tiistai 10. huhtikuuta 2012

Mummopeittoni mun.

Sain pitkän, pitkän, pitkän odotuksen jälkeen ihanan lahjan, "etukäteisperinnön". Äitini on virkannut useamman "perintöpeiton" ja nyt oli vihdoin minun vuoroni saada oma, rakkaudella virkattu peitto.
Sinänsä hassua, koska muistan lapsuudestani vanhempieni samankaltaisen palluravirkatun päiväpeiton (myös äitini tekemä). Pidin peittoa karheana, inhottavana iholle, epäkäytännöllisenä ja niin kovin mummomaisena. Ensin vuosia sitten jopa kieltäydyin peitosta, mutta nyt olen iloinen, että muutin mieleni!
Tässä pilkahdus siitä miltä peitto näyttää kokonaisuudessaan. Harmi vain, että emme voi ottaa peittoa vielä käyttöön, koska se on aivan liian suuri kapeaan sänkyymme. Peitto saa jäädä odottamaan suurempaa makuuhuonetta ja suurempaa parisänkyä, jota varten peitto on luotu. Koko on mieletön, voin jo nähdä silmissäni kuinka kauniisti peitto laskeutuu isonkin sängyn laitojen ylitse ja hipoo silti helmoillaan lattiatasoa! Voitte vain arvailla kuinka monesta lapusta peitto on tehty  - ja missä ajassa!
"Jahas, ai me otetaan kuvia, oisit heti sanonut!" ja näin poseeraa Cora, vihainen lintu suussaan.

16 kommenttia:

  1. Upea peitto! Äitisi tehnyt mielettömän työn. :)

    VastaaPoista
  2. Aivan uskomaton peitto, vau! :) Tuossa on kyllä ollut tekemistä. Muistelen myös pienenä inhonneeni vanhempien pitsipäiväpeittoa, mutta nyt kyllä ottaisin sellaisen vastaan hyvin mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samoin itsekin ennen inhosin ja en olisi muutama vuosi takaperin ikinä uskonut kuinka iloinen nyt olen tuosta peitosta :)

      Poista
  3. Ja mikä työ tuossa onkaan ollut - nuo palluraiset on muistaakseni aika hankalia tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, kova työ virkkaamisessa on ollut! :) En kyllä osaa sanoa palluraisista mitään, itse en osaa, mutta äidiltä ne menee vaikka silmät kiinni :)

      Poista
  4. Uskomattoman hieno peitto! Itselläni ei IKINÄ riittäisi kyky ja kärsivällisyys tuollaiseen taidonnäytteeseen. Taitava äiti sinulla, ja kiva tuo perinnepeitto-idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, äitini on todella taitava virkkaamaan :) Minäkään en jaksaisi (tai edes osaisi) tehdä vastaavaa..

      Poista
  5. Ompa tosi ihana! Kuinka joku voi jaksaa tehä tommosen :D On sulla ahkera äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Äitini on kyllä ahkera virkkaamaan, itse en jaksaisi tehdä vastaavaa tilkkupeittoa edes paksuimmasta villalangasta :D

      Poista
  6. HelmiMummokin katseli pienenä tyttönä äidin tekemää kalalankapeittoa. Alla oli turkoosi lakana joka sai kaikki neliöt kauniisti näkyviin. Äitini harmitteli vain että ei ollut tekovaiheessa varaa parempi laatuiseen lankaan: 20 vuodessa alkoi jo rispaantumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, harmi ettei peitto kestänyt käyttöä pidempään! Äidin oma on kestänyt varmaan jo yli sen 20 vuotta niin toivottavasti kestää minunkin peittoni :)

      Poista
  7. Mulla on myös äitin virkkaama "mummopeitto". Se vaan on ikävä kyllä liian kapea parisänkyyn. Mutta eiköhän sille joskus vielä käyttöä löydy. Arvokkaita esineitä tuollaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko sen vaikka yhdistää toisen peiton kanssa? Tai jos vaikka äiti/joku muu virkkaisi laidoille lisää leveyttä? :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.