lauantai 2. elokuuta 2014

Elämän helmet.

"Elämä on kuin helminauha." Näin usein verrataan. Helminauhaa ajattelin, kun tasakymppien juhlistajan lahjaa mietiskelin. Mut nauha tuntui jotenkin liian tavanomaiselta. Aikani vatvottua, kutistin helmet pienenpieniin ja pujottelin ne rykelmäksi. Siinä ovat, yksi helmi jokaisesta saajan nähdystä vuodesta.
Ja näin sen tein: ensin pujottelin "jarruksi" metallilankaa. Sitten lisäsin helmiä kerros kerrokselta ja lopuksi päättelin metallilangat mahdollisimman tiukasti ja näkymättömästi. Lopuksi iso välirengas ja valmiiksi tuli.
Koru tuli odotettua jouhevammin valmiiksi ja päälle jäi näpertelyhimo. Paskartelin sitten korulle ensin taustapahvin. Pistin pahvineen silkkipaperiin ja paperitöllin paskarreltuun pahvilootaan (etikettiin kirjoitin "käsintehty" vaikka se tuskin jää lainkaan epäselväksi..). Ja sitten vielä paketoin sen. Menikö vähän överiksi? No, ei. Kyllä aina täysien kymppien syntymäpäiväsankari kunnon kerrospaketoinnit ansaitsee.
Ja loppuun vielä kortti. Suttua päällä, koska onnistuinhan kirjoittaan virheen kortin päälle. Jeejee. Eikun uuden lappusen liimaamiseen. Ja uutta kuvaa olin ottamassa vasta, kun kortti oli jo kuoreen suljettu. Ei mennyt ihan nappiin, voisin sanoa. Toivotaan, että lahja ainakin menee nappiin!

4 kommenttia:

  1. Koskaan ei voi paketoida liian suureleisesti. Hieno hieno koru!

    VastaaPoista
  2. Mä tykkään itsetehdyistä lahjoista, niissä on aina ajatusta mukana. Ei mennyt yhtään överiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hyvä kuulla ettei mennyt ainakaan sinun mielestäsi :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.