Alussa oli yksi jakkara. Sininen, vanha, hyvin palvellut jakkara. Pinnan päällisenä oli taannoin virkattu suojus, mutta se purkaantui pois. Oli aika tehdä uusi, mutta sitten päädyinkin virkkauksen sijaan kokeilemaan erilaista tapaa.
Huomasin, että sininen läpyskä päällä oli kiinni vain ruuveilla. Eikun ruuvit auki, uusi kangas päälle ja ruuvit kiinni. Jee, hyvältä näyttää! MUTTA...tuntuu ja sattuu! VOI PEE! Enpäs tajunnut, että kankaan kiinnityksessä käyttämäni niittipyssyn niitit ulottuvat piikittämään peffaa! FAIL.
Eipä tehnyt mieli repiä kymmeniä niittejä pois, joten päätin ommella pehmustesuojuksen, joka suojaisi niiteiltä. Muuten hyvä, mutta suojuksesta tuli susiruma. Voi pee, sekin meni sitten vähän niin kuin pieleen! Tupla-fail!
Ei millään jaksanut tehdä uutta suojusta..joten pistin päälle vähän röyhelöä (alun ompelin, lopussa oikasin ja siirryin tekstiililiimaan). Se on kukka nyt peffan alla! On nätti ja pehmeä, ei pistä niitit ei. Eikä pistä rumuus silmään.
Joskus sitä kai kannattaa yrittää yrittämisenkin jälkeen. Tämä on malli-esimerkki siitä, että välillä hyvä idea vaan epäonnistuu, mutta lopulta voi sitten löytyä hyväkin ratkaisu onnistumisen. Kolmas kerta se toden sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.