Aiemmin keväällä kerroin kuinka meidän koiravanhus sai hyppykiellon selkäongelmien vuoksi ja vaihdoin sängyn portaat turvallisempaan ramppiin. Kotiin on joutunut tekemään monta muutosta, jotta minimoi paikat, joissa Cora voisi itseään enempi vahingoittaa. Nyt kesän tultua muutosvuorossa oli parveke.
Ks. pienen budjetin DIY-ramppi koiralle.
Parveke kohtaa vähintään joka toinen kesä muodonmuutoksen. On ollut meksikomaista aavikkohenkeä (koska se on vaan niiiiin kuuma pätsi helteellä, et samahan se oli sisustaa kaktushenkeen), sitten tuli raikkaapaa hedelmäboolia mansikka- ja vesimelonityynyillä. Painoin ne DIY-leimoilla itse.
Nyt ei ole nojatuoleja, ei sohvaa, ihan vaan minimalistista lattiatason henkeä. Parvekekalusteet piti purkaa, jotta koira ei pääse niihin hyppimään. Tilalle oli saatava jotain pienen budjetin taktiikalla.
Ks. "meksikohenkinen" parveke / DIY-printit parveketyynyihin
En halunnut ostaa mitään uutta parvekkeelle. Kävi niin tai näin, ei tämä ole pysyvä ratkaisu. Joten kävi tuuri, kun bongasin ihan läheltä nettikirppikseltä käytetyn taittopatjan. Kustannus kympin, oikein hyvä.
Patja tosin oli parvekkeelle liian pitkä, joten sitä piti leikata toisesta päästä viidenneksen.
Sitten halusin ommella patjalle vielä oman päällisen. Tähänkään en halunnut ostaa mitään uutta vaan käytin sitä mitä sattui olemaan: päälle vanhaa haalean vaaleansinistä päiväpeiton retaletta (vihdoin sain sen käyttöön pois kuleksimasta, jes!) ja alle - voitteko uskoa - vanhaa valkoista suihkuverhoa! Ajattelin, että suihkuverho oli just hyvä. Kannatti sekin säästää. Odotti noin viisi vuotta käyttöä?
Ompelin päällisen ihan vain ylä- ja alakappaleista. Alakappaleilla tarkoitan sitä, että en tehnyt päälliseen vetskaria tms vaan ihan perinteisen taskumallin kuten teen aina sisustustyynypäällisiin. Oli helppoa, hetkessä valmista. Vaaleat sävyt on jees, eivätpä pääse auringonpaahteessa haalistumaan.
Siihen nojaksi parvekekalusteiden istuintyynyjä ja viime kesän ostotyynyt. Siniset tyynyt on itse tehtyjä, samoin vanhoista farkuista tehty pikkuviltti. Se on hyvä suoja koirankarvoille.
Katsokaa nyt tuota mummoa! Kyllä se on parvekerallia pitänyt ja nauttinut siellä aina, kun on vähänkin aurinkoa. Puhelin on täynnä tuota hymyilevää koiranassua! Mitäpä sitä ei tekisi toisen puolesta.. Vaikka vähän harmittaa, että kalusteet on purettuna niin kyllä tästä tuli yllättävän mukava. Ainakin tähän patjalle voi mennä pitkälleen pötkölleen. Parvekkeen sohva oli niin pieni, ettei se mahdollistanut pötköttelyä.
Pari kesää sitten dyykkasin jätehuoneeseen hylätyn muovisen pyykkikorin. Siitä tuli jalkarahi. Hyvä juttu etten silloin laittanut pehmustetta kiinteästi pohjaan kiinni.
Nyt kun tuokin olisi selkävammaiselle koiralla potentiaalinen hyppypaikka, oli rahista taas tehtävä ihan vaan kori. Se toimiikin nyt hyvänä viltti- ja ekstratyynyjen säilytyskorina. Niin ne esineet ja asiat saavat kiertää ja vaihtaa ees taas käyttötarkoitustaan. Hyvä vain, että jokin juttu voi olla monikäyttöinen eikä ole sidottu vain yhteen funktioon.
Ks. pyykkikorista parvekerahi -postaus
Tapani mukaan parveke sai vain muovikasveja. Samat vanhat, ei tarvinnut istuttaa ja lapioida multaa ruukkuun. Vaikka kuinka muuten pyrin välttämään muovin suosittelemista niin ainakin nämä keinokasvit luovat vihreää ja elävää tunnelmaa ilman että syksyllä päätyisivät kompostiin.
Kaktusruukku itse tehty, kahvipusseista taiteltu ruukku on äidin tekemä.
Ainut elävä kasvi parvekkeella on tomaatin taimen! Se on vielä kovin pieni. Viime vuonna pikkutomaatteja tuli niin etteipä niitä kaupasta tarvinnut ostaa. Kun lopulta liian kylmien öiden saavuttua oli leikattava tomaatti pois, keräsin yli sata tomaattia sisälle vielä kypsymään. Se oli ihan hillitön määrä!
Toivotaan, että tämä on yhtä hullu kuumaan parvekkeeseen kuin mitä viime vuoden tomaatti niin luvassa ois yhtä iso sato!
Tomaatin kasvua odotellessa olisi aikaa sisustaa parvekkeen lattiatason meininkiä lisää. Tämä pikkumatto on muuten lakanoista virkattu. Se on
vuodelta 2011 (ks. postaus)!
Kymmenen vuotta matto! Oli niitä ensimmäisiä mattoja mitä tein ja on muuten aikakautta, kun vasta ihan opettelin virkkaamaan. Ja olihan tuo myös vaaleanpunainen, vihreääkin vähän mukana. Aurinko on sen sen ihan jo valkoiseksi haalistunut. Tekisi mieli tehdä jokin uusi tilalle, mutta nyt iski niin nostalgia, että eihän tuota raakiletta raski vaihtaakaan. Olkoon, onhan se omassa kulahtaneessa olomuodossaan vielä melko hellyyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.