Voi urpon urpo. Taas se tapahtui. Universumi päätti kadottaa bittiavaruuteen yli 1800 kuvaa. Ja pisteenä iin päälle puhelinkin meni jumiin, jotta siitäkin katosi kaikki - siis ihan kaikki, ohjelmista, numeroista ja asetuksista lähtien. Ja kaikesta saan syyttää täysin ihan itseäni. Sinne meni, monet bloggausta odottaneet jutut. Monet perhekuvat, koiran söpöstelykuvat, hyviä muistoja. Miten tässä kävi taas näin, enkö jo kerran ole kokenut tietokoneen hajoamisen ja monen vuoden kuvien katoamisen?! Mitään en näköjään siitä oppinut. Urpo minä. Että eipä oo sitten järkevää blogattavaa, ei ole.
Ei auta itku. Harmitus hälvenee, karvainen kokemus unohtuu. Mutta tällä kertaa aion oppia mokasta. VARMUUSKOPIOT. Jumankauta, se on nyt asia, joka saa nyt vihdoin takoutua korvien väliin. Muistakaahan teki varmuuskopiot, oli kyse sitten valokuvista tai puhelinnumeroista. Olen nyt tehnyt tämän virheen puolestanne kahdesti, älkööt te sössiko yhtä tyhmästi.
Ps. Kuvissa viikonloppuinen pieni muistiaislahja ystävälle juhlan kunniaksi. Kaikkiaan 125 helmeä kaulakoruksi piikitettynä.
Voi eiiii! Eikö joku tietokonenero osaisi niitä palauttaa? Minulle sanottiin joskus että poistetut kuvat eivät oikeasti ole poistuneet ennenkuin niiden päälle on tallentanut jotain muuta, ne vain näkyvät vapaana tilana. Kuulemma ihan mahdollista (joskin ehkä hankalaa?) palauttaa?
VastaaPoistaKanssani asuu vastaava tietokonenero, joka kaikkensa yritti, mutta tilanne oli sellainen vaikeampi tapaus, että mennyttä ovat. Ei auta kuin niellä tappio :D
Poista