Ihanat kevätlangat houkuttelivat minua tänään. Olin jo kiikuttamassa kasaa tiskille, kun muistin sen. AI NIIN.
Se lupaus. Taisin vannoa, etten osta uusia lankoja ellei niille ole todellista tarvetta. Mutkun-mä-haluun-ääni yritti kyllä kiertää pääni, mutta niin se nyt kyllä vain on, että uutta lankaa ei tarvi ostaa vain siksi, että se ois
aika kiva. Loppukoon nyt se lankahamstrauksen kierre, vanhat pitää käyttää ensin pois.
Kotona aloinkin kartoittamaan mitä lankoja sitä on tullut jemmattua. Ja tämän kaaoksen sain vastaan. Kuka on myllännyt sekaisin kaikki nämä epämääräiset kerät, puikot ja keskeneräiset työt pistänyt sekaisin?
O-ou.
Kartoitus muuttui siivoukseksi. Jopa tein niin, että pistin pusseihin kaikki pikkujämät. Yllättäen kaikki langat meni näin pienempään tilaankin (tilaa ostaa uutta lankaa,
yes? No? Yeesss?). Nyt myös jatkossa varmaan löytäis just-sitä-tiettyä-lankaakin helpommin, kun jämät on eriteltynä isommista lankakeristä.
Tuli koottua myös keskeneräiset työt lankojen seasta pois. Mitä ne siellä kukkuavat, osan näistä olin jo ihan tyystin unohtanut. Yksi jäi myös täysin mysteeriksi (tuo ruskea kipale tuossa keskellä), ei ole yhtään hajua mikä tuosta oli muka tulossa? Ei varmaan mikään..joten purin sen. Ja kaikki muutkin ikuisuustyöt - jos ei edes tee mieli palata jonkun tynkätyön pariin, on se parempi ohittaa ja purkaa pois.
Purkuun meni myös tämä piponrötkäle. Tein sitä talven alussa ja johonkin se innostus vain tyssäsi. Tästä piti tulla joulupipo. Ei tullut. Ja en ala ensi jouluun säästämään. Sinne meni syrämmet. Ehkä vähän otti rinnasta, kuviot olivat omasta päästä ja suunnittelin niitä ruutupaperille ihan kohtuuttoman kauan.
Pisteenä iin päälle kaulahuivin pala, johon harjoittelin kaksi(?) talvea sitten ruutukuvion neulomista. Into tyssäsi tässäkin. Rullalle meni, sillä enää en edes halua itselleni tuollaista huivia. Että sellaista tein tänään. Entäs te?