Maailman pienin vappupallo (+ ohje).

Poikkeuksellisen kevään poikkeuksellinen kotivappu!

Mitäpä sitä sitten muuta kuin simaa hörppimään ja maailman pientä ilmapalloa virkkaamaan?

DIY: Virkattu minivappupallo

Virkkaa ohuella jämälangalla (mikä lanka vain käy) ja valitse koukku langan mukaan, mieluummin ehkä vähän pienempi koukku, jotta kerroksista tulee napakkaa. Itsellä oli virkkuukoukkuna 2.

Tee näin: 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, yhdistä ps:lla . 2. krs: 2 ks jokaiseen silmukkaan (= 16 s). 3. krs: *3 ks, 2 ks samaan silmukkaan*, toista *-* neljä kertaa eli krs:n ympäri (= 20 s). 4.–9. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan  (= 20 s). 10. krs: *3 ks, 2 ks yhteen*, toista *-* kunnes työssä on jäljellä 10 silmukkaa. Täytä vanulla tai langanpätkillä. Virkkaa lopuksi "ilmapallon suu": 2 ks yhteen neljä kertaa (= 6 s) ja vielä: 1 kjs, *1 p, 2 p*, toista *-* kolmesti eli krs:n ympäri. Katkaise lanka, jätä noin 15 cm langanpää.

Vinkki! Voit virkata ilmapallon suljetuin kerroksin (eli yhdistä kerrokset piilosilmukalla) tai spiraalina, laske silloin vain vaikka silmukkamerkki apunasi, että pysyt oikealla kerroksella oikean silmukkamäärän kanssa.

Vedä langan pää "ilmapallon suun" aloituskohtaan ja pujota suun ympäri yhden silmukan yli ja yhden ali. Tämä hoituu joko koukulla vetäen tai ompeluneulalla. Kiristä suu suppuun ja solmi lanka tiukasi, vedä lopuksi langanpää ilmapallon sisään.

Työnnä vahvaa metallilankaa ilmapallon naruksi. Käytä joko suoraa tikkua tai muotoile käsin metallilangan toinen pää pöytätasoa vasten, jolloin ilmapallo pysyy pöydällä pystyssä ihan itsekseen.

Että hyvää vappua sinne vaan! 

Pysykää kotona, nyt ei ole aika kansalaistottelemattomuuden.

DIY: Turbaanipanta (+ ohje).

Oulussa tulee aina ja korvia vihmoo.

Herkkäkorvaisena en siedä yhtään tuulta korvissa, joten pipot ja pannat ovat luottokavereita. Nyt saa pipot väistyä ja ajattelin ompelevani uuden pannan piristämään ulkoilua. Ajattelin ensin Facebookin kässäryhmissä pieneksi hitiksi noussutta solmupantaa, mutta sitten kangas halusikin tulla joksikin ihan omakseen!

Siitä tuli turbaani, mutta pantana! Tein toissa vuonna turbaanipäähineen Suuri Käsityö -lehden ohjeella ja siitä hiukan inspiroituneena kehitin oman ohjeen turbaanipannalle. Se ommellaan yhdestä kappaleesta ja muotoillaan työn edetessä just omaan päähän hyvin istuvaksi.

Ja arvaatteko mitä? Tästä pannasta tuli just sellainen, että sitä ei tarvitse asetella peilin kanssa päähän. Taakse tulee pienet ja helpot muotolaskokset, jotka auttavat sekä istuvuuteen että siihen, että panta on koko ajan muodossaan. Kyllä on helppo sujauttaa päähän, asettuu aina hyvin.

Aloitetaan! Näin se käy:

DIY: Yhden kappaleen turbaanipanta

Tarvitset pantaan yhden metrin pitkän ja noin 30 leveän suikaleen trikoota tai joustocollegea. Kapeampikin käy, jos haluat ohueamman pannan. Tähän voi hyvin käyttää sellaiset laitakappaleet mitä metrin kangaspaloista jää (ainakin minulla jää) usein vaatteen ompelun jälkeen. Oma suikaleeni on siis kuvassa kaksinkerroin, (30 cm koko leveys x 1 m) ja se on lankasuuntaan.

Vaihe 1: Ompele

Aseta suikale pituussuunnassa kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja ompele reunoistaan yhteen, jätä pitkälle  reunalle kääntöaukko. Käännä oikeinpäin ja ompele aukko umpeen.

Vaihe 2: Yhdistä päät oikeaan mittaan

Panta on one size fits all - eli customilla mennään! Aseta pannan takaosa niskaan ja tuo päät otsalle vastakkain. Nuppineulaa merkki (kuvassa nuoli selvyydeksi), johon tulee etusauma. Varmista, että kohta on sopivassa paikkaa ja ettei panta purista yhtään päätä. Ompele merkin mukaan suora poikkisauma.

Vaihe 3: Muotolaskos

Jos teit yhtä leveän pannan kuin minä, huomaat että se on todennäköisesti takaa liian suuri päähän. Nippaa takaa "ylimääräinen" leveys kahdelle muotolaskokselle. Ompele ensin toinen laskos ja siihen toinen päälle. Ompele ihan vain 1 cm matkalta nurjalta puolelta.

Nämä rypytykset tuovat pantaan myös rentoutta ja kun panta ei ole ihan silosuorana niin se antaa vaikutelman, että kangas olisi kiedottu ja aseteltu päähän - ainakin minun mielestäni.

Vaihe 4: Anna lisää muotoa

Seuraavaksi saatat huomata, että taka-osa viipottaa. Pistä siis panta päähäsi ja merkkaa jälleen nuppineulalla sopiva kohta. Ompele vino muotolaskos pannan yläosaan. Ompele ommel oikeat puolet vastakkain. Älä leikkaa ylimääräistä kangasta pois, se todennäköisesti painaa päätä enemmän. Sen sijaan ompele parilla ompeleella se käsin reunasta litteäksi.

Taka-osan pitäis näyttää nyt tältä. Alla poikittaiset ensin tehtävät muotolaskokset ja niiden päällä vino litistetty laskos.

Vaihe 5: Solmi solmu

Seuraa hauskin osuus! Vedä ensin suikaleen päät ihan tavalliselle solmulle. Sitten muotoile käsin päät solmun ympärille. Muutamin pistoin ompele nurkista sopiviin paikkoihin kiinni. Suikaleen päitä voi myös kiepauttaa ensin itsensä ympärille. Kokeile muutamaa eri tapaa mikä näyttää omaan silmään hyvältä. Rento asettelu on paras, älä vedä liian tiukalle.

Vaihe 6: Varmuusompeleet

Jotta solmuasettele pysyy paikoillaan, tuo sitä vielä muutamalla ompeleella. Ompele käsin ns. solmun alta.

Ja sitten se on valmis!

Just omaan päähän sopiva, täysin puristamaton panta!

Muotolaskokset takaavat, että panta istuu takaa hyvin ja tuo pyöreää muotoa eteen, jolloin panta antaa enemmän suojaa korville (eikä nouse heti pään heilautuksesta korvien päältä pois). Ja kun solmun muotoilee täysin pannan päälle, jättää panta vähemmän jälkiä otsaan (kuin vs. ne pannat, joissa etuosa kiepautetaan tai solmitaan pannan itsensä ympäri, jolloin kangas painaa ruttuja enemmän otsaan).

Ja mitä parasta: tajusin juuri, että pantaahan voi käyttää myös silloin, kun hiukset ovat ylhäällä kiinni! Se ei turbaanipipomallin kanssa onnistukaan. Aika win-win.

Hei kerro mulle, jos käytit ohjetta! Kuulisin mielelläni.

DIY: Iso silmukkatyyny ommellen.

Alkuviikkona ommeltiin olkkariin ihan normityynyä, näin loppuviikosta mentiinkin sitten sieltä mistä aita on korkein. Vähän haastavampaa tyynyä kehiin!

Vaivaa, kun en muista mistä se idea tähän lähti. Vastaavan olen nähnyt jossain ihan varmasti. Instagram? Pinterest? Oli missä oli, tämmöttinen siitä tuli.

Se on kuin silmukka, jonka ympärille on virkattu. Eli vähän niinkuin pyöreää virkkaustyötä aloittaessa, taikasilmukka ja sen ympärille kiinteitä silmukoita! Oisko sen nimi sitten silmukkatyyny?

Ja tämä on tarina tyynyn luomisprosessista.

Ilman mitään ohjeita, vain hatara mielikuva päässä, lähdin sitä toteuttamaan. Oli metrin pala trikoota ja sen sitten leikkelin suikaleiksi. Neljä pitkää suikaletta koko leveydeltä ja siihen päälle sisärengas. Siinä sitten ompelin suikaleet yhteen.

Tämähän sujuu, kivaa suoraa ommelta, ajattelin.
Minuutti myöhemmin: Ei hitto, onpa p********. 

Täytin kuuden metrin suikaletta vanulla ja voi luoja, se vasta p******** oli.
En yhtään miettinyt etukäteen putken täyttämistä, että miten sen hoidan. Työnsin vanua pahviputkella hikihatussa ja sitten puolessa välissä tajusin, että kuusi metriä ei riitä yhtään mihinkään ja putki on muutenkin ihan liian paksua.

Luovutan, eihän tästä mitään tule. Apua, silvoinko metrin kangasta ihan turhaan?

Mutta ei, pakko vielä yrittää.

Purin puolivalmiin putken auki ja leikkasin suikaleen kahteen. Eli siitä tuli noin 8 cm x 12 metrinen "suikale". Ja voi p****, sen 12 metrin sauman ompelu se vasta oli loputonta! Onneksi nyt tajusin jättää sopivin mittavälein sivuun putken täyttöaukkoja.

(Ja sisärenkaankin jouduin vielä avaamaan ja ottamaan kappaleen välistä pois. Sen kooksi jäi noin 28 cm x 75 cm, täyttö aika pehmeästi, koska ympärille tulee kuitenkin napakka "virkkaus".)

Kapeampi suikale, tämänhän täyttö käy kivemmin.
No juu ei, kyllä oli ihan eniten p********.

Ensin 12 metrin putki piti kääntää nurin ja sitten tunkea pikkuvanutuppo kerrallaan täyteen. Käytin apuna mopin vartta, sillä survoin vanua sisään ja tunsin olevani joku makkarantekijä. Ja pystyin vain ajattelemaan: näyttää niin suolelta. Eikö?

Onneksi lopussa oli "suolen" virkkaus renkaan ympärille. Ja se oli KIVAA. Tein sen muutaman kerran uudestaan ihan huvikseen ja nollatakseni työn tuskan määrää. Pehmeää, isoa pötköä, olishan tuota virkkaillut enemmänkin menemään.

Vähän mietin et miltä tuo sitten kaiken ärräpään jälkeen valmistunut tuotos näyttää. Ei siihen päätään laita mukavasti, joten sinänsä täysin sisustuksellinen tyyny. Mies sanoi peräpukamatyynyksi. No voi se olla sekin. Ihan vaikka, jos tulee tarvis niin voi sen päällä istua, ei mene liiskaan.

(On muuten kuvan kaikki tyynyt itse tehtyjä. Mini vuorityyny on ikisuosikkini!)

Metri kangasta, 12 m pötköä, säkillinen vanhaa vanua ja lopputuloksena 47 cm leveä astetta hienommalta peräpukatyynyltä näyttävä pörpylärengas ja hitokseen minimaalista vanuhöttöä ympäriinsä (kuten tuolista näkyy).

Seuraavaksi sitten pitääkin vissiin alkaa imuroimaan.

Uudet helpot sohvatyynyt (+ vinkki!).

Jotkut vaihtavat verhoja, minä vaihdan tyynyjä.

Siitä on tullut vähän tapa. Tyynyillä on niin helppo muuttaa koko huoneen tunnelmaa! Jouluksi joulusempaa ja joulun jälkeen pörröistä ja talveen sopivaa, keväällä taas vähän kevyempää. Nyt lähti suoraan askel kesää. 

Ensin ajattelin ihan muuta ja sitten yllätykseni totesin jälkikäteen, että eihän näistä mitään graafisia tyynyjä tullut vaan vehreän vihreää ja kovin lehtistä! Tuosta vasemmasta lehtikuosista se idea yhtäkkiä lähti ja ennen kuin huomasinkaan, kaivelin jo muitakin lehtikuoseja kangasjemmasta.

Siinä ovat uudet kuosit! Yllättävän hyvin nämä istuvat toisiinsa, vaikka ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Alin tyyny sai jopa kaksi kuosia etu- ja takapuolella, koska kangas ei riittänytkään.

Ompelin tyynynpäälliset helposti ilman vetoketjua. En jaksa turhaan vetskaria ommella, kun sitä kuitenkin vaihtaa useamman kerran tyynynpäällisiä ees taas. Kirjekuorimalli eli ns. taskutyyny on oikein hyvä ja nopea! Vain kaksi huolittelevaa suoraa käännettä ja kaksi sivusaumaa - valmista!

Ks. taskumallisen tyynynpäällisen tutoriaalini tästä.

Sitten tulee vinkki! Ja se on se asia, että vanhat tyynyt ja muut vanutäytteiset asiat on helppo uusiokäyttää sohvatyynyiksi. En osta sisustyynyjä, teen ne itse.

Vanut sisään ja vanhasta lakanakankaasta päällinen. Jos menee ajan myötä lyttyyn eikä möyhimisellä tyyny saa pulleutta takaisin niin reunaan on helppo ratkoa aukko - sisään lisää täytettä ja on taas tyynyssä tukea! Näin saa muuten myös just sen kokoisia tyynyjä kuin tahtoo. Usein kaupan tyynyt on joko liian massiivisia palloja ja liian koristeellisen pieniä ja littanoita.

Valkopohjaisen lehtikankaan ostin viime syksynä Ikeasta, mustapohjaisen kangaspalan bongasin aiemmin talomme saa ottaa -pöydästä (kiitti naapuri!).

Että siihen se sitten tupsahti, pieni viidakko sohvalle. Tai ainakin tyynyjen viidakko - tykkään, että on paljon tyynyjä (yhteensä yhdeksän plus sohvan omat selkänojatyynyt!), joilla mällätä kun koteloituu sohvan kulmaan.

Sohvapöydällä on muuten kuteesta virkkaamani "tarjotin" - ks. siitä lisää tästä.

Virkattu mininalle (+ ohje).

Sitä on nallehaaste ollut mielessä. Naapuritalossa on ikkunoissa jopa kolme nallukkaa. Itsekin mietin, pitäisikö? Jäi nalle mieleen pyörimään ja yhtäkkiä tuli pakottava tarve ottaa ihan oma nallehaaste: kuinka pienen nallen pystyt virkkaamaan?

Ja minähän virkkasin!

Se on lankarullan kokoinen pikkukaveri! Ja sillä liikkuu jalat ja kädet! Sen voi siis laittaa istumaan.

Ja jos joku muukin tahtoo virkata pikkunallen (vaikkapa postin kautta jollekin pikkuiselle leikittäväksi?) niin tässäpä tulee päälle virkkausohje! Se on helppoa, tarvitset vain osata kiinteän silmukan, puolipylvään ja sen kuinka silmukoita lisätään tai vähennetään. Muu sujuu luonnostaan.

OHJE: Virkattu mininalle

Lanka: Hjertegarn Cotton nr.8 -puuvillalankaa. Virkkuukoukku käsialan mukaan (esim. 3).
Muut tarvikkeet: Kaksi helmeä, mustaa karhulankaa ja pikkuisen vanua.

Virkkaa osat:

Vartalo: 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, sulje ps:lla. 2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (= 16). 3. –4. krs: 1 jokaiseen s:aan spiraalina  (= 16). 5. krs: 8 ks, 2 ks yhteen, 1 ks, 2 ks yhteen, 1 ks, 2 ks yhteen (= 13). 6. krs: 1 ks jokaiseen s:aan (= 13). 7. krs: *2 ks yhteen, 1 ks*, toista *-* kunnes jäljellä on enää 6 s, täytä vartalo vanulla ennen kuin aukko menee liian pieneksi, ps. Katkaise lanka.

Pää:  1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, sulje ps:lla. 2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (= 16). 3. –5. krs: 1 jokaiseen s:aan spiraalina  (= 16). 6. krs: *2 ks yhteen*, toista * -* 8 kertaa (= 8). 7. krs: 1 ks jokaiseen s:aan (= 8). Täytä pää vanulla, katkaise lanka (jätä ompeluvaraa langanpäähän) ja sulje aukko muutamalla pistolla.

Jalat ja kädet (4 kpl): 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 5 ks, sulje ps:lla. 2.–4. krs: 1 jokaiseen s:aan spiraalina  (= 5). 5. krs: 2 ks yhteen kaksi kertaa, ps. Päättele lanka.

Korvat (2 kpl): Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 2 ks, 2 puolipylvästä, 2 ks. Katkaise lanka.

Kuono: 1. krs:Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 6 ks. 2. krs: 1 jokaiseen s:aan (= 6). Katkaise lanka.

Ja sitten kootaan!

Ompele ensin pää vartaloon. Vartalon selkäpuoli on se, joka on vähän suorempi (5. krs:n kavennukset jättävät mahapuolen pyöreämmäksi). Ompele kuono ja korvat paikoilleen. Ompele korvat vähän "nupulleen".

Ompele liikkuvat raajat näin: Solmi karhunlanka esim. kainalon kohdalle. Vedä neula käden yläosan läpi ja takaisin, koukkaa pikkuisen vartalon kautta ja kiepauta lanka käden ja vartalon välistä pari kierrosta ympäri napin ompelun tapaan. Sitten voit kuljettaa lankan ja neulan vartalon toiselle puolelle ja liittää toisen käden paikoilleen. Katso, etteivät langat mene liian tiukalle tai löysälle, raajan pitää pystyä liikkumaan, mutta se ei saa löpsöttää tai roikkua lankojen varassa.

Lopuksi kirjaile karhunlangalla suu ja nenä sekä ompele helmet silmiksi.

Siitä tuli aika soma pikkunalle. Minimaskotti. Laitoin nallen näytön alle ilahduttamaan etätyöpäiviä.