tiistai 6. lokakuuta 2020

3 x merino - Mitä saa puolesta metristä merinoa?

Ompelin ensimmäistä kertaa merinoa.

Se oli kamalaa.

Ymmärsin etukäteen, että merinon ompelu voi olla haastavaa, mutta kylläpä se vain olikin haastavaa. Tahdoin tehdä kaksinkertaisen, ihanan lämmittävän pipon ja ostin puoli metriä merinoa. Sitten sai jännittää paljonko merino kutistuu esipesussa. Myyjä sanoi, kun oli jo leikattu, että voi aika paljonkin kutistua (nosepäkiva, olisitko voinut sanoa ennen leikkaamista?).

"No eihän tästä nyt tule yhtään mittään."

Esipesu vei senttejä. Eka reaktio oli et noniin sinne meni 20 euron pala. Ei tullut pipoa.

Kokeilin kuitenkin, otin kaavan ja leikkasin. Sitten tajusin et ei perkl, tämähän oli trikoopipon kaava. Leikatusta merinopiposta tulikin ämpärin kokoinen pipo. Ompeleet vetivät myös s-mutkaa ja kaikki oli piloilla.

Otin saumoista sisään ja otinkin vähän turhan reilulla kädellä.

Piposta tuli syvyydeltään aivan liian pieni. Niin pieni, että nolotti, eihän se melkein pysynyt edes päässä.

Voi itku.

"Tulisko tästä sittenkin jotakin?"

Kolmas yritys. Isosta pieni ja pienestä sopiva!

Tajusin, että eihän sen sisäpuolen tarvitse olla merinoa. Leikkasin sisäpuolelta eli vuoresta "hatun" pois ja tein sinne trikoosta jatkeen! Mikä loistava veto. Samalla myös trikoo napakoitti pipoa ettei jousta ja jousta käytössä.

Mutkaiset ja hiipalle venyvät saumat fiksasin niin, että tikutin pahimmat ongelmakohdat käsin ja käänsin saumat niin, että ovatkin poikittain ohimoiden kohdalla, ei suoraan eteen, taa ja sivuille kuten yleensä. Kuka sanoo, että mihin suuntaan ne pitää olla? Menee hyvin näinkin.

Lopuksi viimeistelin pipon lisäämällä eteen keinonahkaläpyskän. Sekin piti tehdä kahdesti, tietenkin. Eka meni vinoon ja oli väärän kokoinenkin. Jätin "merkin" tyhjäksi, tämä on merkitön pipo.

"Mitäs sitten sitten lopulle merinolle?"

Pipo oli valmis, mitäs loppujämälle? Kallis pala yhdeksi pipoksi. Päätin tehdä buffin (eli ikään kuin pieni tuubihuivi), oli sopiva kaitale. Ja paljastettakoon, että jumanpiutpaut tämäkin piti ommella kolmesti. Uskomatonta kuinka onnistuin ompelemaan niinkin helpon asian kuin putken jopa kahdesti väärään suuntaan.

"Tästähän tulee sittenkin vaikka ja mitä!"

Kun pipo ja buffikin oli taisteltu, kokeilin loppusuikaleesta saada vielä ulkoilukäyttöön hiuspannan. Ja sehän toimi, just ja just riitti leveys! Jes, uudelle hyvin korvat suojaavalle pannalle olikin tarvetta.

Tässä panta takaa kuvattuna.

Tein pantaan taakse ns. muotolaskokset. Niiden avulla panta pysyy paremmin ainakin tässä kuupassa. En tiedä onko kyse päänmuodosta, mutta useimmat pannat luisuvat niin kovin ja niitä saa koko ajan olla asettelemassa paremmin päähän. Kun taakset ompelee muutamalla pistolla nurjalle parit laskokset niin panta pysyy muodossaan ja paremmin päässä.

Lisää muotolaskoksien ompelusta pantaturbaanipostauksessani: ks. tästä.
Tuulisessa Oulussa hiuspannalle onkin ollut jo käyttöä. Herkkäkorvaisena en kestä pyöräillä, jos tuivertaa korvalehtiin, tuntuu että taju lähtee. Kaksinkertainen merino on kyllä lämmin ja napakka suoja, ehkä paras mitä on materiaaliltaan ollut.

"Ja puolesta metristähän riitti!"

Kaksikymmentä euroa ja kolme valmista tuotetta, aika hyvin merinoksi. Ompelu oli kaikkine virheineen tuskallista, mutta onneksi sisulla sai valmista ja käyttökelpoista. Tuli rahalle vastinetta.

Vielä on silput jäljellä. Mitäs sitä näistä vielä tekisi? On haastavaa käyttää ostettu kangas ihan kokonaan ilman, että jäisi tällaisia epämääräisiä pikkutilkkuja. Ideoita? 
 

8 kommenttia:

  1. Vaikeuksien kautta voittoon! :P Sitkeä kyllä olit, se täytyy sanoa. Vielähän noista silpuista saa ainakin täytettä pieneen palloon (koiralle/lapselle) jos ei muuta. Tai harmaita tontun hattuja (kolmioita joita voi liimata kartongille). Tai jos johonkin projektiin tarvitsee päällystettyjä kangasnappeja niin tuolla määrällä päällystää aika monta nappia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisulla selviää vaikeuksista! Tontut onkin hauska idea! Pitääpä miettiä olisiko noista vaikka joulukorttiainesta :) Kiitos!

      Poista
  2. Muutama talvi sitten miehelle piti tehdä hiihtopipo. Tilasin kahta eri merinoa, joista toinen osoittautui sellaiseksi ribbimerinoksi. Sehän jousti niin perhanasti, ettei siitä mitään tullut. Toinen oli vähän napakampaa, mutta kun trikoopipon kaavalla tein, niin pienentää sai moneen otteeseen. Jos olisi tullut itselle niin olisin heittänyt roskiin koko tekeleen, mutta kun mies harvemmin pyytää tekemään niin olihan se saatava valmiiksi. Ja tuli siitä ihan hiihtoon soveltuva pipo.
    Toista kertaa en kuitenkaan ehkä kokeile :)
    Hyvä oivallus tuo sisäpuolen jatkopala! Ja tuota pannan takaosan laskostusta pitää kyllä itsekin kokeilla. Panta tahtoo aina nousta niskasta hassusti, joten jospa minunkin päähäni tuo paremmin passaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhea, kuulostaa kamalalta tuo ribbimerino! Huh! Onneksi kuitenkin tuli lopulta siitäkin valmista. Kokeile ihmeessä pannan laskostamista, se voi auttaa myös sinulla! :)

      Poista
  3. Ihanan rehelliset kertomukset. ��Ihailen kyllä sua kun et lannistu.
    Saisiko isoista paloista lempitumppujen sisään vuoritumput? Tai ohueen lempipipoon lämmikevuoren pidentämään kautta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei ole kaikki onnistumista, pitää myös epäonnistumisesta sanoa, eihän sitä muuten opi mokilleen nauramaan :D ja ilman uudelleen yrittämistä sitä ei opi. Palat ovat niin pieniä, että tilkkutöiksi kyllä menisi vuoren valmistaminen. Muuten olisi kyllä ollut loistava idea!

      Poista
  4. Vaikuttaa oikein näppärältä talven aloitussetiltä. Tuon pannan laskos voisi olla itsellin hyvä kokeilla, kiitos vinkistä. Minä käyttäisin ylimääräiset tilkut paikkoina, minulla on nimittäin yhdet merinopitkikset ja ovat hyvin herkkiä kulumaan. Toinen ehdotus tilkuille on johonkin ohuempaan pipoon korvan kohdalle lämmike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä, kokeile laskosta, se on tosi näppärä :) paikkana käyttäminen on hyvä idea!

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.