Kesän odotukseen päähineet.

Aina välillä tulee aikoja, kun sitä erkaantuu ompelukoneesta. Ensin ei tee mieli ja sitten kun tekee, ompelukynnys tuntuu kovin korkealta. Nyt tuli sellainen taas vastaan. Päätin, että hitot siitä. Lähdetään liikkeelle jostain pienestä.

Se pieni oli jostain missä ei juuri voi mennä pieleen. Tein siis trikoopipon ihan kaavasta (kun en vanhaakaan piposta otettua malliani mistään löytänyt). Ohje ja kaava: PaaPiin kaavakirjasta lapsille (Anniina Isokangas ja Paula Isopahkola, Tammi 2017). Kaavakirja on lasten vaatteista nimensä mukaisesti, mutta joukosta löytyy myös parisen aikuisten kaavaa pipokokojen lisäksi.

Ja tulihan siitä ihan passeli kesäpipo. Tai pipo kesän odotteluun. Kun korviin ja päähän sattuu pienikin tuuli, on sitä pipsaa pidettävä päässä. Edellinen ihan vastaava piponi oli jo vähän paksun oloinen, joten ihan trikoiselle oli tarvetta.

Käytin todella ohutta trikoota. Oli sopivan kokoinen jämä ja kaksinkertaisena juuri sopiva. Hyvin joustava ja erittäin hyvin kasaan menevä. Voi sulloa pieneenkin taskuun mukaan! Mahtavaa.

Ja kun pipo onnistui ja ompelun kynnys oli ylitetty, jatkoin siihen mitä ensin oli mielessä: uusi pääpanta - koska kaikki vanhat saivat viime syksynä lähtöpassit. Oli nukkasta, oli löysäksi löystynyttä ja muuten vaan jo maun muuttanutta pantaa. Nyt tämä uusin on kaksinkertainen putki, joka kiertää edestä solmulle. Liioskohdat ompelin piilopistoin kiinni, ei tarvitse asetella kankaita vaan voi suoraan vetaista päähän. Kangas on revenneistä leggareista. Sai lahkeet hyvään kierrätykseen!

Ehkä näillä kahdella nyt pärjää kesään. Lämpö todella antaa odotuttaa itseään tänä vuonna. Kelle voi valittaa, että kesä kiusaa meitä? Kesä olet myöhässä, ala tulla jo!