Voihan vessapaperit.

Nyt näette autenttisen näkymän vessasta kaamean valaistuksen alla (ah mikä loistokas kuva kaikkine mössöineen). Kyllä, siellä on hämärää ja pölyistä ja siellä ne vessapaperit pyörii. Ai, että onpa kiva. Aina repaleisen kiireisesti auki vedetty pussi ja siihen levinneet rullat. Siinä, kun sitten kulkee ja pyykkiä vähän pölläyttää, suihkusta tulleena vähän kastelee ja vahingossa syrjään potkaisee niin ei hyvä. Ei yhtään hyvä.

Ajattelin, että en tätä enää kattele, pelastan rullaraukat nostamalla ne hyllyyn. Mutta ei tämäkään hyvä. Epämääräinen muovimytty ei näyttää lähinnä roskapussilta. Ratkaisuksi keksin läpinäkyvän muovin eli kirkkaan vahakankaan.

Siitä leikkasin koko leveydeltä yhden suikaleen, ompelin sivut ja pohjan yhteen, leikkasin muodostuneesta kaksinkertaisesta suorakulmiosta alanurkat pois ja ompelin nämä vastatusten, jolloin lieriöstä tulee automaattisesti laatikkopohjainen (eli aika perustekniikka miten minkä vain korin tai kassin pohja tehdään ilman pohjakappaletta). Reunan käänsin kaksinkerroin, jotta sivut pysyvät jämäkämmin pystyssä.

Jes, tämä hyvä. Kivan minimalistinen! Ei ole mitään turhaa. Nyt rullille on oma paikka missä pysyvät paikoillaan eivätkä silmää hierrä. Kiva, että tuosta näkyy läpi. Ei tarvitse kylässä kävinjänkään etsiä missä on varapaperia tilanteen sattuessa päälle.

Tällaista pikavessa-asiaa tällä kertaa. Tuntuu, että ei tässä arjessa ehdi tehdä mitään muuta kuin vain nopeita juttuja!