Joillekin kevät merkitsee uuden alkua, mutta minulle se on syksy. Olen mieltänyt aina syksyn merkittäväksi osaksi vuoden kulkua. Luonto vaihtuu, sää muuttuu, elämät etenevät. Syksyisin on myös uusien asioiden aika, uusien lukuvuosien, uusien harrastuksien.. On aika miettiä: mitä kuluvana vuotena on tapahtunut ja mitä on vielä tapahtumatta? Mitä tahtoisin tapahtuvan vielä tänä vuonna?
Sitä vain menee pää helposti pyörälle, jos kovin syvästi alkaa miettimään elämäänsä. Sitähän voi vaikka ajatuksissaan lamautua. Jotta näin ei käy, tein uusvanhan muistikirjan. Uusvanhalla tarkottaen vanhaa kirjaa, jonka uudistin. Revin kesken jääneestä kirjasesta käytetyt sivut pois ja teippasin "raon" umpeen niin ei hajoa sidonta käsiin. Sitten vähän teippikoristelua tylsän kannen päälle, luonnollisesti.
Nyt laitan fiilistelymusiikkia, kynttilöitä ja otan aikaa ihan vain haaveillakseni. Uusi vuodenaika, uudet haaveet. Yksi pitkäaikainen haave (arvaatte-kyll-mikä!) on jo pian toteutunut, mutta mikä on seuraava tavoiteltava haave?Muistakeehan arvonta, se käynnissä on! Ken mielii nahkakaulakorua omakseen, pistää nyt osallistumista peliin.
Joskus on kivaa vaan haaveilla, pitäiskin ottaa aikaa meditointiin ;)
VastaaPoistaEhdottomasti, haaveilu usein unohtuu arjen kiireissä. Ja minkälaista puurtamista se sellainen elämä olisi, jossa ei ole haaveita? :)
PoistaOn ihanaa haaveilla, vaikka ei kaikista haaveista aina tulekaan totta.
VastaaPoistaNiin on. Ja jos ei haaveile, ei anna myöskään mahdollisuutta niiden toteutumiseen, eikö? :)
Poista