Kesken jääneet ja unohtuneet.

Mikä viikko!

Arki yhtä haipakkaa ja sitten viikonloppun tullen, kun kaikki jumpat ja joogatkin oli pistetty koronan vuoksi jäihin, ajattelin et ihanaa: koko viikonloppu kotona ja aikaa vain ja ainoastaan käsitöille, kaikille niille loputtomille keskeneräisille käsitöille!

Ja arvaatteko mitä? En tehnyt YHTÄÄN mitään.

Joten, kun puhun satunnaisesti siitä, että bloggaajatkin mokailevat ja esittelen myös epäonnistuneita FAIL-kategorian kässäilyjä niin puhutaanpa muutama sana myös niistä keskeneräisistä käsitöistä. Niistä, jotka ovat niin kauan kesken, että et enää edes muista mistä oli kyse!

Tämä kuin aloituskuvakin - muistan kuinka into piukeena tartuin inspiraatioon. Puikoit heiluivat ja kynä kävi paperille. Sitten syystä tai toisesta työ tai suunnitelma jäi kesken. Aikaa kului.

Ja nyt vain miten mitähän hittoa edes yritin tehdä? Aloituskuva, ei mitään hajua. Vastaavia tekniikkakokeiluja ja aloituksia on montakin. Eikä ole enää mitään tietoa mitä niistä piti tulla. Jotain hetken ajatuksia. Jälkimmäisestä työstä on monta suttupaperisuunnitelmaa. Muistan, että suunnittelin graafista mattoa, mutta en enää muista mikä suunnitelmista piti olla se vähiten virheellinen. Enkä oikeastaan enää edes halua vastaavaa mattoa, joten suunnitelmien on aika siirtyä paperinkeräykseen.

Hmm, jonkinlainen kranssi-idea lienee?

Munakennoja vähän kuin kukaksi leikeltynä. Joku idea oli näiden yhdistämiseen, mutta mikä ikinä se liekään, ei ole vielä kahdessa-kolmessa vuodessa mieleen palautunut. Joskus tuntuu, että sitä säilyttää just tällaisia totaalisen kesken jääneitä ideapyörittelyjä ihan vain siksi, että entä jos se timanttinen idea palautuu mieleen just sen jälkeen, kun olet heittänyt tekeleen pois?

Nämä. Ihme glitterhituleet. Ostin joskus aikoja sitten Tigerista. Jälleen muistan sen alkuinnostuksen ja sen, että jokin hieno idea oli, kun nämä oli pakkoheti ostaa. Ei tullut heti toteutettua sitä ideaa ja sitten se unohtui. Mitä piti tehdä? Mihin ja mitä? Yhtään ole käyttänyt ja täällä nämä vain pyörivät tiellä.

Ja kankaat. Loputtomat kankaat.

Minulle pitäisi laittaa Eurokankaan pussipäiville porttikielto. Aina sama juttu: päätän, että valitsen vain kankaita, joista tulee heti hyvä idea. Sitten kotona alkaa se kankaiden hilloaminen ja ideoiden unohtamisen samassa syklissä. Nämä ostin talvella ja ihan sama kasa on edelleen täysin koskematta. Puolet ideoista pääkopasta livahtaneet ja loputkin hataralla pohjalla. Ehkä pitäisi alkaa laittamaan hakaneuloilla lappuja kiinni: Tee tästä lyhythihainen mekko! Ja päivämäärä idealle. Vois alkaa tulla faktaa, että missä vaiheessa se muisti tekee ideoille tepposet.

Kohtalontovereita?

We Can Do it -moderni ristipistotyö.

We Can Do It!

Olen nyt vähän kuin Mestaritekijä-kisassa juontaja Antti Holma: "Se on kangaslätkä, suunnittelin sen itse!" No koska se on tuollainen ristipistomerkki ja suunnittelin sen itse (alla ristipistokaavio).

Pyörittelin tätä miniristopistotyötä jonkin aikaa ja en löytänyt sille järkevää ja kivaa paikkaa. Liimasin kevyesti sille korkkikankaasta "kehykset" ja jätän merkin sijoituskohteen harkintaan. Ehkä laitan sen kalenteriin? Seinälle kässäkollaasin kenties? Tai ompelisinko johonkin pussukan tai laukun kulmaan koristeeksi?

Inspiraatio tähän toisen maailmansodan aikaisen propagandajulisteen ja nykyään lähinnä feministisen kuvan toisentoon miniristopistotyönä lähti mistäpä muustakaan kuin naistenpäivästä. Päivä, joka niin sapettaa ja tekisi mieli huutaa muutama ahdistunut kirosana.

Hampaita kiristää joka kerta, kun näen tai kuulen jonkun sanovan: Ihanaa naistenpäivää!

Mikä siinä on ihanaa? Tämä päivä ei ole ihana. Naistenpäivä ei ole ystävänpäivä tai äitienpäivä, se on Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä.

Jos naiset olisivat niin ihania, kuin länsimaissa toivotetaan niin miksi naisten ja miehen tulotasot heittävät? Miksi johtoasemissa naiset ovat edelleen vähemmistössä? Miksi naisilla ei ole samat mahdollisuudet menestyä tietyillä aloilla kuin miehillä? Miksi naiset joutuvat kärsimään ja sietämään seksuaalista ahdistelua? Miksi köyhissä maissa siepataan tyttöjä ja naisia ja myydään rikkaille vaimoiksi ja seksiorjiksi? Miksi tyttöjä edelleen abortoidaan, koska suositaan vain poikalapsia? On onni ollut syntyä maahan, jossa myös tytöt ovat haluttuja ja jossa ei tarvitse pelätä kaapatuksi tulemista.

Että tämä päivä ei ole ihana. Jos jotain haluaa naistenpäivänä toivottaa niin toivottaa tsemppiä kanssasisarille. Toivottaa sitä oikeaa sanomaa. Toivoo, että vielä koittaa päivä, kun naisia ei sorreta missään maassa. Juhlii niitä saavutuksia, jotka naiset ovat jo saavuttaneet. Tiesitkö muuten, että moni arjen päivänselvä asia kuin vaikkapa tiskikone ja astiankuivauskaappi ovat naisten keksimiä? Juhlitaan niitä, hienoja saavutuksia ja keksintöjä! Paljon on saatu aikaa, mutta harmillisesti poliittisesti ja kansainvälisesti on niin paljon vielä saavuttamatta.

Ugh, olen puhunut, paasaus sikseen.

Tässä vielä ristipistokaavio - kun sen kerran itselleni näpytin niin tässä kässäsiskoille jakoon. Kuvasta puuttuu päälle tehtävät mustat pistot ja tietenkin kasvot.

Ks. myös viime vuonna tekemäni naistenpäivän innoittama "kirjailtu" tpaita. GRL PWR -on edelleen käytössä!

Elvi-laukku 2.0.

Elvi-laukku osa kaksi!*

Edellinen ei oikein onnistunut ja se jäi sieppaamaan mieltä. Ajattelin, että on pakko ottaa kakkostaisto ja yrittää laukkumallin kanssa uudestaan!

*Jos korvissa särähti, että mikä Elvi, niin klikkaa edelliseen postaukseen tästä - sieltä löydät lisätietoa Instagram-hittilaukusta ja sen mistä saat siihen ohjeen.

Ja sehän kannatti!

Valitsin ohuemman kankaan (sisustuspuuvillasekoitetta, suht vahvaa), suuremman koon ja enemmän laskoksia. Koko laukun pointti on siis nurjalle jäävissä pikkusaumoissa, joiden avulla laukku niputetaan laskoksille ja lopuksi vain käännetään nurin.

Ajattelin vielä lisätä samasta kankaasta laukkuun hihnan. Aluksi mennään vähän väärän värisellä ja leveällä lainahihnalla. Ensin kiinteän hihnan tekemistä pitäisi vain päättää, että haluanko pitää laukun olkalaukkuna vai tekisinkö siitä sittenkin vyölaukun? Kesäksi tarvitsisin vyölaukun ja tämä olisi kooltaan ja ehkä malliltaankin sellaiseksi aika kätevä. Tai ehkä pitää miettiä säädeltävä hihna, joka mahdollistaa kummankin käyttötavan lanteista olalle.

Ennen kuin ompelin uuden Elvi-laukun, tein pienen testiversion. En olisi kestänyt, jos olisi tullut toinenkin vinkkura pallopussukka. Joten pieni testaus oli ihan paikallaan. Siinä varmistui miten se oikeasti pitäisi saada ommeltua kasaan.

Ja kun sanon pieni niin todella tarkoitan pieni! Minielvi!

Tähän testikukkaroon riitti 10 x 15 cm kokoinen pala. Laskokset tain 2 cm välein. Tuli lähes sattumalta täydellisen kokoinen minikukkaro koruille tai muulle pikkusälälle. Kunnon huulipunakukkaro.

Ai niin - ja se sisus! Vuoritin Elvi-laukku kakkosen! Sisälle pääsi Marimekon kangaspala. En tykkää sen väristä tai kuosista yhtään, mutta koko oli just passeli, joten sinne se sai sujahtaa (ja sainpahan sen käyttöön turhia kuleksimasta). Tuopahan vähän säpäkkää sisusta muuten harmaaseen laukkuun.

Nyt olen tyytyväinen, kannatti ottaa uusinnos. Onnistui ja tuli mieleinen!

Hittinä Elvi-laukku.

Kesken kaiken pyykkien, ruoanlaiton ja muun arkisen tylsän iski pakottava tarve: nyt minä teen SEN!

Ja "se" on Instagramissa pieneen nousukiitoon lähteneen Elvi-laukun inspiraatio. Mallin pyöräytti @h_nnab, jonka kohokohdista löytyy storiestarinoista summittainen ohje. Laukku sai nopeasti muita versioita ja tässä minun omani.

Elvi-on hauska laukku, jota on helppo muunnella olkalaukusta meikkipussukkaan. Se tehdään yhdestä kappaleesta, joka ommellaan "laskoksille" ja niputetaan päistään yhdeksi paketiksi.

Mutta tiedättekö sen, kun näet tyyliin smaragdin kiilto silmissä kuinka hieno laukusta tulee ja kuinka helposti tuosta suit sait vaan se valmistuu.

Sitten lanka sylttää minkä kerkeää, teet laskoksissa laskuvirheen, joku sauma menee ihan vinkkuraan, saat just ja just kaiken koottua paininjalalle ja ompelukone meinaa hajota liitoksistaan. Sitten tajuat, että just hiellä ja tuskalla saadut viimeiset saumat tuli tehtyä vähän väärin. Muoto siis vähän kärsi, kun laskotus meni vähän omaan tyyliin. Ja sitten se smaragdin kiilto himmenee ja jäljelle jäi vain ajatus: hitto, miten en osannutkaan? Että hästääg aina ei voi onnistua.

Mutta tiedättekö mitä? Tykkään silti vinkkurasta makkaralaukusta tosi paljon. Kaikkine virheineen se on silti aika söpö pötkylä. Ehkä se on tuo väri, se on jotenkin voimaannuttavan ihanan vihreä. Löysin keinonahan talvella Eurokankaasta 5e/metri-tarjouksesta. Siinä on vielä ihanan pehmeä nurja puoli.

Etenkin täyteen pakattuna pussukka paisuu kuin mikropopcornin pussi. Hauska muodonmuutos, tyhjänä menee ihan litteäksi ja täytenä on taas kuin turvonnut pallokala.

Mutta toisaalta kaikkine sähläyksineen aikaa meni tähän tunti. Ehkä seuraava onnistuneempi vielä nopeammin.

Eikun seuraavaa tulille.

Virkatut narsissit.

Maaliskuu! Nyt on kai oikeasti lupa sanoa: kevät.

Vai alkoiko se talvi ollenkaan? Viime viikolla tuli vaakatasossa vettä ja tuntui huhtikuulta. Tällä viikolla pärähti pikkupakkaset ja tuntui tosi kylmältä takapakilta hyvin startanneeseen kevätfiilikseen. Mutta lämpötilat hituiloikoon ees taas, valoa on silti jälleen päivä päivältä enemmän, ja se jos mikä tarkoittaa kevättä.

Ja meitsi iski pöytään narsissit.

Tässä on nyt sitten keväthekumointiin narsisseja. Kun on virkattu ruusuja, tulppaaneja ja pajunkissojakin niin totta kai myös narsississeja! Ja nämä narsissit kestävät maljakossa huoletta tulevat kevätkuukaudet. Ei nuupahda eikä lakastu, syrjään saa vain astua sitten viimeistään kevään taittuessa kesään.

Ks. postaukset: virkattu ruusu / virkatut tulppaanit (sis. ohje) / virkatut pajunkissat.

Usein virkatut kukkaset ovat hirmu ohuella langalla. Ohjeet voivat olla monivaiheisia ja puuduttavia. Nämä päätin virkata vähän paksummalla langalla rennommalla otteella. Itse kukka rakentuu vain kahdesta kappaleesta, monessa muussa ohjessa kukin terälehti saattaisi olla erillinen osansa! Joten nämä valmistuvat nopeasti ja ovat suurikokoisia. Ei tarvitse maljakkoon montaa kukkaa lehtineen, kun se jo näyttää kivalta kokonaisuudelta.

Ja huomasitko edellisissä kuvissa hauskan kuteesta virkatun tarjottimen? Normaalisti se on olkkarin tasolla, herkkupäivänä siitä tulee piirakkavuoka! Vuoka sisään ja tarjolle! Pysyy persikkarahkapiirakka pitempään lämpimänä ja pöytä suojassa kuumalta piirakalta. Kun tarjottimessa on myös kahvat, voi piirakkaa myös hyvin liikutella suojassaan. Ei tarvitse erikseen patalappua siirtelyyn!

Ohjeet narsisseihin ja piirakkatarjottimeen ovat uusimmassa Kauneimmat Käsityöt nro:ssa 2/20 - se löytyy lehtipisteistä. Samasta numerosta löytyy myös tässä aiemmin postaamani ekologiset käsityöt (ks. postaus).

Pst! Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!