5. luukku: Maalaa helppo revontulitaulu

Joulukalenterin viides luukku.

Tänään tulee jotain mitä tässä blogissa näkyy harvemmin eli tyyliin ei lainkaan. Maalaustutoriaali!

// Ks. tästä Joulukalenteri 2020: 

1. Himmelityyny / 2. Kestokynttilät / 3. 3D-pahviporo / 4. 4 x DIY-jääpuikko

Inspiroiduin ja tahdoin kokeilla maalata ihan pikkuruisen talvikuvan aiheella vuoret ja revontulet. Aika siis klassikko. Siihen päälle sysimusta taivat ja pari tähdenlentoa. 

Ja oikeasti - tämä on HELPPO. Ei oikeastaan tarvitse osata maalata. Eli ei tarvitse säikähtää. Tämän osaa kuka vain, joka pystyy pitelemään sivellintä ja kääntämään sitä ohjeistettuun asentoon. Tämä taulu maalataan periaatteessa pelkillä pysty-, vaaka- ja vinovedoilla!

Näytän miten se tapahtuu - viidenteen luukkuun sopivasti vain viidellä vaiheella!

DIY: Maalaa revontulitaulu

Viiden vaiheen revontulimaisema - mitä siihen tarvitset?

- Akryylimaalia seuraavissa väreissä: mustaa, valkoista, sinistä, vihreää, tahtoessasi myös keltaista ja turkoosia. 

- Muutaman eri paksuisen pensselin, ainakin leveän sutimaisen ja 1-2 kapeapäistä sivellintä. 

- Palettiveitsen tai jos sinulla ei sellaista ole, kokeile käyttää sen sijaan vaikka muovista leikattua suikaletta. Tarkoitus on, että sinulla on joku kova, mutta hiukan taipuista ohut väline, jolla saat "vedettyä" maalia tahdottuun suuntaan.

- Tarvitset paksuhkon pohjan. Jos sinulla ei ole maalauspohjia tai akryylimaalille sopivaa paperia, älä tartu tavalliseen piirustuspaperiin, se on liian ohutta. Leikkaa silloin vaikka pohja tavallisesta kartongista. 

- Lisäksi tarviset maalarinteippiä ja vesilasin.

Vaihe 1/5.

Kun pohja on teipattu maalausalustaan (vaikka vahvempi kartonki alle, se riittää oikein hyvin), kostuta leveä pensseli kevyesti vedessä ja maalaa mustalla koko maalausarkki täyteen. Sudi oikein kunnolla, saa mennä suurpiirteisesti. Tarvittaessa ota pensselillä lisää vettä, se ohentaa vähän maalia ja levittyy pohjaan paremmin.

Vaihe 2/5.

Hahmottele muutama satunnainen aaltoileva viiva mustalle pohjalle, käytä ohutta sivellintä ja edellä mainittuja värejä. Ripottele värit vierekkän pieninä viivoina. Tässä vaiheessa pitäisi olla nopea, värit eivät saa kuivahtaa ja akryylimaalihan on siinä nopeahko.

Ota palettiveitsi tai muu vastaava esine (ks. vinkki edellä) ja aseta se maaliviivan alle. Rivakalla, pienellä vedolla vedä maalit "ylöspäin" eli arkin yläreunaa kohti. 

Vaihe 3/5.

Vasemmalla edellinen vaihe valmiina. Vedin myös muutaman ylimääräisen haalean rannun kohti horisonttia.

Tee tähtitaivas näin: Ota paksumpi sivellin ja dippaa siihen vähän valkoista maalia. Ota sivellin vasempaan käteen ja oikean käden sormella "harjaa" sivellin päätä niin, että siitä "sumuttuu" maali ihan pieninä pisaroina. Tässä voi tulla pisaroita kauemmaskin, ota taustalle tarvittaessa suojapaperi. Jos tulee liian isoja tähtiä tai räiskyntäviivoja (kuten minulla kuvan keskellä), ne voi pienellä pensselillä ja mustalla maalilla piilottaa. Samalla voit halutessasi myös lisätä ohuella pensselillä muutaman suuremman tähden ja -lennon.

Toinen tekniikka on ottaa maalia reilummin ja tehdä ranteella pieni ja rivakka alas-ylös -liike, jolloin maalia räiskyy pohjalle. Mutta tämä toimii paremmin silloin kun pohja on isompi, koska siveltimestä voi räiskyä liian isoja maalijälkiä.

Vaihe 4/5.

Tee vuoret näin: Älä käytä vuoriin sivellintä vaan "maalaa" ns. raaputtamalla palettiveitsellä. Dippaa palettiveitsen pohja valkoiseen maaliin ja vedä pohja vinosti ylhäältä alas. Voit harjoitella tätä ensin toiselle paperille, jotta saat tuntumaa maalin määrään. Vähemmän on parempi, maalin ei pideä peittää mustaa pohjaa kokonaan vaan jättää rantuja, jolloin vuoriin tulee aavistus kolmiuloitteisuutta tosi helposti. Voit tehdä välillä vinon viivan ja kuljettaa palettiveitseä myös toiseen suuntaa. 

Lopuksi käy veitsen reunalla vuoren reunat läpi ja vedä kärjellä ääriviivoja esim. vuoren huippujen väliin (ks. kuva alla).

Vaihe 5/5.

Lopuksi voit vielä viimeistellä revontulet. Ota kapea sivellin ja dippaa siihen ihan vähän väriä. Ota sivellin pystyvinoon asentoon, varsi kohtisuoraan itsestäsi poispäin ja vedä pieniä, kapeita viiltoja sinne tänne. Itse lisäsin tässä vaiheessa mm. keltaista.

Ja se on valmis! 

Anna maalin kuivua kokonaan ja vedä varovasti maalarinteipit pois. Ihaile: se on siinä, uusi pieni taulusi.

Olipas mukavaa maalata jotain pitkästä aikaa. Tulee niin harvoin enää maalattua mitään, mutta tällaisia pieniä makupalojahan voisi jatkossakin tehdä.

4. luukku: 4 x DIY-jääpuikko

Neljättä luukkua mennään.

Ja nyt tulee jäistä settiä! DIY-jääpuikkoja! Ja koska tapani mukaan en tietenkään voinut keskittyä vain yhteen asiaan, esittelen neljännen luukkupäivän kunniaksi jopa neljät erilaiset DIY-jääpuikot. Neljä eri materiaalia, neljä eri tekniikkaa, neljä eri käyttötarkoitusta.

// Ks. tästä Joulukalenteri 2020: 1. Himmelityyny / 2. Kestokynttilät / 3. 3D-pahviporo

1/4 DIY-jääpuikko

Jääpuikko kierrättäen muovista

Tämä voi olla monelle tuttu klassikko vuosien takaa, kierteinen muovijääpuikko. (Kukahan tämän keksi alunperin? En osaa linkittää tähän mitään tai ketään.) Ohuesta muovisuikaleesta tulee herkkä ja superkevyt puikko, joka helposti silmään näyttäisi lasilta.

Yleisimmin muovijääpuikkojen materiaalina on muovipullo, koska sen paksuus on muovin "sulattamiseen" oivallisin. Meillä juodaan niin harvakseltaan mitään limukoita tms, joten muovipulloja ei koskaan ole. (Ja jos olisikin en silpoisi, koska mielestäni on haaskausta silpoa muovipullo, josta saa pantin ja joka voidaan kierrättää uusiokäyttöön.)

Joten mietin miksei samaa voisi kokeilla muusta muovista? Käteen sattui tuollainen muovipakkaus, jonka muovi tuntui silmämääräisesti samalta mitä muovipullot. Kokeillaan! Muovi kuin muovi, kyllähän se kuumassa sulaa.

Tee näin:

Leikkaa muovista noin 0,5 cm levyisiä suikaleita, joiden toinen pää kapenee teräväksi. Sytytä kynttilä ja varovasti kuumenna muovia liekin vieressä. Ensin toinen puoli, sitten toinen puoli pieneltä matkalta. Sitten nopeasti kierrä kuumennettua kohtaa ja toista kierteen vierestä kunnes suikale on koko matkalta kierteellä.

Tai oikeastaan kuva kertoo: älä tee näin:

Eli pidä suikaletta liekin yllä, se sulaa liian nopeasti. Älä pidä suikaletta myöskään liekien vierelle liian lähellä liekkiä, muovi mustuu. Voit aluksi kokeilla ja ottaa tuntumaan mikä etäisyys ja aika on hyvä muovin sopivalle "sulattamiselle". 

Ja kyllä, muovi saattaa pikkaisen haiskahtaa. Hyvä ilmanvaihto on hyväksi. Ei kannata muovihöyryjä liikoja hengitellä. Jos ei näpit jäädy, ulkonakin voi sulatella. Ylipäätään tulen ja muovin kanssa on hyvä muistaa paloturvallisuus. Palatamaton alusta on hyvä siltä varalta, jos homma leviäisi kirjaimellisesti käsiin. Tätä askartelua en suosittele lasten kanssa tehtäväksi.

Ja kas näin!

Herkät, minimalistiset muovijääpuikot käyvät vaikka nauhaan ripustettuna ns. garland-nauhakoristeeksi. 

2/4 DIY-jääpuikko

Jääpuikko Sticky Base -mönjästä

Ja todella tarkoitan mönjästä. Ostin Sticky Basen jo vuosi sitten kässämessuilta ja en ole löytänyt sille käyttötarkoitusta - vasta kuin nyt! Avasin purkin ja totesin: apua mitä mönjää. Toisaalta, käsille hyvin terapeuttisenkin tuntuista tavaraa. Joten saanko esitellä: mönjäjääpuikkoja kuorrutettuna tekolumella (jota tuli yhden koristesetin mukana ja sitäkään en ole saanut mihinkään kulutettua, joten jes, sitäkin käyttöön).

Toisin kuin edellinen, tämä sopii myös lapsille! 

Tee näin:

Ota sticky base -mönjää sekoita siihen tekolumihileitä tai -glitteriä. Pyörittele massaa, että hileet menevät massan "sisälle". Muotoile kapenevia puikkoja. Pistä päähän rautalankalenkki (= pätkä rautalankaa ja päät kierrettynä yhteen, voi jättää päistä vähän avonaiseksi, jotta ottavat enemmän tarttumapintaa massasta). Aseta leivinpaperille kuivumaan. Anna kovettua huoneenlämmössä.

Jääpuikkoja on hyvä grillata välissä eli käännellä sivulta toiselle. Massa kosteana leväyttää itsensä litteäski ja kun puikkoja kääntää ja samalla painelee, pysyy muoto paremmin puikkomaisena eikä tulos näytä joltain leveältä iilimadolta.

Alkuperäinen ohje Sinellin sivuilta.

Valmiin jääpuikon voi ripustaa settinä mihin vain. 

Taikka laittaa vaikka paketin kylkeen koristeeksi. Tosin lahjaan yhdistettynä voi varmaan tsekata et jääpuikko sopii lahjaan tai tyyliin. Jääpuikko voi tuntua muuten aika irralliselta ja saaja voi miettiä et mikäs kummallinen koristepökäle se tässä.

3/4 DIY-jääpuikko

Jääpuikko helmistä

Ja jos vähän krumeluuria tahtoo, niin täältä tulee! Kunnon näyttävä jääpuikko syntyy erilaisia helmiä yhdistelemällä. Tämäkin on aika klassikko. Metallilankaa ja helmiä, plus tahtoessaan päälle vähän satiininauhaa. Ei siinä muuta tarvita.

(Mitä varten olen ostanut tuollaisen kokonaisen purkin siemenhelmiä? Kovasti aina yritän tuosta helmiä kuluttaa, mutta purkki ei hupene koskaan. Ehtymätön sammio helmiä.)

Tee näin:

Ota esim. 20 cm pituinen metallilanka. Pujota keskelle pisarahelmi ja yksi siemenhelmi. Pujota toinen pää vastakkaiseen suuntaan pisarahelmen läpi. Eli metallilanka lukittautuu ja helmet jäävät alimmaiseksi. Pujota toiseen päähän satunnaisia kirkkaita lasi- ja muovihelmiä, toiseen päähän vain siemenhelmiä. Kierrä metallilankojen päät pihdeillä. Kierrä siemenhelmipuoli toisen ympärille. Pujota satiininauha metallilankapäistä läpi ja solmi yhteen rusetille. Polta (sytkärillä ihan vain supernopeasti) nauhojen päät niin ne eivät rispaannu.

Niistä tuli kauniit!

Ehkä monelle ei niistä jääpuikko tulee suoraan mieleen, mutta niistä inspiraatio lähti ja ehkä tämä on enemmänkin käsitteellinen toteutus. Jääpuikot ovat kuin pieniä valosieppareita (ks. myös muita ideoita valosieppareihin tästä).

4/4 DIY-jääpuikko

Jääpuikko kierrättäen...

Arvaatteko mistä materiaalista? Vähän kuin muovia, mutta ei sitten kuitenkaan vai onko? Spoiler: se on kuumaliimaa! Kyllä, luit oikein: kuumaliimajääpuikot.

Minulla meni ajat sitten jo kuumaliimapyssy rikki. Mietin pitkään, että miten mikään ei tartu mihinkään ja miksi en vain osaa ja miten ihmeessä muut käyttävät kuumaliimaa ihan melkein mihin vain. Sitten tajusin vasta tänä syksynä: sehän ei kuumene! Liima sulaa (kun väkisin painaa), mutta ei liimaa mitään.

Ostin uuden pikkupyssyn (vie vähemmän tilaa ja riittää tarpeisiin hyvin) ja koska vanhan pyssyn paksumpia liimapatruunoita oli vain sen 1,5 kappaletta mitä määrää ei nyt kelleen jaksanut lähteä lahjoittamaankaan, päätin sulattaa ne "hyödyksi", jonka jälkeen pääsin hävittämään vanhan pyssyn pois.

Tee näin:

Sulata kuumaliimaa suoraan leivinpaperille tai muulle sopivalle alustalle jääpuikon muotoon. Anna kovettua. Koristele tahtoessasi esim. vanhalle hilekynsilakalla hiukan kimmeltäviksi.

Huomaa tässä vaiheessa, että puikoista puuttuu jotain? Ai niin, ripustuslenkit. Solmi langanpätkistä lenkkejä ja liimaa ne puikkojen taakse tipalla kuumaliimaa. Sitten tulikin valmista!

Ja jos ei ikkunaan, ei viirinauhaan, ei lahjapakettiin - niin tietenkin joulukuuseen! 

Oma kuusi ei ole vielä pystyssä. Yleensä se on jo tässä vaiheessa, mutta ehkäpä rakennan kuusipuun vielä tänään ja sitten ripustan oksille kuumaliimajääpuikkoja. Ajattelin ensin, että näyttävätpä vähän jättiläisen räältä, mutta pienet glitterhituset muuttivat räkäpötkylät silmissäni enemmän jääpuikkomaisiksi koristeiksi. Ehkä ne kehtaa kuuseen laittaa. (Tai mitä väliä, eihän korona-aikana meillä ketään käy, sama vaikka olisikin kuusen oksilla jättiräkäkoristeita.)

Siinä oli neljännen luukun sisältö: neljät erilaiset DIY-jääpuikot. Muovia, massaa, helmiä, liimaa. Nauhaan, lahjaan, kuuseen, ikkunaan. 

Mitäs tykkäsit, oliko neljästä joku suosikkisi?

3. luukku: 3D-poro

Kolmas luukku!

Ja niin minä tämän oikein huutomerkillä huudan, koska olen tästä aika innoissani, että visioni onnistui: 3D-poro!

// Ks. tästä Joulukalenteri 2020: 1. Himmelityyny / 2. Kestokynttilät

Se on yksinkertainen. Se on kierrätetty. Se on helppotekoinen. Se on minimalistinen. Se on pieni. Se ei vie paljoa tilaa, vielä vähemmän purettuna. Se on uudelleen ja uudelleen käytettävä. 

Se on kolmiulotteinen pahvisarvieläin eli kolme-dee-poro!

(No ei oikeastaan 3D sen oikeassa merkityksessä, mutta pelkistettynä sellaisena termin käyttö tässä sallittakoon.)

DIY: 3D-pahviporo

Pahviporo ei yksinkertaisimmaan tarvitse muuta kuin pahvia ja sakset. Jos nyt haluaa kierrättää niin voi käyttää vaikka tooooosi vanhan ja tooooosi ruman kierremuistikirjan kansia matskuna. 

Usein tollaisten pahvikansien kiiltäväpintaiset muovitetut(?) paperit lähtevät pienellä nykäisyllä leikkaamisen jälkeen pois. Alta paljastuu ihan tavallista puristettua pahvia. Se voi tosin olla reunoistaan huokoista ja koska se voi helposti reunoistaan liuskottua kerroksiin niin se on hyvä uudelleen päällystää tai vähintääkin ihan reunoista käsitellä kostella askartelu- tai puuliimalla, joka sulkee irvistävät kerrokset yhteen.

Ja voiko uskoa et niin rumista kansista kuin matsku olikin, sai jotain näin kivan valkoista ja puhtoista?

Tee näin 3D-porot: Hahmottele pahville kappaleet. Jalat ovat muuten samat, mutta etujalat ovat hiukan ylhäältä matalammat. Leikkaa ja tarvittaessa kuori ulkopinta (ks. kuvailu yllä). Sudi tarvittaessa liimaa reunoihin (itse vedin myös pinnoille, jotta pahvi saisi lisää kestävyyttä). Anna kuivua hyvin. Liimaa akryylimaalilla pinnat, toista tarvittaessa. Leikkaa kappaleisiin lovet.

Huom! Jos ajattelet, että pahviporosta ei tulisi ensi vuonna uudelleen käytettävää askartelukoristetta, suosittelen valitsemaan silloin ekologiseesti sellaisen pahvin, joka kelpaisi käyttöön sellaisenaan ilman liimaa ja maalia. Silloin voit joulun jälkeen laittaa poron joulukoristelootan sijaan suoraan kartonginkeräykseen. Jos lisäät liimoja ja maaleja, ei poron pahvia voi enää kierrättää lajittelussa.

Ja sitten on se hauskin osuus: osien kokoaminen!

Olisin kovasti halunnut, että 3D-porossa olisi ollut hauskasta vain kolme osaa, mutta silloin olisi pitänyt tehdä porosta sarviton peura. Tai kaksijalkainen kummajainen. 

On se niin kiva. Tekisi mieli tehdä lisää. Ehkä jouluna 2021 näemme muitakin metsän pahvisia asukkeja?

Tykkäsitkö tästä? Katso myös nämä samanhenkiset ja modernit 3D-minikuuset!

2. luukku: Kestokynttilät

Blogijoulukalenteri, toinen luukku!

Päivä kaksi, sieltä löytyy kaksi kynttilää. Ja ei mitä tahansa kynttilää vaan kaksi virkattua kestokynttilää!

// Ks. tästä Joulukalenteri 2020: 1. Himmelityyny

Nämä kestokynttilät tein, koska tuoksuherkkänä en hirveästi pysty kynttilöitä polttelemaan ja eiväthän ne hengitysilmallekaan hyvää tee, jos jatkuvasti polttelisi. 

Nämä eivät savuta, voi sytyttää vaivatta vaikka vain hetkeksi ja mitä parasta: ne ovat turvallisia! Voi poistua huoneesta ilman et pelkää leihahtaako heti, kun selkänsä kääntää. Nämä kynttilät saavat vaikka kaatua, ei ole tulipalovaaraa!

DIY: KESTOKYNTTILÄT

Plussana iin päälle: tein kynttilät sinivalkoisiksi tulevan itsenäisyyspäivän henkeen. 

Näin ne menevät itsenäisyyspäiväkynttilöistäkin. Voi laittaa ikkunalle ilman, että tarttis poistaa yläpuolelta jättitähteä tai muita ikkunakoristeita. Eli kaikin puolin tämä on nyt win-win-tilanne.

Idea lähti tästä.

Bongasin pari viikkoa sitten kaupasta tällaiset lyhkäiset patterilla toimivat yksittäiset kynttilät. Olivat edullisetkin, joten ostin kaksi kappaletta. Kaupassa ei ollut mallikappaletta, joten hahmotin kynttilän korkeuden hiukan alakanttiin ja kynttilät olivat jalustan kanssa turhan korkeat kaavailemaani pituuteen nähden. Vaan se ei haitannut, ei jalusta tehnyt mitään virkaa kynttilän toimimiselle, joten jalusta veks talteen ja käyttöön sellaisenaan.

OHJE: KESTOKYNTTILÄT

Ja sitten virkataan! Tarvitset vain puuvillalankaa (valitse itse teetkö yksi- vai moniväriset), virkkuukoukun langan ja käsialan mukaan sekä yhden vessapaperihylsyn per kynttilä. Hyvin voi myös käyttää muuta pahviputkea omaan räätälöityyn kokoon.

Itsellä oli lankana Hjertegarnin Bom-Mix ja koukkuna nro 3.

Virkkaa näin: Tee 30 kjs, yhdistä piilosilmukalla renkaaksi. Virkkaa spiraalina (käytä silmukkamerkkiä apuna) noin 22 krs 1 kjs jokaiseen s:aan tai sen mukaan kuinka korkean kynttilän haluat tehdä. Itse tein 11 krs sinisellä ja 11 krs valkoisella. 

Yläreuna: Tee 1 krs 1 ks jokaiseen s:n takareunaan. Sitten aloita kaventamaan: *2 ks yhteen, 2 ks*, toista *-* yhden kerroksen ajan. Sitten virkkaa *2 ks yhteen, 1 ks*, toista *-* yhden kerroksen ajan. Ja lopuksi vielä 2 ks yhteen kunnes aukko sen kokoinen, että saat kynttilän muoviliekin juuri ja juuri pukattua siitä läpi. Päättele. Pujota vessapaperihylsyn päälle ja työnnä kynttilä sisälle.

Kynttilä on siis periaatteessa pelkkä tuubi, homma on pohjasta auki. Ja nyt huomaan, että kestokynttilän ulkopuolenhan voisi myös tehdä muutenkin kuin vain virkaten. Ommeltu kangassukka pahviputken päälle? Tai ihan vain pahvikoristelu koristepaperein tai maalaten? Mitkä mahdollisuudet moneen tyyliin!

Ja koska joulukoristeiden säilytystila on rajallinen, on huippua et joulun jälkeen voin heittää vessapaperihylsyt kartonkikeräykseen (koska eihän sitä tarvitse säilyttää, kun uutta tulee kuitenkin), purkaa patterikynttilät ja litistää virkatut tuubit. Ei vie paljoa tilaa joulukoristelaatikossa, tämäkin: win-win!

Siinä oli kakkosluukun parivaljakko. Näistä tulee paljon iloa moneksi, moneksi, moneksi vuodeksi. Harkitsen jo toisenvärisiä tuubien tekemistä, jotta kynttilät voisivat saada myös vaikkapa syysasun ylleen ensi syksynä.

1. luukku: Himmelityyny

Joulukuun ensimmäinen, nyt se alkaa: blogijoulukalenteri!

Aloitin viime joulunakin kalenterin tyynyhommilla ja näköjään tämä vuosi ei ole poikkeus. 

Saanko esitellä: uusi jäsen tyynyjen aatelisiin: himmelityyny!

Tyynyillä kodin ilmeen vaihtaminen on niin helppoa, siksipä yleensä aloitankin joulukodin laittamisen jouluvaloista ja tyynyistä, muu voi tulla sitten jälkikäteen. Tyynyissä on myös se plussa, että eivät vielä joulun ulkopuolella paljoa tilaa - eivätkä myös taso- tai muuta tilaa itse jouluna! 

Joskus tuntuu, että tekisi mieli laittaa kovastikin jotain koristetta, mutta niillä pitää aina olla joku oma paikka. Tyynyillä se on jo valmiina - kunhan vain sisustyyny löytyy. Ja onneksi tykkään, että kummassakin päädyssä sohvaa pitää olla monta tyynyä! Kyllä sohvalla pitää olla muhkean mmukavaa.

Himmelityynystä tuli aika kiva. Se on moderni ja perinteinen yhtä aikaa. Kirjoin (tai paremminkin harakanvarvaspistelin) sen vahvalla puuvillavirkkauslangalla ja pitkällä ompeluneulla. 

Ensin tein isoimman kuvion, sitten pienemmän siihen ympärille. Hahmottelin jokaisen kohdalla ensin ompelelijanliidulla ekan "ulkokehikon", jotta kokonaisuus pysyys suht suorassa. Muu sai mennä silmämutikalla, jotta ei ole liian skarppi. Eiväthän ne pillihimmelitkään täysin suoria ja symmetrisiä ole.

Ompelin tyynyn tuttuun tapaani taskutekniikalla. Ilman vetoketjua tyynyn ompelu valmistuu niin vaivatta! Se on kahden sauman taktiikalla: pitkä suorakullmio, päiden huolittelu ja sitten sivusaumat kiinni - valmista!

Ks. ohje kahden sauman taskutekniikkaan olikin viime vuoden joulukalenterin luukussa.

Ja mikä hetkellinen valon pilkahdus sieltä ikkunasta yhtäkkiä tuli! Koko olohuone meni yhtä keltaiseksi mitä verhoni ovat. Ja niin nopeasti se katosi kuin tulikin. Onneksi joulukuun pimeyden kestää, koska jouluvalot, joulukalenterit ja kaikki muu mukava puuhastelu. Ja tammikuussa valon määrä on taas ihan eri.

Tästä se starttasi, huomenna uusi luukku!