Lähetetty!

Uskomaton fiilis. Sinne se meni. Kirjan taittosuunnitelma. LÄHETETTY. Kylläpä sitä pitikin pakertaa. Tuntuu, että eihän tässä muuta ole pitkään aikaan ehtinyt tekemäänkään kuin harjoittamaan näppäilynopeutta ja istumalihaksia. Niin sitä vaan istuttiin koneella läpi kesän säällä kuin säällä. Aamulla, illalla ja usein vähän siinä välissäkin. Täytyy sanoa, että väliin iski epätoivo. Itsesääli. Ärtymys. Jopa nolous. Epäillys. Entä jos tämä ei olekaan tarpeeksi hyvä? Entä, jos tässä ei ole yhtään mitään uutta lukijalle? Jos lukija ei tunne saavansa sisällöstä irti mitään inspiroivaa? Entäs jos olen tehnyt ison mokan? Entä, jos unohdan jotain? Entä jos tämä floppaa? Hyvä siitä tulee, sanoo muut. Mutta mistä sen voi kukaan tietää ennen kuin se on valmis? 

Kyllä on kaikki tunteet on käyty läpi mitä pieni ihminen voi vain potea. Aamusin ajattelin olevani mahtavampi kuin kukaan muu, iltaisin teki mieli itkuviha silmässä luovuttaa koko tekstitiedosto suosiolla roskakoriin. Nyt ei voi enää jahkailla, nyt täytyy vain luottaa, niin taittoon ja itteensä, niihin omiin valintoihin. Ei voi kuin odottaa. Pian, pian se palkinto odottaa, oli se sitten ylpeys ja sulka hatussa tai noloin opus ikinä, on se kuitenkin ihan minun oma.

Ps. Mitä ihmettä teen nyt tällä kaikella vapaa-ajalla? Herttiles, olen ihan unohtanut kuinka vapauttavaa on vain olla. Taidankin ottaa koirasta mallia ja oikaista itseni ihan vain olemaan ja nauttimaan tästä hetkestä.

Pss. eilen ryötäs oli allekirjoittaneella synttäritkin. Sen kunniaksi...arvaatteko mitä?! Tulossa tulloillaan on ARVONTA. Jee. Saa hihkua innosta. Muikea palkinto tiedossa. Stay tuned.