8 ideaa teipeistä.

Olen viime aikoina ollut hullaantunut teipeistä. Kyllä, teipeistä! Kaikenlaisista sellaisista. Aika hyvin entuudestaakin tunsin askarteluun soveltuvia teippejä, mutta nyt pääsin tutustumaan Kauneimmat Askartelut -lehden ja Teippitarhan kautta enemmän teippien maailmaan.

Oli aika mielenkiintoista kunnolla hypistellä ja ottaa tuntumaa: mikä sopii mihinkin ja missä pysyy mikäkin parhaiten. Ei ole sama mitä käyttää mihinkin, sillä aika paljon oli eroja erilaisissa teipeissä, mm. niiden pysyvyydessä ja pinnassa tai vaikkapa joustavuudessa.

Moni varmaan tietää, että esimerkiksi washiteipit ovat aivan loistavia kaikenlaisessa paperikoristelussa, esimerkiksi bujoilussa (bullet journal) ja kalenterien koristelussa. Mutta mihin muuhun teipeistä olisi?

Katsotaas muutama idea mitä muuta voisi teipeistä tehdä:

Idea 1: Helpot kortit

Tietty kortteihin teipit ovat omiaan! Voi tehdä kortin vaikka minuutissa, jos vetää teippiä vierekkäin, ristiin, päällekkäin ja vaikka mihin suuntaan - eikä haittaa, jos menee vähän vinoon, koska washi- ja askartelulaatuset teipit kyllä irtoavat helposti paperin pinnalta. Voi asetella muutamaankin otteeseen uudelleen ja sekä teipin että kortin pinta pysyy hyvänä.

Idea 2: Kimaltavat ja kevyet korut

Sulkakorvikset kuin höyhenet - niin kevyet ne ovat! Ihastuin näihin glitterteippeihin - ihania! Kimaltavat ja tarttuvat vastakkain aika hyvin. Eli helpot höyhenet voi tehdä vaikkapa näin pähkinänkuoreen tiivistettynä: korupiikki käteen ja teippiä kahdelle puolelle vastatusten. Saksilla laitojen hipsutusta ja valmista tulee. Jos käyttää metallilankaa niin sulista saa myös vähän taipuisat.

Ja jos jätetään kapeat teipit sikseen niin entäpä sitten vanhan kunnon jesarin uudet kaverit eli kuviolliset ilmastointiteipit! Joku vuosi sitten näistähän oli ihan buumi. Ja sen jälkeen teippikuosien ja -merkkien valikoima on kasvanut. On myös laadullisia eroja, kiiltäviä ja mattoja. Joustavia ja joustamattomia. Vaikka ja mitä.

Idea 3: Rusetti miehelle

Tästä olen aika ylpeä! Tein ihan vain pelkästä teipistä rusetin - ei muita materiaaleja. Ei kangasta, ei liimaa, ei ompelua. Pelkkää teippiä (ja tietenkin irrotettava rusettinauha). Mies on tätä jopa pitänyt ja kovasti tykkäsi. Tuo viiksikuosi on kyllä aika veikeä. Tarkempi rusetin "taittelun" ohje tähän löytyy Kauneimmat Askartelut -lehdestä.

Idea 4: Pussukka

Jos minigripistä on pohja rikki, mutta se on muuten vielä ehjä, voi siitä tehdä kestävän pussukan. Pohja pois ja teippiä päälle. Toimii! Pussi saa myös kylkiin kestävyyttä ja sisällyskin pysyy katseilta piilossa.

Idea 5: Lokerikko

Pieini lokerikko - kuka arvaa mitä muuta käytin tähän kuin teippiä?

Kirjekuoria! Kuoria pinkka yhteen ja washiteipillä reunojen läpikäynti (estää paperiviillot ja onhan se teipattuna nätimpikin). Käytin somistamiseen myös ilmastointiteippiä. Lokerikon saa myös suljettua nauhalla.

Idea 6: Teippilaatikot

Teipeistä teippilaatikko, eikö ole ihan loogista? Erilaisia boxeja päällystämällä saa kivoja säilytyslaatikoita teipeille tai mille vain. Näihin käytin alumiiniteippiä ja muotoonleikattua pitsiteippiä. Tuo alumiiniteippi on kyllä kiva, sillä saa peilimäistä pintaa aikaan.

Idea 7: Teippikehys

Ja jos korut voi ripustaa seinälle kehykseen niin miksei myös teipitkin? Tästä tuli aika kiva!

Idea 8: Teipatut tuikut

Ja loppuun jo lähes klassikoksi kutsuttava idea: koristele washiteipillä tuikut! Useimmat teipit ovat leveydeltään lähes täydellisiä tuikun ympärille.

Tarkemmat ohjeet ideoihin ja kattavan teippien tietopaketin (sekä Teippitarha-lahjakortin arvonnan, winkwink) löydät Kauneimmat Askartelut 1/18 -lehdestä, joka löytyy hyvin varusteltujen kauppojen lehtipisteistä tai myös esim. verkkokaupasta. Kaikki postauksen teipit saatavilla Teippitarhasta.

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

Rippilahja (+ korttitutoriaali).

Eilen oli eräänlainen virstanpylväs, kun oli kummipoikani konfirmaatio. Koin paljon suuria tunteita, ylpeyttä kummipojastani ja myös haikeutta: mihin aika on mennyt? Vastahan sitä oli itse rippileirillä!

Ja koska oli tietenkin rippijuhlat, oli aika askarrella onnittelukortti ja tehdä myös pieni uniikki lahja nuorelle miehelle.

Katsotaan ensin helppo korttimalli pienellä twistillä. Tämä on suht nopea korttimalli, joka vaatii vain vähän mittaamista, leikkaamista ja liimaamista. Malli on myös helposti muunneltavissa. Itse pitäydyin kolmivärisyydessä ja linjakkaassa kokonaisuudessa. Ei rönsyjä tai mitään turhaa.

Tarvikkeiksi riittävät 2-3 eri sävyistä pahvia, sakset ja nopeasti kuivuva askarteluliima (puikkoliima ei riitä pitämään).

Ensin taitetaan korttipohja. Toisen puoliskon voi jättää kapeammaksi, koska sen reuna-osa leikataan irti. Siirretään reuna laitaan ja mitataan kuinka paljon jää väliä. Leikattavien kirjainten pituus on ylitettävä tämä väli. Itse leikkasin kirjaimet onnea-sanaksi ja perään jäi vielä vähän tilaa ristille. Taakse voi leikata tehosteeksi suikaleen kolmannesta pahvista, mutta sen voisi myös jättää pois tai korvata vaikka askarteluteipillä.

Sitten kirjaimet liimataan paikoilleen, ensin korttipohjaan ja sitten alareunaan. Kortin välissä on hyvä pitää suojapaperia ettei vahingossa sotke sisäpuolta tässä liimausoperaatiossa. Liimapintaa kun ei ole paljon niin liima tuhraa helposti.

Lahjaksi annoin yhdessä kummipojan kanssa valitun rippiristin, mutta tuntui ettei se nyt riittänyt. Halusin antaa korun lisäksi vielä jotain käsintehtyä. Päädyin rusetteihin. Ajattelin, että ne sopivat nuorelle miehelle. Pari kertaa nähnytkin hänellä rusetin kaulassa, joten ei ole asusteenakaan vieras saajalle. Ja koska yksi rusetti ei riittänyt, tein kolme tyyliltään erilaista rusettia ja niille vaihdettavan ja säädettävän nauhan.

Tuo mustavalkoinen on oma suosikkini - painoin kuvion kankaalle itse!

// Katso myös tämä Minilahjoja miehelle -postaus, sieltä löytyy helppo rusetin ompelututoriaali.

Paketoin rusetit laatikkoon setiksi ja laitoin siihen päälle "kaikkiin tuleviin juhliin" -viestin. Toivottavasti niitä on kummipojallani paljon! Koska mikä olisi sen mukavampaa kuin juhlien ilo ja riemu? Niistä ne parhaimmat muistot elämän varrelta tulevat.

Ja olihan se kyllä hieno päivä. Hienot juhlat. Iloinen ja haikea. Aika rientää niin nopeasti!

Vauvalahjaksi helistin (sis. tutoriaali).

Näin eilen esikoista odottavan ystäväni. Hän on viimeisillään ja halusin yllättää hänet pienellä vauvalahjalla. Mikä olisi sen parempi päivä esitellä lahja kuin naistenpäivä? Onhan raskaus ja synnyttäminen kyllä sellainen naisten supervoima!

Lahja sisälsi kaksi osaa, toisen vauvalle ja toisen tulevalle äidille. Niistä toisesta eli helistimestä tein myös tutoriaalin:

Tee-se-itse: Kangashelistin kierrättäen

Perinteinen kangashelistin ei paljoa tarvikkeida vaadi. Puhtaat tilkut, täytevanua ja helitsimen - myös sen voi tehdä itse mistä vain pienestä muovisesta rasiasta, putkesta tms. Itse uusiokäytän mielelläni tähän yllätysmunien leluhylsyt. Laitan sisälle helmiä, riisiä tai makaronia (tai ihan mitä vain pientä ja kovaa - kokeile eri materiaaleja mistä lähtee kivoin ääni) ja suljen tiukasti joko liimalla ja/tai vahvalla teipillä.

Pupuhelistimeen tarvitsee varsikappaleet (2 kpl) ja pääkappaleet (2 kpl) sekä korvat (4 kpl). Itse tein korvat kahdesta väristä. Pään ja varren voi ommella myös yhdestä kankaasta. Itse halusin käyttää kahta kangasta. Ota huomioon vartta leikatessa, että ompelun jälkeen sen pitää olla tarpeeksi leveä helistinosalle. Jos se jää saumanvarojen jälkeen liian kapeaksi, et saa laitettua helistintä enää lelun sisään.

Ompele korvat vastatusten ja käännä oikeinpäin. Kirjo kasvot käsin tai koneella. Itse ompelin tässä vaiheessa myös nauhan pupun leuan alle. Kun osat ovat esivalmisteltu, voi korvat nuppineulata otsalle ja kappaleet vastatusten. Ompele sivusaumat ja jätä alas kääntö- ja täyttöaukko. Käännä oikeinpäin ja työnnä helistin sisään. Täytä vanulla ja varmista, että vanua tulee kauttaaltaan helistimen ympärille (ei jää kovia kohtia). Lopuksi sulje aukko käsin kiinni.

Valmista! Pupulla voi leikkiä hyviä peek-a-boo -leikkejä isojen korviensa kanssa. Niihin on myös vuavan hyvä tarttua. Myös nauhan voi "repiä" pienillä sormilla auki.

Parasta kangashelistimessä on myös se etu, että sen voi myös pestä kevyesti käsin. Koneeseen ei helistinosan takia voi laittaa, mutta ilmatiiviisti suljettuna, lelu kestää kyllä käsinpesun.

Ja se toinen lahjan osa? Imetyskoru! Ajattelin, että sellainen voisi olla tulevalle äidille kiva. Tein silikonihelmistä imetyskoruja myös viime vuonna, ks. postaus tästä (sis. useita erilaisia malleja, myös virkattuja).

Pitäydyin tässä korussa yksinkertaisessa kokonaisuudessa. Pyöreitä silikonihelmiä ja keskelle ruusuhelmi. Pujotin kaikki satiininyöriin ja laitoin lukoksi turvalukon (se on kuulemma hyvä, jos vauva kiskaisee korua). Imetyskoruissa on myös hyvä sulkea helmet tiukasti paikoilleen solmuilla, jotteivat seilaa eestaas nauhassa.

Huom! Käytä vain silikonihelmiä, jotka ovat elintarvikelaatuista silikonista ja joka ei sisällä PBA:ta tai PVC:tä. Sellaisia saa esimerkiksi Pikkumurusta.

Lopuksi paketoin kassiin ja suljin sen washiteipillä. Pian hän saapuu -tekstin kera annoin lahjan ystävälleni. Oli kyllä ehkä yksi minimalistisimmista lahjapaketoinneista mitä olen tehnyt! Mutta paketti oli hyvä ja oli kiva yllättää ystävä vauvalahjalla. Nyt vain vauvan saapumista odottamaan!

// Ks. myös tämä babyshower-lahjapaketti. Lahjaan sisältyi myös samankaltainen pupuhelistin ja monta muuta itse tehtyä lahjaa vauvalle. Mm. pöksyt, kuolalappu, rapinalelu ja tupsupipon..

Sieppaa auringonvalo!

Ensin tahdon sanoa suuren kiitoksen.

Kirjoitin edellisen postauksen mietteliäänä. Pohdin blogimaailman muuttumista ja sen muodostamia paineita (lue postaus tästä). En olisi voinut uskoa kuinka vilkkaan keskustelun se aiheutti sekä kommenttilootassa että Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä. Niin monta, joka ymmärsi mitä olen viime aikoina blogista potenut ja pohtinut. Tuntui, että voimaannuin jo siitä, että siellä on muitakin ajatuksiini samastuvia. Vertaistuella on voimaa! Suuri kiitos kaikille tsemppisanoja jättäneille. Arvostan sitä suuresti.

Ja jotta edellisen postauksen vuodatus ei muutu vuolaaksi kiitosmonologiksi, katsotaan jotain kässääkin: 

Uutta blogimateriaalia hiukan vielä odotellessa esittelen nämä valo- tai aurinkosiepparit. Tein ne Kauneimmat Askartelut -lehteen (nro 1/18, myynnissä nyt), johon tein myös jämälangoista yhden illan ryijyjä (ks. postaus tästä).

Nämä aurinkosiepparit ovat osittain lasihelmistä, joten ne siirtävät pilkahtavia auringonsäteitä ihanasti ikkunasta koko huoneeseen. Pujotin helmet metallilankaan ja sitten koko komeuden siimaan, jotta kokonaisuus pysyy herkkänä ja ilmavana. Vetoisessa paikassa tai patterin yläpuolella sieppari pyörähtelee kuin "itsestään" ja valo alkaa leikkimään lasihelmien pinnoista auringonpaisteen osuessa niihin.

Koko ohje (ja 50 muuta DIY-ideaa) löytyy Kauneimmat Askartelut 1/18 -lehdestä, joka löytyy hyvin varusteltujen kauppojen lehtipisteistä tai myös esim. verkkokaupasta.

Psst! Tsekkaa myös viime kuussa tekemäni aurinkosieppari lasihelmiputkista (ks. postaus tästä).

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

Bloggaamisen vaikeudesta.

Ramppikuumetta.

Olen ollut viikon talvilomalla ja aikomuksena oli tehdä paaaaaaljon käsitöitä ja tehdä monta blogipostausta. Kun kerrankin olisi aikaa. Mutta en saanut mitään valmista aikaiseksi. Blogi jäi hiljaiseksi. Joka päivä kyllä yritin, mutta en saanut edes läppäriä auki.

Tuli ramppikuume. Tabula rasa. Aloittamisen vaikeus. Ja ei niinkään käsitöihin vaan bloggaamista kohtaan. On sitä ennenkin ollut kässälukkoa ja muuta, mutta tämä on nyt jotain uutta. Tuntuu oudolta.

Bloggaaminen on joskus vaikeaa. Jokainen varmasti ymmärtää, että blogin ylläpito ottaa paljon aikaa. Suunnittelu, tekeminen, valokuvaaminen, kuvien läpikäynti ja käsittely, kirjottaminen ja lopulta siihen päälle ehkä myös uusimpana "työvaiheena" somettaminen.

Erityisen vaikeaa bloggaaminen on nyt, kun tuntuu, että tasovaatimukset ovat kasvaneet vuodesta toiseen kovemmaksi. Blogimaailma on muuttunut. Joskus vuosia sitten riitti, että antoi mennä vain. Räpsäsi kuvia, tuuttasi blogiin ja pisti koneet kiinni. Tuntui, että sai blogata bloggaamisen ilosta.

Vaan ei enää.

Ja sitten sitä menee Instagramiin tai Pinterestiin ja saa inspiraatiosta ähkyn. Ideoita ja ohjeita on niin paljon. Sitä lamaantuu ideoiden paljoudesta. Facebook on pahin, koska sen feed on täynnä kässäryhmien postauksia. Ihmiset tekee käsillään niin hienoja juttuja, että vähemmästäkin sitä väheksyy itseään. Tuntuu, ettei mikään riitä.

Tuntuu, että pitäisi pyrkiä täydellisyyteen. Visuaalisuus ennen kaikkea. Virheitä ei saa tehdä. Pitäisi osata valokuvata kuin ammattilainen, pitää sosiaalista mediaa yllä, tehdä sitä ja tätä. Ja en edes aloita vloggaamisesta ja videotutoriaaleista. Sisällön ja laadun odotukset ovat korkealla. Se kuka odotukset luo, johtuu varmaan ihan itsestäni. Sisinhän se on se pahin kriitikko. Ja se kriitiikko aiheuttaa huijarisyndrooman, joka kysyy mitä edes yritän?

Pää on tyhjänä ajatuksista, eikä sitä osaa tarttua tuumasta toimeen. Sitä pyrkii tekemään edes jotain yksinkertaista, sillä pienestähän liikkeestä ne isotkin jutut lähtevät?

Tein siis kylkiäisenä tulleesta pussirepusta pussin. Otin pohjaa vähän pois ja vaihdoin olkanauhat kiristysnauhaksi. Pussiin mahtuu urheilukengät. Itselle käytännöllinen ja tarpeellinen. Suojaa laukkua/kassia kenkien pohjilta ja ei tarvitse enää lainailla ja sotkea kangaskassia urheilemaan mentäessä. Joskus vuosia sitten jo tuon ompelumuutoksen idea olisi riittänyt omaksi postaukseen. Vaan ei enää. Itseänikään ei kiinnostaisi lukea, miksi ketään muutakaan?

Kiitos ja anteeksi vuodatuksesta - oli pakko, ajattelin että jos tällä ajatuksien auki kirjoittamisesta pääsisisi ramppikuumeesta yli. Jostain on aloitettava, hiljaisuus harvoin tekee hyvää. Onko siellä samanlaisia ajatuksia kohdanneita?