Bohomekosta hautajaismekko

Viime viikonloppuna saatoimme läheisen viimeiselle matkalleen.

Oli surullinen päivä ja raskas viikonloppu. Sitä edeltävä viikko oli myös yhtä ahdistusta: oli ommeltava hautajaisiin mekko. Oli kyllä yksi masentavimmista ompeluksista. Vitkuttelin joka vaiheessa. Tuntui, että eihän se valmistu koskaan. Ompelus, jota en olisi alkujaankaan halunnut tehdä.

Mutta mekko oli tehtävä, joten halusin jotain väljää, jossa olisi löysät, puolipitkät hihat. Jotain mikä ei olisi hellepäivänä kuuma (ja hellettähän todella sattui hautajaispäivälle). Ostin kaksi metriä pellavaviskoosia ajatellen, että siitä tekisin jonkun yksinkertaisen telttamekon.

Sitten sain käsiini uusimman Kotiliesi Käsityö -lehden (3/23) ja näin siinä tämän bohohenkisen mekon. Teenkin tämän! Taisin päätyä kaavaan lähinnä siksi, että lehti oli juurikin läheiselle tullut tilauslehti - lehti, jota hän ei ehtinyt edes nähdä. Tuntui sopivalta ajatella, että se oli viimeinen käsityölehti joka hänelle tuli ja lehti siksi ansaitsi tulla käytetyksi.

Kaiken vitkuttelun, muutosten ja ratkomisen jälkeen sain mekon valmiiksi.

Ainut mikä meni kerralla maaliin oli olkarypytykset, kaiken muun taisin tehdä vähintään kahdesti. Vaati todella pitkää pinnaa, oli niin lähellä että luovutan ja lähden kaupoille ostamaan mekon.

Lehden kaavasta otin yläosan ja hihat. En ole ihan satavarma teinkö hihasaumat ohjeen mukaan (kun aloin helman kanssa soveltamaan), mutta mielestäni tähän tuli aika kiva siluetti. Väljä malli ja etenkin kainaloista oikein mukavasti hengittävät. 

Nämä kaikki muutokset tein kaavaan:

- Pidensin hihoja.
- Vaihdoin pääntien pyöreään. Alensin takakappaletta pääntiestä, jotta pukeuminen on helpompaa (mekossa ei ole vetoketjua tai halkiota). Huolittelin pääntien kaitaleilla.
- Laskin ja vähän kavensin olkasaumoja.
- Kavensin ja lyhensin helmaa, en halunnut siitä mallin mukaisesti levenevää ja runsasta (eikä kahden metrin kangasmääräni olisi siihen riittänytkään).
- Jätin vyötärön runsaan rypytyksen pois. Rypytystä on vähän edessä ja takaa, mutta tein sen kuminauharypytyksellä, jotta siluetti on suorempi ja rypytystä tuli sekä helmaan että yläosaan.
- Lisäsin leikkuujämäpaloista sivusaumoihin piilotaskut ihan peruspussimallilla.

Tuli aika paljon muutoksia alkuperäiseen kaavaan!

Tästä tuli oikein hyvä mekko! Hihansuissa on kuminauha, joten hihaa voi pitää ylempänä tai suorana (kuten kuvassa vasemmalla). Taskut ovat aina hyvästä. Kangas oli myös kivan hengittävä helteelläkin. Eikä tarvinnut silittää, se on aina pellava ja -sekoitekankaissa hyvä puoli.

Kaikista mieluisin muutos kaavaan oli tuo pääntie. Pääntielle istui hyvin tuo Kalevalan Nukkekääty-kaulakoru. Oikeasti se vähän rikkoo hautajaisetikettiä, jonka mukaan korut pitäisi olla hillityt eikä näin näyttävät. Mutta tämä koru oli menehtyneen minulle lahjaksi antama, joten mielestäni oli siksi asuun sopiva. Kannoin sitä hänen muistoaan vaalien.

Luulen, että kaikesta ompelu-ahdistuksesta huolimatta tulen varmasti käyttämään tätä mekkoa toistekin. Ahdistus ei siirtynyt valmiiseen mekkoon. Asusteita vaihtamalla se sopii monenlaisiin juhliin ja vähän juhlattomampaankin menoon.

Hautajaiset sujuivat hyvin tai niin hyvin kuin sellaiset voivat sujua. Raskas päivä, mutta mukana oli paljon kauniita hetkiä ja hyviä muistoja. Tulen muistamaan häntä aina lämmöllä. Vielä ei olisi ollut hänen aika mennä, mutta nyt hän on saanut levon. Kipu on poissa.

"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää.

Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,

sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.

Siellä laulavat toisenlaiset linnut."

Sirkka Turkka