Yrttivoiteita tekemässä.

Olin viikolla paikallisen opiston järjestämällä yrittivoidekurssilla. Olipas jännittävää! (Ja mainittakoon muuten heti alkuun, tämä ei ole mainos, vaan ihan omalla kustannuksellani kurssilla olin.)

Se oli yhden illan pikakurssi, vähän kuin alkeet tee-se-itse-luonnollisten ihovoiteiden tekemisestä. Etukäteen jopa vähän jännitti. Opinko mitään? Meneekö ohi hilseen? Hurahdanko ihan täysin? Alanko nyt sitten tekemään ihovoiteet itse? 

Oli ihanaa oppia jotain ihan uutta. Ja yllättävän helppoakin se oli. Ensin tuntui, etten tajunut ohjeistuksesta yhtään mitään, mutta kyllä se siitä lähti selkiytymään.

Saimme listalta valita mitkä voiteet ja yrtit kiinnostelivat eniten ja sitten lähdettiin niitä pienissä ryhmissä toteuttamaan. Mun ryhmä päätyi ruusunjuurihuulivoiteeseen, pihkavoiteeseen ja kahteen kukkaisvoiteeseen, joista toiseen tuli kehäkukkaa ja toiseen lisäksi mesiangervoa. Myös muita eroavaisuuksia oli ainesosalistoilla. Oli mielenkiintoista nähdä miten erot vaikuttivat koostumuksiin.

Ja loppujen lopuksi hommahan oli aika simppeliä.

Vastaavia tehdään varmasti monella eri tavoin, mutta kurssilla tehtiin näin: kuivattuja yrttejä lillutettiin matalalla lämpötilalla rypsiöljyssä. Kuvissa kehäkukkaa ja toisessa ruusunjuurta. Sitten mittailtiin vaa'alla kaikki muut tarvittavat ainekset joko kulhoon tai erillisiin kuppeihin. Mehiläisvaha sulatettiin (näytti ihan leivontavoilta!) ja sitten, kun yrttiöljy oli valmis, se siivilöitiin ja kaikki sekoitettiin yhteen. Sitten oli se vaikein osuus: lämpimän litkun tähtääminen purkkeihin.

Ja niistä tuli niin jännittäviä! Ensin kaikki näytti ihan samalta, mutta koostumukset ovat ihan erit. Yksi on ihan todella pehmeää, toinen taas melko kovaa. Taaimmainen on keltaisinta - kurssiopekin ihmetteli, miten saatiin siihen niin hyvän keltainen sävy.

Kukkaistuoksua ei juurikaan voiteissa saa säilymään, mutta ainakin pihkatuoksu tuoksuu huumaavan hyvältä, sellaiselta kunnon mökkisaunalta. Sitä tekee mieli nuuhkutella ihan vaikka huvikseen.

Kotona hommaksi jäi etikeittien laittamien. Rumat pikamaalarinteippimerkinnät veks, tilalle kivat washiteipit. Koristeteipit ovat tällaisissa purkeissa hyviä, ne eivät jätä rumia liimoja jälkeensä.

Sitten sijoittelin voiteita huoneenlämpöön ja jääkaappiin. Kurssiopen vinkistä näin eka kertalaisena on hyvä laittaa samoja voiteita eri paikkoihin säilytykseen. Yksi lämpimään, toinen viileään. Toinen pidetään kiinni, toista availlaan (hapettuu). Toista sormella käyttäen, toista spatulalla ottaen. Siinä oppii tunnistamaan meneekö joku huonoksi toista nopeammin.

Kurssiope oli ihana ja yllätti: valmiiden voiteiden mukaan sai myös kuivia yrttejä mukaansa! Oli kai kertynyt ylimäärästä. Näytti siltä, että olisin tuonut kotiin roskapusseja, mutta sisällä olikin kehäkukkaa, mesiangervoa, koivua ja väinönputkea. Ihan loistojuttu tällaiselle, jolla ei ole omaa pihaa ja puutarhaa, josta käydä nappaamassa omat yrttivoide-ainekset talteen.

Kotona vaihdoin muovipussit ohjeistuksen mukaisesti paperipusseihin (säilyvät paremmin) ja koska etenkin kehäkukkapussin pohjalla oli paljon kukkasilppua, päätin hyödyntää kaiken mitä irtosi - olihan kurssiope vaivalla keränyt ja kuivanut kukat, joten mitään ei heitetä pois!

Ompelin pellavasta perinteisiä pussukoita ja lusikoin kukkasilput pussukoihin. Nauhoin kiinni ja valmista!

Ripottelin klassisia tuoksupussukoita liinavaatteiden ja urheiluvaatteiden lomaan. Huumaava kukkaistuoksu tunkkaiset hajut karkottakoon!

Nyt sitten vain voiteita kunnolla käytössä testailemaan ja sitten vielä lisää uutta oppimaan. Tästähän voisi hyvinkin alkaa uusi harrastus. Kivaa oppia jotain ihan uutta. Ja vielä on paljon opittavaa.

Jos siellä on joku myös yrttivoiteita itse tehnyt niin saa jakaa parhaat vinkkinsä!