Valkoiset tontut.

Tämä tonttu on vuodesta toiseen lojunut joulukoristelaatikon pohjalla. Vähän on jo reppana, milloin lie olen sen tehnyt, joskus ala-asteen alkutaipaleella? Hassua kuinka joskus sitä säilyttää jotain vain sen takia, että on tehnyt sen lapsena - vaikka tietää, ettei koskaan tule laittamaan sitä esille mihinkään. Nyt oli tontun aika sanoa heihei ja moimoi modernisoitumiselle. (Ei huolta niille, joiden mielestä lapsuuden koristuksiin ei pitäisi kajota. On mulla vielä pari edelleen käyttökelpoista lapsuuden joulu-askartelua tallessa, kuten kerhotätin luona tehty tonttunen, joka on siirtynyt varmuuden vuoksi muistojen laatikkoon pysyäkseen paremmassa tallessa.)

Ja kokovalkoinen siitä sitten tuli (ei taida olla lainkaan yllättävää). Pelkistetympi lakki ja silmät piiloon. Kaulahuivin ja vyön lisäsin pakon myötä, kun edelliset punaset koristeet eivät lähteneet kunnolla pois ja jollain oli niiden jäljet peitettävä.

Sitten tahdoin lisää tonttuja. Tontulle pitää olla kavereita! En muista mihin tyyräsin massapallot, joten tartuin sitten näihin isoihin puuhelmiin.

Maalia päälle ja helmet päällekkäin. Ja sitten totesin. Oho. Hupsista, nämähän on ihan kuin Aarikan klassiset puutontut! Ei ollut tarkoitus niitä kopioida, mutta niiden näköisiä niistä kuitenkin tuli. Samaan hengen vetoon sitten jätin toiselta tontulta kaulahuivin pois ja laitoin tilalle metallilangasta ja helmistä kaulakorun - niin kuin sillä mielestäni yhdellä kivoimmalla Aarikan tontulla on. Että jos alintajunta tahtoo tehdä tee-se-itse-versioita-Aarikasta niin tehdään sitten.

Semmoinen tonttuperjantai. Tässähän voisi vaikka tehdä lisää tonttuja. Tai kuusenkoristeita. Tai tonttuja kuusenkoristeiksi! Nämä helmitontut ainakin olisivat tosi somat kuusessa!