perjantai 22. helmikuuta 2013

Haastettu.

Keltainen tupa ja perunamaa haastoi käsityö-aiheisella kysymyspläjäyksellä. Tässä vastaukseni:
1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
Takki. Olen jo vuosia haaveillut trenssin ompelemisesta, mutta tiedän, ettei taitoni vielä sellaiseen riitä. Vuonna keppi kyllä aloitin punaisen a-linjaisen takin tekemisen, mutta en saanut sitä koskaan valmiiksi. Jossain se on edelleen kappaleina odottelemassa valmistumista. Epäilen, että palasiksi se myös jää.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Vuosia sitten olkaimeton juhlamekko oli hyvin kunnianhimoinen. Ompeleminen oli ongelmia täynnä, koska silloiset tietotaidot eivät olleet sillä tasolla mitä niiden olisi pitänyt olla. Silti sain aikaiseksi melko hyvän lopputuloksen. Kaiken kruunasi juhlissa saatu onko-tuo-nellystä-kysymys. Kyllä sillä kehulla liiteli pitkään.
3. Jos olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä? 
Kyllä, viimeksi eilen. Tahdoin tehdä uuden pipon, mutta en juuri päässyt alkua pitemmälle, koska en osannut päättää millaisen pipon tahdon tehdä. Joskus sitä pähkäilee aloittamista, materiaaleja, tekniikkaa tai turhia yksityiskohta niin kauan ettei energiaa enää riitä itse innostuksen toteuttamiseen. 

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?
Mieluiten teen koruja. Eikun ompelen. Sisustan! Tai sittenkin virkkaan. Eikun kustomoin kenkiä! Maalaan, piirrän, kudon, askartelenpaskartelen! No, päätä siinä sitten. Tänään sitä, tiistaina toista.
5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen? Tähän vastaan lyhyesti enempiä selittelemättä: ei.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Narskuvanpuhtaan säntillisyys ilmenee vain satunnaisen ohikiitävinä hetkinä, kun totaalikaaos on siivottu kuriin. Ei tarvitse kuin yhden inspiraation, kun siisteys jo kääntyy kaaokseksi. Sitä rupeaa tekemään vain yhtä juttua, mutta matkalla tulee aina levitettyä kaikki tarpeetonkin pitkin neliöitä. Ja siihen ne sitten jää. Sanon kasoille "jatkan tästä huomenna", vaikka tiedän sen olevan petkuhuiputusta.
7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt? 
Äskettäin tuli vastaan iso jööti vahakangasta. Ei siinä mitään, mutta kyseessä on pinkki vahakangas! Valkoisilla koristeraidoilla! Yähk! Nyt vain kysyn vuoden 2008-itseltäni: mitkä olivat ne lukuisat ja niin mahtavat ideat mitä piti valmistaa tästä vahakankaasta? Mieti mieli rauhassa, kyllä ne ideat sieltä palautuu. Any year now.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Jotain noiden väliltä riippuen millainen käsityö on käsillä. Vaakakuppi kaatuu kieltämättä valitettavan usein hosuamisen puolelle. Joskus ei vain malta odottaa sitä mellevää hetkeä, kun työ on valmis.
9. Oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä? 
Tahtoisin uskoa olevani innovatiivinen, mutta kyllähän sitä muiden keksimillä ideoilla usein ratsastetaan, koska milloinkaan ei voi tietää kuka oli se idean oikea keksijä. Ehkä minä keksin käyttää muovisia kierreseläkkeitä sormuspohjina, ehkä en. Kuka sen voi oikeasti tietää?

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Antaisin "vaatimattomasti" tietenkin sen mitä koulussakin sain: 10. Totuus taitaa kuitenkin olla siinä, että olen aikoja sitten pudonnut kympinoppilaiden tiimistä pois. Paljon olisi perustaidoissa opittavaa ja kehitettävää.
11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Äidin tekemät vaatteet? Tädin neuletyöt? Kummipojan "ompelus"? Isän nikkaroimat huonekalut? Ystävän tekemät villasukat? Arvostan niin paljon muiden tekemiä käsitöitä, että yhtä rakkainta ei voi joukosta poimia. Ehkä se on joku äidin keramiikkatöistä (kuten kuvan lautasliinarenkaat, joiden päällä on minun ja avomieheni nimikirjaimet). Yksi rakkaimmista voi olla myös isän tekemä naulakko. Se tuli ensimmäiseen omaan kotiin ja hevillä siitä luovu en. Puut voi kaatua, mutta tuo naulakko kestää mitä vain.

Haasteeseen vastattu, kiitos Purlina! Nyt viikonlopun viettoon!

2 kommenttia:

  1. Kiva kun tartuit haasteeseen, vastauksiasi oli tosi mukavaa lukea ja osa kuulosti hyvinkin tutulta :) Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki, kivoihin haasteisiin on aina kiva vastata :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.