Tee-se-itse: pieni ja helppo olkalaukku.

Pitkästä aikaa tein pienen tutoriaalin. Kaikki tämän osaa, mutta päätin silti tehdä ohjeen. Monesti blogeja selatessa sitä innostuu ihan erilailla tekemään itsekin oman version, kun katsoo kuvia myös työvaiheista eikä vain siitä lopputuloksesta. Joten tässä se on: kuinka teet itse pienen kesälaukun?

Tarvitset: palan nahkaa, sakset, ompelukoneen ja -välineet, (kaksi rengasta esim. avaimenperistä), vetoketjun, nauhaa/hihnaa/remmiä/ihan mitä vain olkaimeksi. Vinkki: laukun voi tehdä myös farkusta, markiisista, vahakankaasta..ihanpa melkein mistä vain! Ohutkin kangas käy, kun lisää laukkuun vuorikankaan.

Tee näin: 1. Leikkaa nahasta kaksi palaa saumanvarojen kera. Leikkaa myös leveyden mukaan halutessasi sivutasku. Leikkaa myös hihnasta pienet lenkit. 2. Liitä lenkit toisen kappaleen yläreunaan. ja ompele vetoketju ylälaitaan oikeat puolet vastakkain (lenkit jäävät vetoketjun ja nahan väliin). Ompele vetoketjun toinen puoli vastakkaiselle kappaleelle oikeat puolet vastakkin. 3. Tikkaa oikealta puolelta kääntäen samalla saumat vetoketjusta poispäin. 4. Ompele halutessasi sivutasku sisä- ja/tai ulkopuolelle. (Itse laitoin vain ulos ja tikkasin sen keskeltä saadakseni kaksi pientä taskua.) 5. Laita kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat. Muista jättää ennen ompelua vetoketju auki, jotta pystyt kääntämään laukun oikeinpäin! 6. Siisti reunat, leikkaa mahdollinen ylimääräinen sauma pois ja käännä laukku oikeinpäin.

Vinkki: jos nahan ompelu takkuaa, hellitä paininjalkaa, vaihda nahkaneula ja pidennä tarvittaessa tikin pituutta. Nuppineulojen käyttö voi olla hankalaa, suosin enemmän paperiklipsejä, pieniä pyykkipoikia tai joskus jopa teippiä (teippi myös auttaa paininjalan kulkuun pahimmissa liukuesteissä).

7. Mittaa sopivan mittainen hihna ja liitä se lenksuihin. Jos ommel ei tunnu tarpeeksi pitävältä leveissä hihnoissa, voi väliin laittaa vähän tekstiili- tai pikaliimaa. Itse laitoin hihnan (hah, taitaa olla alunperin hihna vanhojen saappaiden nyörityksestä!) ja lenkkien väliin renkaat. Ilmankin olisi mennyt, ei renkailla ole oikeastaan käytännöllistä funktiota.

Ja valmista on! Tuli just hyvä, yksinkertainen ja simppeli. Täysin kertaalleen käytetyistä materiaaleista. Kokoa tälle kierrätyksen kaverille tuli 15x22cm, joten se on just hyvän kokoinen. Ei mahdu mitään turhaa sisälle, vain tyyliin lompakko, puhelin, avaimet. Mitä muuta sitä edes tarvis kun menee kauniina kesäpäivänä mansikkatorille?

Tässä vähän rekvisiittaa koon hahmottamiseksi. Olisipa jo huominen, pääsisi ottamaan laukun arjen testiin!

Riipushelyt.

Aina, kun käyn henkkamaukalla, kurkkaan mitä koruja olisi tarjolla alehintaan. Ja katson niitä aina sillä silmällä, hajoittamismielessä. Ja kuinkahan monta kertaa olen jo löytänyt isot hajoitushelyt halvalla? Aika monta kertaa. Eipä tartte mennä erikseen hakemaan inspiraatiota askartelu-/käsityöliikkeistä, kun helppoa saalista löytyy muualtakin.

Nytkään ei tarjonta pettänyt. Ostin kolmella eurolla kilisevän kaulakorun (norm. 7,95e) ja näin paljon siitä irtosi!

Riipuksia moneen lähtöön, erityisesti hymyilyttävät nuo banaanit ja oui-teksti..! Mutta mikä tuo sombrero on, eh?

Ja liian monesti olen ostanut korun, hajoittanut sem ja sitten vain ihastellut osia unohtaakseni ne laatikoiden uumenin..nyt kaulakorun ostaessa päätin, että myös teen niistä heti jotain! Ihan nytheti.

Ja minähän tein. Norsut ja banaanit pääsivät heti pikkukorvakoruiksi. Lehdistä tein kaulakoruun riipuksen.

Ja sitten tein rannekoruja. Yhden siron, yhden helisevän riipusketjun ja yhden näyttävämmän linturannekorun.

Aika hyvin, kolmella eurolla kuudet korut ja muutamia osia vielä jäi "ylikin". (Alemman kuvan sinisen turkoosin helmirannekorun teinkin alkuviikosta, siitä lähti tämä uusien rannekorujen himoke.) Jee!

Uusi dyykkaustarina.

Vein roskia roskakatokseen, toin roskia roskakatoksesta. En varsinaisesti ole koskaan dyykkaa, mutta jos roskien hollilla osuu silmään jotain kiinnostavaa, saatan tuoda sen kotiin. Nyt lasien päällimmäisenä oli kuplamuovipussi joka herätti mielenkiintoni. Muovia lasilootassa - miksi, oi miksi?! Ärsyttää ihmiset, jotka hienosti keräävät metallit/ lasit/ biojätteet/ lehdet/ pahvit, mutta sitten heittävät ne jossain muovipussissa roskalaatikkoon. Hei äly hoi, jos kierrättää, voisiko sen tehdä kunnolla loppuun asti?

Ja mitä kuplamuovipussissa sitten oli? Huomasin, että siellähän oli jotain käyttökelpoisa, kuten tämä lasinen mansetti. Taidan tosin ottaa roikkuvat muovikoristeet pois, ovat tällaisena vähän liian krumeluurisia makuuni.

Pussissa oli myös sama mansetti ruskeana. Siitä lasi-osa oli rikki ja se jäi roskakatokseen. Mutta nämä koristeet voisi johonkin hyötykäyttää, eikö? Ne voisi jopa purkaa helmiksi ja käyttää myöhemmin korujen osina.

Pussissa oli myös punainen tuikkukippo. Ehjä, vähän lasitus vain huono. Se ei minua haittaa. Tekisi mieli spraymaalata tuo valkoiseksi, mutta maltan vielä, koska sopiisihan tuo tuollaisenaan loistavasti yöpöydälleni.

Ja mitä vielä pisteenä iin päällä? Tämä pallo! Se taitaa olla valaisimesta. Ehkä lamppu on mennyt rikki, kupu jäänyt vain jäljelle. Tuosta ei kyllä saa tehtyä mitään, mutta sopisi hyvin sisustusesineenä. Ihanan outo ja minimalistinen yksityiskohta. En vain vielä löytänyt paikkaa sille, se oli kaikkeen joko liian valkoinen tai liian iso. Pitääpä pyöritellä palloa ja vähän siirrellä muita tavaroita. Ehkä sille löytyy paikka, johon se sopii täydellisesti. Jos ei löydy, voinhan aina viedä sen takaisin roskakatokseen.

12.heinäkuuta.

Oi mysteerinen universumi, miksi se on aina yhtä vaikeaa palata juhannusmökkeilystä takaisin normaaliuteen? Onneksi on kuitenkin jotain kaunista ja somaa silmien ilona lievittämässä arjen ankeutta.

Tässä on siis viime viikolla valmiiksi saadut tilauskengät. Kuten arvata voi, tilaajana oli kesän morsian.

Herkkää ja romanttista, vaaleanpunaista ja harmaata. Sydämmmmiä ja blingbling-kristalleja sekä paljon koukeroa sisäsyrjiä ja korkoja myöten. Toisessa ulkosyrjässä hääparin etunimet, toisessa tuleva hääpäivä.

On aina kunnia saada tehdä toiselle uniikit kengät, mutta etenkin se korostuu, kun on kyse niinkin tärkeästä juhlasta kuin tilaajan omat häät. Toivon todella koko sydämestäni, että hääparilla on ihana hääjuhla ja vielä ihanampi avioliitto edessä. 12. heinäkuuta onkin ihan nurkan takana, pian saa morsian astella näillä koroilla kohti alttaria! 

Räsyvaha.

Pakkailin juhannusmökkiä varten ja totesin, että tarvitsen uusia meikki- ja toilettipussukoita. Heitin aikaisemmin pari vanhaa kierrätyskeskukseen ja ne mitkä ovat vielä tallessa joko irvistelevät saumoista tai olivat nyt mukaan tarvitseville tököteille väärän kokoisia. Ja koska vanhan korjaaminen ei nyt napannut lainkaan, tein sitten uusia pussukoita kesken pakkaamisen. Käytin samalla jo viime vuonna "lahjoituksena" saatu jämäpalan Marimekon vahakangasta. Ystävä ompeli näistä pöytätabletteja ja antoi minulle epämääräisen laitapalan. Kaistaleesta riitti sopivasti kahteen isompaan pussukkaan ja..

..kahteen pienempään säilyttimeen. Olikin nyt varmaan ensimmäinen kerta, kun ompelin vahakangasta. Kivasti se kulki paininjalan alla, ei lainkaan niin vaivalloista kuin olisin luullut.

Kaikki ovat malliltaan ja kooltaan vähän erilaisia niin soveltuvat moneen käyttöön. Nyt aion pakata nämä kaikki mukaan mökille. Pysyypä sälät kassissa kasassa!

Näillä sanoin toivotan teille hyvää juhannusta!