Jättitunikasta takki.

Eilen illalla tuli pakottava tarve ommella jotain. Into ei riittänyt mihinkään uuteen, joten mylläsin epämääräisen sekalaista loputtomien projektien kasaa. Sieltä löytyi vasemman harmaa pitkä retale. En muistanut, että siellä oli edes sellainen!

Retale oli jonkinmoinen jättitunika. Siinä oli joku vetänyt jo saumat valmiiksi. Kovin oli keskeneräinen, mikä lie kaapu siitä olisi tullut. Kirppiksen saa ottaa -laatikkoon oli hylätty ja sieltä äiti tuon minulle kankaiksi-tai-joksikin tarjosi. Hyvälaatuinen kangas kuitenkin, täysin käyttämätön. Vähän kuin collegea, mutta oikea puoli ei näytä tai tunnu collegelta.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Oikein hyvä takki - tai pitkä liehuke kuten itse sanoisin. Tuommoinen pitkänmallinen, joka voisi mennä nyt keveämmällä sesongilla ulkotakista, talvella sisällä pitkän neuletakin korvikkeena.

Ja mitä muutoksia retaleelle tein? Purin etusauman, kavensin hihoja, poistin pussimaista muotoa sivuista, huolittelin reunat ja tein leikatuista paloista käänteet hihoihin. Ja siinäpä se sitten olikin. Pienestä paljon!

Kyllä nyt kelpaa. Tämän ompelu oli myös kivaa, en käyttänyt mittanauhaa enkä nuppineuloja. Jos ei fiilispohjalla onnistu, niin onhan tuota leveyttä. Ei maksanut mitään eikä ottanut mitään. Ja silti sain aika kivan uuden vaatteen kovin vähällä vaivalla!