DIY: Hämähäkkisormus (+ muuta itsetehtyä).

Oho, lokakuu meni. Halloween meni. Pyhäinpäiväkin meni. Viikonloppukin on jo aika pitkälti ohitse! Ja työpaikan halloweenilla höystetyt pikkujoulut tuli ja meni. Eilen niitä juhlittiin pikkumustissa.

Aina se on alkuun kaunis ajatus: uutta en ompele, vanhalla on pärjättävä.

Mutta kas, sitten iski inspiraatio. Mielessä on pitkän tovin muhinut lyhyehkö, housujen kanssa pidettävä trikoomekko, joka asustamalla menisi tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tulokseksi tuli se mitä lähdin toteuttamaankin. Kahden kappaleen mekko saumurilla surrauttaen. Helmaan ja hihoihin tein kaitaleet myöskin saumurilla. Pääntietä piti monta kertaa fiksata ja siinä meinasi pääntie suurentuakin liiaksi, joten lopulta leikkasin ihan toisesta trikoosta uuden, leveämmän kaitaleen.

Jotta ei kokonaisuus jäänyt ihan tylsäksi trikoomekoksi niin toki korvissa oli aiemmin viikolla tekemäni helmihämähäkkikorvakorut, päässä kissakorvapanta ja hiuksissa lepakkopompula.

Hiuspompula oli helppo tehdä, leikkasin "lepakon rungon" yhtenä kappaleena (nahasta) ja taittelin sen muutamalle taitokselle keskeltä. Asettelin hiuslenkin taakse ja liimasin nahkasuikaleen koko höskän ympärille.

Ks. hämähäkkikorvakorut tästä. 

Eikä siinä vielä kaikki!

Hämähäkkikorvakorut inspiroivat tekemään myös niille isomman kaverin! Musta harvaharja!

DIY: Hämähäkkisormus

Tarvikkeet: sormuspohja, mustaa silkkimassaa, metallilankaa, pieniä mustia helmiä, pihdit.

Tee näin: Päällystä silkkimassalla sormuspohja ja lisää hämähäkin keholle pää. Pujota neljä metallilangan pätkää kehon sisään. Anna kuivua ja kovettua yön yli huoneenlämmössä. Silkkimassa ei tarvitse uunia kovettuakseen.

Pujota jalat täyteen pieniä helmiä. Taivuta metallilangan päät lenkille niin, että helmet pysyvät langassa paikoillaan. Asettele jalat kaarevaan muotoon.

Hämähäkistä tuli niin hauska! Se oli vähän myös mun leikkikalu. Sitä kun helposti alkaa räpläämään käsillä jotain niin temän heikkihämiksen jalkoja oli kiva väännellä, heh. Huomatkaa muuten myös mun halloweenin henkeen sopivat kynsilakkakoristelut!

Tästä tuli kiva kokonaisuus. Mekkonen tulee kyllä niin käyttöön, ei vain kemuihin vaan ihan myös arkeen. Hämikset ei ehkä niinkään, ne saavat mennä nyt laatikkoon odottelemaan seuraavia teemabileitä.

Halloween: Hämähäkkikorvakorut (+ ohje).

Hiphep, se kai on jotain halloweenin tapaista päällä. Tai ainakin pyhäinpäivänä tulevana viikonloppuna, jolloin edessä on halloweenilla höystetyt kemut. Pukukoodina mustaa ja valkoista halloweenin henkeen.

Ei mulla mitään halloweenia ole mihin pukeutua. Laittaisko kissakorvat päähän vai tekisikö jotain uutta? No tein uutta (mutta kierrättäen, kaikki osat korupiikkejä mukaan laskematta uusiokäytössä).

Hämähäkkikorvakorut! 

Jotta olisi ainakin jotain pientä teemaan sopivaa ekstraa pukukoodia kunnioittaen.

DIY: Hämähäkkikorvakorut

Tarvikkeet: Kaksi eri kokoista helmeä hämähäkin kehoksi, pieniä helmiä jaloiksi, ohutta metallilankaa, 2 kpl korupiikkiä, korvakorukoukut, tahtoessasi ketjua ja 2 kpl välirenkaita, pihdit ja leikkurit.

Tee näin: Pujota kaksi helmeä korupiikkiin, suurempi alas. Lyhennä piikkiä tarvittaessa. Jätä helmien väliin hiukkasen metallilangalle tilaa.

Ota pätkä metallilankaa ja pujota siihen yhden jalan verran pieniä helmiä (itse laitoin 7 helmeä per jalka). Pujota sama lanka ekaa lukuun ottamatta kaikkien helmien läpi. Kiristä lanka, helmet jäävät metallilangan keskipaikkaille.

Toista helmien lisäys niin, että saat neljä jalkaa "rinnakkain". On helpointa tehdä kaksi neljän jalan settiä kuin yksi kahdeksan jalan kokonaisuus.

Kiedo metallilankojen päät isojen helmien väliin. Pujota kerran jalkojen ympäri vastakkaisiin suuntiin niin jalat lukittuvat paikoilleen. Leikkaa päät lyhyeksi ja pujota tiukasti keskikohdan ympärille. Varmista, etteivät metallilankojen päät jää teräviksi piikeiksi esiin.

Tahtoessasi lisää ylös ohutta metalliketjua. Liitä ylös korvakorurenkaat. Taivuta hämiksen jalkoja auki.

Näistä tuli aika hauskat. Vähän creepyt, mutta toisaalta myös kimmeltävät tyylikkäästi. Vähän kuin keskenään taistelevat hämähäkit. Ei mene arjessa korviin, mutta josko uskaltaisi ripustaa korviin viikonloppuna. Pitää muistaa laittaa kutrit kiinni, etteivät hiukset tartu jalkoihin kiinni.

DIY: Lankakerä-avaimenperä (+ lankakeräkorvikset!).

Neuloin piikkiriikkisen avaimenperän. Se on minikokoinen lankakerä!

Eikö ole aika soma? Avaimenperä valmistuu nopeasti ja hyvin vähistä materiaaleista - kuvassa kaikki mitä lankakerän neulomiseen ja viimeistelyyn tarvitaan!

DIY: Neulottu lankakerä-avaimenperä 

Tarvikkeet: Pieni nöttönen ohutta lankaa, ohuet sukkapuikot (itse käytin kakkosia), parsinneula, sakset, pieni pallo vanua (tai lankoja, tilkkuja tms), pieni suikale keinonahkaa, ompeluneula ja -lankaa, korupihdit, avaimenperärengas, 2 kpl vahvoja välirenkaita, pieni pala lenkkiketjua.

Tee näin:

Neulo pieni pala ainaoikeaa tasona, noin 3 x 3,5–4 cm. Itsellä oli ohut lanka kaksinkerroin ja leveyttä 8 silmukkaa. Neulepalaa ei tarvitse päätellä, vedä silmukat neulalla päästä kasaan. Kiristä pääty umpeen. Neulaa takasivut yhteen. Työnnä vähän vanua sisään ja sulje toinen pää. Päättele.

Tee vyöte keinonahasta. Leikkaa pieni suikale nahkaa, sen verran et menee päistä vähän limittäin kerän ympärille. Kirjaile vaalealle, nurjalle puolelle vaikkapa nimesi tai ihan vaan tylsästi yarn niin kuin minä kirjailin. Ompele vyöte lankakerän ympärille. Suikaleen voi myös pikaliimata ympärille.

Pujota välirengas kerän päätyyn, ujuta rengas "syvältä" ja useiden lankojen ympäriltä, jotta ei heti petä ensimmäisestä kiskaisusta. Langalla voi myös vähän muutamin pistoin vahvistaa kiinnityskohtaa. Pujota ketju välirenkaiden väliin ja yhdistä toiseen päätyyn avaimenperärengas.

Idean lankakerä-avaimenperään sain näistä avaimenperääkin puolta pienimmistä lankakeräkorviksista! Ne ovat virkatut ja niissä on keinonahan sijaan paperivyöte. Vyöte on lopuksi liimalakattu, joten se kestää korvissa oikein hyvin (jos ei nyt ihan kaatosateeseen mene seisomaan), mutta avaimenperään voisi olla aika riittämätön.

Idean puolestaan näihin virkattuihin lankakeriin sain viime vuonna tekemistäni lankakeräkorviksista, jotka pujottelin ihan vain muovipillipalan ympärille. Niin ne ideat kiertävät kehää, tekniikka vain vaihtuu välillä.

Ks. tästä pujotetut minilankakeräkorvisten tutoriaali + postauksen lopussa on myös printattavat minilankavyötteet. Niitä voisi käyttää myös näihin virkattuihin korviksiin.

Ohje tosin virkattuihin keriin on tällä viikolla ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -joulunumerossa 7/19 (ks. myös edellisen postauksen virkattu enkeli ja superhelppo nauhakuusi, jotka ovat myös mukana ko. nro:ssa).

Lehteen korvikset pääsivät koko sivun kokoisena kuvana, jolloin keristä tuli tuplakokoiset!

Virkattu enkeli ja superhelppo kuusi.

Se on kuulkaas kaksi kuukautta jouluun.

Kahdeksan viikkoa ja sitten pitäisi olla paketit kuusen alla, glögiä kupissa ja piparia suussa. Nyt on siis oikein hyvä aika tehdä tämän vuoden ensimmäinen joulupostaus! Tästä se lähtee, joulukässät!

Hommahan lähti tästä - jouluilin jo silloin, kun viimeisiä hellepäiviä vietettiin.

Ja lopputulosta näkee tästä! Kauneimmat Käsityöt -lehden joulunumero ilmestyi tänään! Pipariuunista ulos putkahti ja on painovalmis joulufiilistelyyn! Yli 50 mallia ja mukana on useampi meitsin kyhäämä jouluinen työ.

Eka valmistunut ja itselle mieleisin ohje lehdessä on tämä virkattu enkeli. Sillä on muhkea tukka ja seesteisen tyyni olo. Siivet kaartavat hiukan eri suuntiin ja ovat valmiina hentoon lepatukseen. Söpö pullea enkeli.

Enkeli virkataan viidessä osassa - vartalo, pää, kädet ja siivet.. Lopuksi pujotellaan hiukset. Se oli ihan lempparipuuhaa, koko virkkaustyön aikana odotin sitä hetke, kun pääsee lisäämään hiukset!

Kaveriksi enkelille tein kuusen.

Tämä virkattu kuusi on oikeastaan yhtä nauhaa (2,5 metriä pitkä nauha!) - ja se sopii tosi hyvin myös lapsille! Paksu koukku ja paksu lanka, sitten vain muutamaa pylväsyhdistelmää opettelemaan. Jos lapsi oppii nauhan virkkaamisen, osaa hän myös piilosilmukan, ketjusilmukan, puolipylvään ja pylvään - eli kaikki yleisimmät silmukat.

Lopuksi nauha teipataan tai liimataan pahvi- tai stryroxkartion ympärille. Helppoa kuin heinänteko. 

Ja jos kuusista puhutaan, on pakko esitellä myös tämä superhelppo neuletyö - sekin ajateltu aloittelevalle neulojalle. Se on maljakonsuojus, joka neulotaan putkena ja lopuksi päälle kirjaillaan kuusi isoin pistoin jämälangoista.

Tällaiset maljakonsuojukset ovat kyllä helppoja joulukodin yksityiskohtia. Suojus tuo pehmeyttä ja lämpöä ja siihen on helppo yhdistää muita koristeita asetelmaksi ilman, että kokonaisuus vie yhtään sen enempää tilaa tasolla kuin maljakko ilman suojusta joulun ulkopuolella. Ja mitä parasta, joulun jälkeen suojuksen voi taitella tosi pieneen tilaan. Jäljelle jää paljas maljakko, jolle voi tehdä vaikkapa kevääksi sitten ihan uudet vaatteet.

Ja lopuksi kurkistus kulisseista!

Harvemmin tulee näytettyä, mutta tältä se usein näyttää behind the scenes -näkökulmasta. Tässä vähän testasin miten ja missä kuvata enkeliä. Eka onneton kuvaussetting oli melkoinen viritelmä - kasasin sekä jakkaran että pienen pöydän sohvan divaanille. Siihen kirjoja ja puulevy päälle..Vähän hirvitti minä hetkenä koko rakennelma putoaa alas ja äidin tekemä keraaminen kannu menee rikki.

Spoiler!
No kaatu se. Kahdesti.
Mutta mitään ei menny rikki, huh.

Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

Mikromakramee-korvikset.

Olin viime viikolla yhden illan korukurssilla ja aiheena oli mikromakramekorut. Oli kiva ja inspiroiva intensiivikurssi, sillä olen aina halunnut oppia tekemään taidokkaita makrameekorvakoruja, mutta jotenkin se on ollut vain aikomus ja tahtotila.

Ja harmillisesti en voi sanoa tehneeni yllä olevan kuvan korvakoruja vaan kyseessä on kurssivetäjän omia taidonnäytteitä. Otin kuitenkin tuon violetin oman harjoitustyön malliksi.

Bongasin ihanat turkoosit kivet ja siihen mätsäävän turkoosin langan. Siitä se lähti, takkuilu. Purin kurssi-illan aikan työn kahdesti alkuun, koska aivokapasiteetti ei vain halunut toimia. Jotenkin aina vasen puoli oli todella vaikea tehdä. Ja sitten loppuikin aika kesken, en saanut korviksia valmiiksi.

Kotona kokeilin jatkaa solmeilua omaan tyyliin ja sitten hoksaisin sen: eikä! Olin ottanut alkuun hopeat välirenkaat ja koristeet ovat kullansävyiset. En tykkää sekoittaa eri sävyisiä korunosia samaan koruun. Joten purin koko työn, en ollut tyytyväinen siihen muutenkaan.

Uusintayritys: ilman mallia aloin solmeilemaan ihan jotain muuta. Alku näytti jännittävältä, mutta sitten katsoin myöhäisin silmin työtä ja mietin, että mitä se esittää? Lehteä? Musteläikkää? Ja sitten näin siinä vain epämuodostuneen luomen. Äh.

Purkuun. Onneksi solmut on aika helppo löysyttää ja vetää auki. Ja lankakin suoristuu helposti.

Kolmas kerta toden sanoo!

Vaihdoin alun välirenkaan isoksi renkaaksi ja palautin alkuperäisen pisaranmallisen vision mieleeni. Ihan simpelliä omaan tyyliin, ei mitään liian erikoista. Ja kärkeen turkoosit koriseet. Ei se kokonaisuus tarvitse monimutkaista makrameeta, jos huomio on kuitenkin noissa mukavasti kuultavissa helmikoristeissa.

Kurssi-iltana, kun luovutin jo mikromakrameen osalta, kokeilin ihan pikaseen kauan hitteinä olleita höyhenmakrameekorvakoruja. Kiire, kiire, kiire. Siinä ne sakset sivalsi ja sitten piti leikata sen mukaisesti. Aika pieneksi menivät. Kunnön töpöset. Fail.

Joten otin höyhenelleki revanssin kotona. Olen yrittänyt tehdä näitä pariin otteeseen ennenkin, mutta useimmiten on ollut joko materiaali tai tekniikka väärä. Mietinkin kerran, että miten voi olla yksinkertaisen makrameen toteuttaminen niin vaikeaa? Joko ei langan päät avaudu tai sitten koko työ jää ihan pluiruksi ja höyhen menee nostaessa kasaan. Mutta nyt tämä on ehkä parhaimmasta päästä. Eli harjoittelu auttaa tässäkin. Ja oikea lanka. Ja oikeaan muotoon leikkaaminen. Ja se auki harjaaminen.

Harjoitushöyhen on liian iso koruksi, mutta ripustin sen miniryijyyni. Sopivat hyvin yhteen.

Ks. ryijystä (ja kahdesta muusta yhden illan jämälankaryijystä) tästä postauksesta lisää.