Mekosta tulikin takki.

Hetken inspiraatiosta tartuin alkusyksyllä Eurokankaasta ostamaani neulokseen. "Nyt ompelen tästä syysmekon!" ajattelin. Sakset käteen ja mittanauha toiseen - ja tuumasta toimeen.

Ja sitten se tuumaus törmähti päin seinää.
Ei kerkkkele. Leikkasin väärin. Ja mittasinkin pieleen.

Tunnetteko tuon hetken, kun tajuaa mokanneensa ja vaan pysähtyy ajatukseen: menikö kangas ihan piloille?

Ei auttanut kuin vaihtaa suunnitelmaa.

Ei tullut syystunikaa, tulikin takki!

Olen aika tyytyväinen, että sain edes jotain aikaiseksi, vaikka ompelussa meni niin monta kertaa niin moni asia pieleen.

Ensin leikkasin väärin. Sitten tajusin, että mitatkin meni huti. Sitten kun sain tehtyä edelliset vaiheet uusiksi ja toivon liekin syttyi: tulisiko tästä sittenkin jotain? Niin sittenhän ompelin saumat nurin. Enkä vain yhdesti, eikä kahdesti, vaan jopa KOLMESTI. En edes ymmärrä miten niin toheloin, kun vielä oikein tuplatarkistin, oikeat puolet vastakkain - ja silti, silti! Se meni nurin. Kolmesti! (Kehtaako ees myöntää? No kehtaa, koska kaikilla on joskus ompelun brain fart -päivä.)

Loppujen lopuksi sinnikkyys tuotti tulosta! Olisin hyvin voinut heittää kangasretaleet ikuisuuskasan ongelmaksi, mutta sen sijaan en luovuttanut, vaan korjasin virheeni. (On muuten aika aivosta ratkoa saumurin saumaa kolmesti auki.)

Virheiden vuoksi neuletakkia piti vähän palastella. Siinä ei ole ollenkaan sivusaumoja ja hiat ovat lähes suoria kappaleita hiukan pudonnetuin olkasaumoin. Kuvassa vaalennettu alue, jossa olisi suoran mekon/tunikan etusivukappale - ihan vain muodon hahmottamisen avuksi.

Eteen piti lisätä kaitaleet lisäleveydeksi. Ylimääräiset saumat aluksi vähän häiritsivät, mutta oikeastaan ne tuovat ihan kivan yksityiskohdan ja vähän ryhtiä kokonaisuuteen.

Kun sivusaumoja ei ole, hihakappaleiden ompelun kanssa piti vähän kikkailla ja ommel jatkuu vähän kainalosta alaspäin, mutta se uppoaa tosi hyvin kankaaseen. Ei juuri näy, eihän? Käytössä tietyssä valossa näkyy, mutta harvoinpa sitä kainaloitaan löyhyttelee niin, että apusaumat näkyisivät. 

Ei tullut sitä mitä piti, mutta tuli ihan jotain muuta. Olen pitänyt tätä nyt pari päivää putkeen ja miettinyt, että olipa aika kiva, että mokailusta syntyikin jotain mitä ei tiennyt kaipaavansa.

Alla on muuten myös itse kaavailtu ja ommeltu mekko, siitä postaus tässä. Ompelin taskullisen mekkosen jo vuonna 2016 ja edelleen on käytössä. Ei tullut kerttisvaatetta, vaan kestolemppari!