Äitienpäivä.
Se tuli jälleen, lähes kuin ihan yllättäen se olikin taas kalenterissa merkattuna. Hiljaa siihen hiipi, mutta onneksi ei päässyt ihan yllättämään - olin kerrankin jo varautunut hyvissä ajoin!
Onnittelin äitiä keksien kautta. Ihan vain hillosilmäpikkuleipiä. Ain't so pretty, mutta harvemmin ne gluteenittomat murotaikinakeksit ovatkaan, ainakaan minun kätösin tekeminä eivät olleet. Mutta ainakin testierä maistui hyvältä!
Johonkin ne keksit oli pakattava ja koska talosta ei löytynyt ei ruokakäyttöön tarkoitettua sellofaania eikä sen hyää korviketta, kinkkupussia, päätin uusiokäyttää näkkärilootan. Se oli sopivasti tyhjä ja puhdas.
Leikkasin yhden sivun auki ja käänsin laatikon nurin. Ei se haittaa, jos kuosi jää sisäpuolelle kunhan ei päälle näy. Näin laatikko on päälle siisti ja yksivärinen niin sitä ei tarvinnut mitenkään päällystää.
Teippasin vain käännetyn laatikon kasaan ja pistin alle leivinpaperinpalat.
Keksit kerroksittain sisään (leivinpaperia kerrosten väliin) ja laatikko kiinni. Olipahan muuten täydellisesti mitotettu laatikko - mahtui juuri yhteen kerrokseen yhdeksän pikkuleipää - jes!
Punaisella langalla kiinni ja äidille! Tykkään kuinka perinteisen ja ihanan yksinkertainen siitä tuli. Rinnalle tuli myöst virkattuja tulppaaneja - eivätkö olekin ihania? Tulppaaneista tulossa ihan oma postauksensa ohjeen kera!
Todelle kivan lahjan on äitisi saanut. Upeat ja kestävät tulppaanit <3
VastaaPoistaMukavaa iltaa sinulle!
Kiitos :) Kyllä vain, nämä tulppaanir kestävät aikaa ;)
Poista