Olen ollut viikon talvilomalla ja aikomuksena oli tehdä paaaaaaljon käsitöitä ja tehdä monta blogipostausta. Kun kerrankin olisi aikaa. Mutta en saanut mitään valmista aikaiseksi. Blogi jäi hiljaiseksi. Joka päivä kyllä yritin, mutta en saanut edes läppäriä auki.
Tuli ramppikuume. Tabula rasa. Aloittamisen vaikeus. Ja ei niinkään käsitöihin vaan bloggaamista kohtaan. On sitä ennenkin ollut kässälukkoa ja muuta, mutta tämä on nyt jotain uutta. Tuntuu oudolta.
Erityisen vaikeaa bloggaaminen on nyt, kun tuntuu, että tasovaatimukset ovat kasvaneet vuodesta toiseen kovemmaksi. Blogimaailma on muuttunut. Joskus vuosia sitten riitti, että antoi mennä vain. Räpsäsi kuvia, tuuttasi blogiin ja pisti koneet kiinni. Tuntui, että sai blogata bloggaamisen ilosta.
Vaan ei enää.
Ja sitten sitä menee Instagramiin tai Pinterestiin ja saa inspiraatiosta ähkyn. Ideoita ja ohjeita on niin paljon. Sitä lamaantuu ideoiden paljoudesta. Facebook on pahin, koska sen feed on täynnä kässäryhmien postauksia. Ihmiset tekee käsillään niin hienoja juttuja, että vähemmästäkin sitä väheksyy itseään. Tuntuu, ettei mikään riitä.
Tuntuu, että pitäisi pyrkiä täydellisyyteen. Visuaalisuus ennen kaikkea. Virheitä ei saa tehdä. Pitäisi osata valokuvata kuin ammattilainen, pitää sosiaalista mediaa yllä, tehdä sitä ja tätä. Ja en edes aloita vloggaamisesta ja videotutoriaaleista. Sisällön ja laadun odotukset ovat korkealla. Se kuka odotukset luo, johtuu varmaan ihan itsestäni. Sisinhän se on se pahin kriitikko. Ja se kriitiikko aiheuttaa huijarisyndrooman, joka kysyy mitä edes yritän?
Tein siis kylkiäisenä tulleesta pussirepusta pussin. Otin pohjaa vähän pois ja vaihdoin olkanauhat kiristysnauhaksi. Pussiin mahtuu urheilukengät. Itselle käytännöllinen ja tarpeellinen. Suojaa laukkua/kassia kenkien pohjilta ja ei tarvitse enää lainailla ja sotkea kangaskassia urheilemaan mentäessä. Joskus vuosia sitten jo tuon ompelumuutoksen idea olisi riittänyt omaksi postaukseen. Vaan ei enää. Itseänikään ei kiinnostaisi lukea, miksi ketään muutakaan?
Kiitos ja anteeksi vuodatuksesta - oli pakko, ajattelin että jos tällä ajatuksien auki kirjoittamisesta pääsisisi ramppikuumeesta yli. Jostain on aloitettava, hiljaisuus harvoin tekee hyvää. Onko siellä samanlaisia ajatuksia kohdanneita?
Hei, Olet ihan oikeassa. PAKKO on pahin luovuuden tappaja. Lisäksi nykypäivän koko bloggauspaketti on kokonaisuus, jossa toimiminen voi turhauttaa sen monihaaraisuudella. Tunnen itsekin pienuutta nähdessäni upeita töitä, joita muut tekevät. En voi kuin ihastella ja väkisinkin verrata: minä esimerkiksi en ole kummoinen neuloja ja ompelussa osaan perusteet.
VastaaPoistaToisaalta, sinähän olet äärimmäisen monipuolinen ja juuri se viehättää esimerkiksi minua. Se joka tekee komean työn ei vättämättä osaa kirjoittaa, tai ottaa kuvia tai luoda mukavaa, sallivaa tunnelmaa. Älä siis vertaa suoraan. Blogillasi on lukijoita. :) Minä ainakin. Sinulla on etu: kukaan muu bloggaaja ei ole sinä.
JOSKUS voi olla ihan hyvä pitää pieni paussi. Aivotkin tykkää siitä. Tee vaikka Linkkiviikko. Linkkaa joka päivälle vain hyvä linkki ja ota SINÄ hyvänmielen kirja käteesi.
Tsemppiä! Blogataan edelleen, Heidi
Kiitos Heidi kivasta kommentista ja sanoistasi :) <3 itsensä vertaaminen onki kyllä yksi pahan alku ja siitä on hankala irtaantua, kun siihen on vajonnut :D joskus myös tulee mietittyä, että olisi helpompaa jos olisi ihan pro jossain yhdessä jutussa sen sijaan et on kiinnostunut tekeen sitä ja tätä.. mut liekkö siinäkin omat huijarisyndroomansa :)
PoistaLinkkiviikko on hyvä idea, kiitos siitä! Kyllä tämä tästä, välillä voi tehdä myös hyvää pohtia näitä asioita, kirkastuu myös ajatukset siitä miksi ja mitä blogillaan tahtoo tehdä :)
Linkkiviikko on Heidiltä loistava idea; taidan napata ajatuksen itsellenikin blogijumin karkoittimeksi.
PoistaMielestäni postauksesi ovat kivoja ja niitä on mukava seurata!
VastaaPoistaKiitos Anonyymi :) mukava kuulla! Pitää muistaa kommenttisi seuraavan kerran, kun sisäinen kriitikkoni yrittää kuiskia jotain kritiikkiä.. :)
PoistaHyvä postaus! Itse olen kuukausi sitten aloittanut bloggauksen. Teki mieli aloittaa jo paljon aiemmin, mutta hassua kyllä - silloin pelkäsin enemmän epäonnistumisia, tylsänä olemista ja kiinnostavien aiheiden loppumista, kuin nyt! Kyllä ne asiat edelleen pyörii mielessä, mutta olen hokenut itselleni, että blogini tekeminen pitää olla ennen kaikkea kivaa itselleni. Jos koen henkistä painetta (itse itselleni asettamaa), niin koitan pitää mielessä, että väkisin väännetty ei oo sitä kivaa.. Hengähdystauko tekee hyvää kaikille aika ajoin :) Ja hei, kevättä kohti mennään ja auringon lisääntyvä valo ehkä auttaa blogi-inspiksiinkin! <3
VastaaPoistaKiitos :) aivan, bloggaaminen pitää tehdä ilosta :) olen myös luvannut itsellenk, että suljen blogin sitten, jos se ei ole enää kivaa. Toki välillä tulee näitä lukkoja, taukoja ja elämänkiireitä, jotka vaikeuttavat bloggaamisen iloa, mut muuten vielä on ollut kivaa :) ja olet oikeassa, hengähtäminen tekee välillä hyvää!
PoistaJa tsemppiä myös sinulle ja startin saaneelle blogille! :)
Hyviä ajatuksia ja tuttuja fiiliksiä! Itse perustin blogini vasta tämän vuoden tammikuussa, mutta pitkäaikaisen blogien lukijan näkökulmasta nykypäivän blogimaailmassa kaikki on omaan makuuni jopa liiankin tarkkaa ja harkittua, ja usein ikävöin sitä vanhaa "aitoa" meininkiä, kun kaiken ei tarvinnut olla niin justiin ja postattiin silloin, kun huvitti, eikä silloin kun oli "pakko" (mitä tapahtuu varsinkin nyt, kun niin monet tienaavat blogeilla elantonsa). Ehkä käsityöblogeissa tämä muutos ei näy ihan samalla tavalla kuin lifestyle-blogeissa, mutta kuitenkin :) Bloggaaminen on luovaa hommaa, ja siksi olen itse päättänyt postata silloin kun huvittaa ja olla postaamatta, kun ei innosta - ajattelen, että ne, joita kiinnostaa juttujani lukea, pysyvät varmaankin postaustahdista huolimatta mukana. En halua, että bloggaamisen ilo tukehtuu "pakko"-ajattelun alle. Tunnistan kuitenkin noita samoja fiiliksiä täydellisyyteen ja hurjan upeita käsitöitä pursuaviin feedeihin liittyen, varsinkin kun olen aika aloittelija käsityömaailmassa. Mutta sitten muistuttelen itseäni siitä, että täydellisyys on loppujen lopuksi vähän tylsää ja pienissä virheissä on elämän makua :)
VastaaPoistaTsemppiä blogi-inspiksen löytämiseen - välillä on varmasti hyvä ihan vaan hengähtääkin ja antaa inspiraation kertyä! :)
Kässäblogeissakin se näkyy ja koko ajan vahvempana mielestäni. Esimerkiksi räpsykuvat ovat muuttuneet ylistailaamiseksi. Totta, ehdottomasti pakko-fiilis on pysyttävä kaukana, se syö kaiken ilon harrastuksesta :) ihanasti sanottu, epätäydellinen on täydellistä tylsyyttä parempaa! :)
PoistaMä tykkään myös sun blogista, sillä se ottaa usein ihan uuden lähestymistavan kässäilyyn kuin mitä on itse tottunut lukemaan. Osaat yllättää positiivisella tavalla ja käsitellä aiheita mistä ei itsellä ole tietoa :)
VastaaPoistaÄlä kuitenkaan tee pakosta. Mieti mikä siinä silloin aluksi oli kivaa ja keskity siihen. Tee tavallaan itelles, mutta myös muille. Älä tee mitään vaan blogin vuoksi. Näillä ohjeilla mä pääsin yli omasta kirjoitusblokista.
Kiitos sanoistasi :) <3 kuulostaa hassulta, koska en itse näe tuota noin, että olisi jokin eri lähestymistapa :D toivottavasti osaan yllättää positiivisesti jatkossakin.. kiitos tsempeistä! :)
PoistaSamaistun täysillä!! Itse huomaan tekstien suhteen tulleen jumin, ei vaan sanoja irtoa. Ja vaatimukset ovat todella kasvaneet, blogit ovat paljon ammattimaisempia kuin ennen. Toisaalta se on kiva, niitä on ihana lukea ja toki onnistumisen iloa tulee, kun itsekin tekee hyvän postauksen :) Mutta juu, se ilo ja inspis, tauko on parempi kuin pakko ❤️ Sinun blogisi on ihana!
VastaaPoistaIhanaa, muitakin, jotka samastuu! :) toivon mukaan vaatimukset eivät tästä enää kasvaisi, jaiks! kiitos! <3 <3
PoistaNiin vaan, että välillä vaan alkaa tuntua tyhjälle, tyhjänpäiviäiselle, turhalle.... Itse en ainakaa ole "hyötynyt" Bloggaamisesta mitään muuta kuin, että on ollut kiva jakaa ideoita. Siksi on ollut helppoa välillä antaa olla kun ei ole mitään paineita. Teen kun siltä tuntuu. Mut sinun Blogi on kyl hyvä, että älä sinä vielä lopeta! ♥️
VastaaPoistaToisen inspiroituminen on se paras hyöty :D kiitos Maarit, ei tässä lopettamassa (vielä) olla, pitää vain välillä miettiä ja pohtia mitä ja miksi sitä bloggaa :)
PoistaMä tuun kurkkaamaan sun blogia tiheästi, koska ideasi ovat nerokkaita, simppeleitä ja jutut ytimekkäitä. Yhteistyöjutut eivät oikeastaan kiinnosta ja videoita en katsoisi koska vaativat äänen.
VastaaPoistaJoten pidä rauhassa oma taukosi, huilaa ja energisoidu ja palaa sitten iloksemme omana blogi-itsenäsi. Emme karkaa täältä mihinkään.
Oot mun tuunaus-idolini!
Hah, no yhteistyöjuttuja täältä löytyy vain hyvin, hyvin harvoin ja voin luvata: videoita ei koskaan :D sen tiedän, se ei ole minun juttuni. Kiitos sanoistasi ja tsempeistä! Tuunaus-idoli, kuulostaapa hassulta omaan korvaan :') toivottavasti tykkäät jatkossakin! :)
PoistaItse tykkään blogeista, joissa kaikki ei ole siloiteltua. Liian tekemällä tehdyt ei oikein jaksa tällaista boheemia hömppätätiä kiinnostaa. Ymmärrän täysin mistä kirjoitat, itselläni ollut noita taukoja nyt tasaisesti ja ihan omasta tahdosta. Kiva tehdä blogia silloin, kun ei ole pakko.
VastaaPoistaSe on totta, itsekin välttelen ylistailattua ja liian ammattimaista meininkiä, se ei tunnu aidoilta..? Jos näkyy ripaus arkea tai persoonaa, se on parempi. Tämä pitäisi myös ehkä saada siihen omaan juttuun ja muistaa että miksi pyrkiä johonkin siloiteltuun, josta en tykkäisi itsekään :D
PoistaOlen juurikin samaa mieltä edellisten mielipiteiden kanssa! Ole vaan oma itsesi tekemisiesi kanssa!Tauko on hyväksi, sitten on hyvä jatkaa taas!
VastaaPoistaKiitos, hyvin kiteytetty! :) itseään ei saa hukata blogin alle, vaan oma itsesi pitää kunkin olla :)
PoistaSuosittelen tekemään blogia itseäsi varten eikä niinkään lukijoita varten. Tämä toimii minulla suojaamaan "pakolta". En tosin oo esimerkillinen bloggaaja kun taukoilen jatkuvasti, mutta tuo yksi tärkeä ajatus on mielestäni toimiva ja hyvä. En koe syyllisyyttä.
VastaaPoistaSe on hyvä periaate. Ei blogia tehdä muille vaan itsestä lähtee! :)
Poista(Oi voi, oli tämä sinun kommenttisi mennyt roskakommentteihin :( siitä vasta nyt julkaisu ja vastaus)
Totta puhut. Kymmenen vuotta sitten oli aika eri meininki. Some on muutenkin liian paljon, siis sikäli, että kaikkea ei ehdi lukea (kuunnella, katsoa jne...), saati sitten enää pitää omaa blogia.
VastaaPoistaMutta kerronpa kuitenkin, että kun aiemmin lueskelin enemmän blogeja, tämä sun blogi jäi mieleen juuri spontaaniuden ja mahtavien TSI-ideoiden takia. Joten sellaisesta ainakin minä edelleenkin tykkäisin. :)
Some on tosiaan vaativa. Ennen ei ollut edes niin montaa somekanavaa, nyt ne kaikki vähän kilpailevat keskenään seuraajansa ajasta. Voi kiitos! Tee se itse -meininki ei ainakaan ole mihinkään katoamassa, sitä se on jatkossakin. Se on jotain geeniin sidottua mistä en pääsisi eroon, vaikka tahtoisin :D
PoistaTulinkohan eka kertaa sun blogiin? Niin mielenkiintoinen. Sullahan on tullut bloggauksia niin tiheään, että ihan hengästyttää. En ihmettele, että välillä väsymys puskee päälle ja ramppikuume iskee. Pidä jonkun viikon mittainen bloggausloma. Tuuleta aivoja ja hengitä syvään. Itse jossain vaiheessa bloggasin kerran viikossa. Silloin kun olin kotiäitinä ja oli aikaa. Nyt työäitinä ei ole niin paljon aikaa käytettävissä ja ihan kaikkia peruscollegepöksyjä ja paitoja en edes enää viitsi blogata. Se on jotenkin kuin toistaisi koko ajan itseään. Sitähän tuskin kukaan bloggaamiselta haluaa. Itse olen kuitenkin pitänyt bloggaamisessa riman sopivan alhaalla. Olen pitänyt koko ajan blogiani jollain tavalla omana päiväkirjanani. En ajattele sitä, mitä lukijat haluavat, vaan esittelen sitä, mitä olen tehnyt. Lukijat joko tykkäävät tai sitten ei. Lukijat joko pysyvät tai sitten lähtevät. Tekevät niin kuin parhaaksi näkevät. Ja niin minäkin teen. Minä jään tänne nyt kurkistelemaan. Täällä oli niin hyvä meininki. :)
VastaaPoistaKiitos mukavasta kommentista :) Tervetuloa, tulehan jatkossakin kurkistelemaan! :) Hassua, itse taas katsoo että tahti on aika verkkainen ja jopa hidas - kun joskus ennen sitä saattoi jopa blogata kaksinkertaisen määrän. Mutta silloin oli eri ajat, postauksen sisällöksi riitti se nopasti tehty ja sinnepäin kuvattu "peruscollegepöksy".
PoistaTuntuu, että jo tämä ajatuksien auki kirjoittaminen ja niin monen upeat ja tsemppaavat sanat ovat auttaneet ja ikään kuin latauttaneet minua :) <3
Mahtavaa! <3
PoistaKovin tutulta kuulostaa täälläkin! On tosi ihana huomata, kuinka moni täälläkin kommenteissa on kirjoittanut samaistuvansa näihin fiiliksiin - ei siksi, että toivoisin sitä kenellekään, vaan siksi, että muutkin uskaltavat sanoa sen ääneen. Totta kai luovassa sisällöntuottamisessa jokaisella tulee kuivempia kausia, se on luonnollista, mutta harvoin niistä puhutaan muualla kuin sivulauseissa. Kaikista ikävintähän on se, että pienen tauon jälkeen se onnistumisen paine kasvaa entisestään, koska jotenkin alkaa tuntua siltä, että paluun pitäisi olla vähintään päräyttävä ja sen jälkeen pitäisi postata taas aktiivisesti. Samalla sen kuitenkin tiedostaa, että kenelläkään harrastuksena bloggaavalla ei voi olla joka viikolle valmista neulepaitaa ja kasaa pikkuprojekteja, jos työskentelee tai opiskelee päätoimisesti. Se vaan ei aina iskostu sinne syvimpiin ajatuksiin asti, ja helposti alkaa odottaa itseltään aika isoja asioita.
VastaaPoistaNyt kun kerrankin sain aikaiseksi avata kommenttikentän ja aloittaa, haluan vielä lisätä, että tänne blogiin on kyllä aina ihana tulla pyörähtämään. Täältä saa tosi paljon inspiraatiota sekä ihan konkreettisiin asioihin että omaan ajatteluun - olen näiden vuosien aikana huomannut tuumivani aina useammin sitä, voisiko jotain materiaalia käyttää uudelleen tai hyödyntää jossain DIY-jutuissa. On aika siistiä ajatella, että blogeistakin voi oikeasti saada näin isoja vaikutteita siihen omaan jokapäiväiseen toimintaan. Toivottavasti blogiblokki helpottaa pian! :)
Niimpä, samaistuminen (tai tieto siitä) jakaa ja antaa paljon :) sehän se on, että silotetellussa blogimaailmassa vähemmän nostetaan niitä pintaa rikkovia asioita esiin. Kirjoitit hyvin tuon tauolta palaamisen - tuota myös mietin, että ei voi hiipien jatkaa, pitäisi olla jotain päräyttävää? Mutta tarviiko sittenkään? Ehkä mun päräytys oli tämä avautuminen :D
PoistaKiitos paljon Emmi! On mahtava kuulla, että inspiraatio on muuttunut konkretiaan ja omaan ajatteluun asti - se lämmittää, en siis ole tehnyt tätä turhaan ;) Jos tuolla kommentilla ei blogiblokki helpota niin ei sitten millään <3 :) Tervetuloa pyörähtämään jatkossakin!