamaan! Tuli oikea kestotorttu. Sopii laihduttajille, lasten leivosleikkeihin tai mikseipä myös vaikkapa nuppineulatyynyksi. Pitäisköhän seuraavaksi virkata laskiaispulla?

Virkattu runebergintorttu

Lanka: Ruskeaa, punaista ja valkoista puuvillalankaa (valkoinen ja punainen lanka mielellään vähän ohuempaa mitä ruskea lanka). Virkkuukoukku: Langan ja käsialan mukaan. Lisäksi: Täytevanua, parsinneula.

Tee näin:  
Runko: Tee ruskealla langalla. 1.krs: Tee taikasilmukka ja silmukkaan 1 kjs + 8 ks, yhdistä renkaaksi ps:lla. 2. krs: Tee 1 kjs ja 2 ks jokaiseen s:aan, sulje kierros ps:lla (= 16 s). 3. krs: 1 kjs, *2 ks, 1 ks*, toista *-* koko kierros, tee loppuun 2 ks, sulje krs ps:lla (= 24 s). 4. krs: 1 kjs, *2 ks, 1 ks, 1 ks*, toista *-* koko kierros, tee loppuun 2 ks, sulje krs ps:lla (= 32 s). 5. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:n takareunaan, toista koko krs. 6.–15. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan. Katkaise lanka ja päättele.
Pohja: Tee ruskealla langalla kuten rungon 1.–4 krs. Katkaise lanka, jätä ompeluvaraa.
Hillo ja kuorrutus: Tee punaisella langala kuten rungon 1.–3 krs. Vaihda lanka valkoiseen ja toista rungon 4. krs. Katkaise lanka, jätä hiukan ompeluvaraa. Ompele tortun päälle.
Viimeistely: Ompele pohja rungon reunaan. Täytä vanulla. Päättele.

Malli suunniteltu Kauneimmat Käsityöt -lehdelle ja löytyy myös lehden Facebook-sivulta ja Instagramista.

DIY: Heijastimia osa 2/2: Heijastinmaali.

Edellisessä postauksessa esittelin viisi erilaista ideaa itse tehtävistä heijastimista. Nyt pesee lisää! Ja kun edellisen postauksen ideat olivat heijastinkankaasta niin nyt lähtee esittelyyn heijastinmaali.

Katso DIY: Heijastimia osa 1/2 -postaus tästä.

Valmistin heijastavan maalin avulla heijastavia ulkorannekoruja. Sekä idea että maali ovat edellisistä Oulun Kädentaitomessuista. Siellä oli yksi todella kiva nainen heijastinkoruineen. Sanoi, että oli tehnyt heijastavan maalin itse ja ettei sellaista myydä. Mutta kas mitä bongasinkaan ihan sattumalta yhdeltä askartelutarvikeosastolta? Heijastavaa maalia (toki erilaista varmasti mitä yrittäjän oma). Ostin sitä silloin kahta erilaista: oman maalin koville materiaaleille ja oman maalin tekstiileille.

// EDIT 3.2. // Yrittäjä, jonka kanssa juttelin messuilla on MaseDesign - suosittelen tutustumaan huikean hienoon tuotevalikoimaan. Heijastavat korvakorut ovat tosi hienot!

Eka maalaus oli pettymys. Sudin suoraan puuhelmen päälle ja eihän se siitä mihinkään heijastanut. Alle piti ensin maalata kaksi kerrosta harmaata akryylimaalia ja sen päälle kaksi kerrosta heijastavaa maalia. Oli aika työläs maalausprojekti, koska helmiä tarvitsi paljon ja helmet puolestaan tarvitsivat monta maalikertaa ja maalikerrat taas kuivumisaikaa kertojen välissä.

Maalasin kaksi ekaa helmeä käsissä pidellen ja tuumasin ettei siitä tule mitään. Pistin helmet puutikkuihin ja tikut laatikon väliin. Siinä niitä sitten pyörittelin ja maalasin kuin grillivartaita konsanaan.

Ja näin sitä sitten olisi tarkoitus pitää! Takin päälle. Sisälle vain tarpeeksi paksu kuminauha. Sen pitää löystää tarpeeksi, jotta koru on helppo pujottaa hihan päälle - mutta sen pitää olla myös napakka, jotta koru ei putoa käden liikkuessa.

Oikean rannekorun pituuden ja helmien määrän valitseminen vaati testailua monen eri takin kanssa, jotta tulisi mahdollisimman hyvä. Kumilangan päät lopuksi pujotin liimatun kiinnityssolmun vastakkaisille puolille. Liimasin myös päät helmien sisään, mutta nähtäväksi jää pysyykö päiden liimaus vai lähtevätkö jossain vaiheessa irvistämään esiin.

Heijastimiksi ei näitä tosiaan voi sanoa - heijastaviksi koruiksi kylläkin. Kyllä ne heijastaa, kun oikeanlainen valo tuikkasee oikeasta suunnasta. 

Osasta helmiä tein myös heijastavia laukkukoruja.Niissä on tosin vain kaksi heijastavaa helmeä.

Nämä menivät siis jouluna lahjoiksi läheisille. Toki jätin myös itselle käyttöön yhdet kumpaakin.