torstai 18. helmikuuta 2016

Mistä sitä tavaraa tulee?

Kohti minimalismia-projektini sai ensimmäisen sysäyksen jo useampi vuosi sitten. Sen jälkeen porras portaalta olen edennyt lähemmäs tavoitetta. Roinaa riittää aina vain, joten hitaan ja varman edistymisen aikana olen usein miettinyt syitä siihen, että tavaraa vaan kertyi ahdistukseen asti. Syiden selvittäminen ajaa jopa filosofistisiin omakuva-pohdintoihin.

Kun katson aikaa taaksepäin, tajuan omalla käytökselläni yllyttäneeni tyytymättömyyttäni. Selasin esimerkiksi naistenlehtiä ja tein listaa. Tahdon tuon, tuon ja tuon. Ihan kuin tavaroilla olisin parempi. Vertasin markkinoitua kuvaa todellisuuteen ruokkien kuviteltua materia-tarvetta entisestään. Ja nyt vuosia myöhemmin se on kostautunut. Yritäppä päästä eroon kaikesta siitä mikä oli vuosia sitten haalittava itselleen. Ei ole helppoa. Ja lopputuloksena sitä on vain vihainen itselleen. Miksi?
Kollaasissa murto-osa siitä mitä olen minimalismi-proggiksen aloitettuani myynyt.
En enää edes hahmota paljonko tavaraa on lähtenyt. Roinan määrä ei vaan lopu ja se tekee vihaiseksi ja surulliseksi. Mistä ja miksi sitä tavaraa on kertynyt ja mistä sitä tulee edelleen? Kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja rahaa sittemmin turhaksi muuttuneeseen? Miksi tavarat ovat olleet niin tärkeitä? Mitä milläkin hankinnalla on täytetty? Haalin tavaraa, mutta MIKSI?

Syy: “Ei materialisti muuksi muuttua voi.”
Jos lapsuudesta ei leluja puuttunut ja on lisäksi pieni keräilijä ja askartelija, kaikenlaiseen tavaramäärään saattoi tottua jo pienestä lähtien. Siinä voi vain kasvaessaan todeta olevansa materialisti ja niin olkoon se sitten. Mihinkä materialisti tavaroistaan pääsisi, ei mihinkään? Mutta paitsi, että tahtoessaan muuttua voi. Materialismi on tapa, ei osa persoonaa.
Ajatelkaa: kaksi hyllyllistä pelkkiä metallirasioita. Eikä yhdessäkään ollut mitään sisällä. Ne olivat vain "esillä". Käsittämätöntä.
Syy: Liikaa aikaa ja liikaa tilaa?
Erilaisissa elämäntilanteissa on helppo keksiä kaikenlaista epäolennaista halpaa harrastusta kuten kirppiksiltä "löytöjen" eli roinan tuomista kotiin. Ja jos säilytystilasta ei ole puute, ei myöskään ajattele kaikkea materian määrää kokonaisuudessa. Sitä autuaan ymmärtämättömänä ripottelee esille sitä sun tätä löytöä ja helpostihan sitä siihen tavaraähkyyn sitten sokeutuu.

Syy: "Pakko-saada-harha."
Kaikki on kokenut sen maagisen hetken, jolloin tulee jotain nähdessään “tämä on pakko saada”-fiilis. Pahimmillaan se aiheuttaa pakottavan ostokierteen. On vaikea hahmottaa ostohalun ja todellisen tarpeen ero. Vaikka kaapit on täynnä, silti
on helppo tuoda lisää roinaa alemyynneistä - koska hei, mihinkäs materialisti tavoistaan pääsisi?
Menin ruokakauppaan ja kas kuka kävi tyhjentämässä alekorin. Muistaakseni puolet jäi käyttämättä.
Syy: "Osta kaks, maksa yks."
"Kaksi shampoota yhden hinnalla!" "Ostan varastoon, onpahan sitten valmiina." Entäpä, jos unohtaa tämän ja ylimääräisiä tuotteita kertyy kertymistään kaappiin? Onko siinä järkeä, että on kemikalion kokoinen varasto kylppärissä valmiina odottelemassa, että edes kerran testattaisiin ennen vanhenemista?

Syy: "Määrä korvaa laadun. Eikun?"
Kuinka monesti käykään niin, että valitsee kahdesta vaihtoehdosta sen halvimman ja sitten huomaakin, ettei ole valintaan tyytyväinen ja joutuu hankkimaan tilalle uuden. Ja kierre on valmis, ihan kuin huonoilla ja halvoilla valinnoilla yritetään määrällisyyden kautta korvata laatua. Entä, jos ei tyytyisi siihen toisiksi parhaimpaan? Jos vaan ottaisi parhaimman heti?
Sohvan kokoinen kasa laukkuja muutamien vuosien takaa. Ilman kirppari- ja alelöytöjä kasa olisi huomattavasti pienempi.
Syy: "Pahan päivän varat."
Samoin voi ajatella, että "jos kuitenkin säästän tämän varmuuden vuoksi." Sitä jossittelee, entä jos sittenkin tarvitsisee? No ei tarvitse. Tai ehkä tarvitsee, kuka voi tietää? Onko sillä hirveästi väliä? Sitä voi pohtia samalla, kun pitää sitä kulahtaneinta puseroa, vaikka hengarissa jo odottelisi parempikin. Miksi kittuuttaa huonossa ja säilyttää parempaa kaapissa käyttämättömänä? Mihin sitä parempaa jemmataan? 

Syy: "Mutta, kun pidän kauniista jutuista."
Sanoo hamstraaja luullen, että se on "keräilylle" tarpeeksi hyvä selite. Mutta kun ei ole. Eikä niitä kauniita juttuja tarvitse silti kaikkea omistaa itse. Kauneutta voi arvostaa muutenkin kuin tavaroiden omistamisella, eikö?

Mitä syitä te muut tavaramäärän karsinneet olette havainneet roinan kasautumiselle?

16 kommenttia:

  1. Hirmuisen hyviä pointteja sulla! Oon kova kierrättäjä ja kirppistelijä, silti tavaraa vain kertyy. Nykyään mietin monesti kaksi kertaa kun ostan, että tarvitsenko todella.
    Joskus tulee ostettua jotain vain siksi-että voin ja haluan, ilman sen kummempaa syyt...ehkä siksi että olen Nainen :D


    Maiccu
    http://mansikoitajavaahtokarkkeja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi, että olen nainen - kyllä, hemmotteluostokset ovat kyllä kans yksi roinan kertymiseen syy (myös minulla!). Todellisen tarpeen erottaminen ostohalusta on kyllä etenkin alkuun haastavaa :)

      Poista
  2. Samaa tulee mietittyä täällä. Tosin itse en ole minimalisti vaan tykkään keräilystä, varsinkin kenkien. Kaikkea en siltikään laahaa kotiin :) Tosin ikinä en ole ostanut aletilpehööriä ja jokaisessa purkissa on sisällä jotain. Jos ei ole niin se menee kyllä kiertoon.
    Itsekkin nyt harjoittelen kovasti tuota kulutuspuolta vielä lisää, sillä kaikkea ei voi tänne laahata vaikka kuinka mieli tekisi, vaikka laittaakin kaksi paitaa pois kun kirpparilta löytyy yksi uusi paita niin kymmentä ei tarvitse ottaa mukaansa vaan sen yhden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös muuten hyvä harjoite just tuo, että jos menee vaikka kirpparille, sieltä saa ostaa vain yhden jutun. :)

      Poista
  3. Allekirjoitan noista jokaisen kohdan. Tuota tavaraa kasautuu lisäksi lapsien myötä: "Säilytän seuraavalle lapselle", "Tämä näyttäisi kivalta tulevallakin lapsella (vaikka vaatetta/tavaraa on jo ennestään tarpeeksi"... Jne.
    Omia vaatteita löytyy kokohaitaria S-XL, "Sitten kun olen laihempi - sitten jos tästä vielä kiloja kertyy" -ajatuksella.
    Lisäksi jos on lahjaksi jotain saanut, niin omatunto kolkuttaa heittää sitä lahjaksi annettua pois, kun "joku on sen ajatuksella antanut".
    Ja lisäksi "Ei sitä roskiinkaan voi heittää" on syy, miksi en ole kauheasti mitään karsinut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, tosiaan lapset! Kiitän, ettei omia ole siunaantunut ennen karsimisproggista :D muuten varmaan oltais jo syvässä roinan täyttämässä suossa.. Tuo laihuus-vaatteiden säästäminen on sentään tuttua! Se on jännä ilmiö naisilla. Harva silti ajattelee, että jos todella laihtuu, haluaako sitä vaatetta silti pitää? Muoti ja ona maku muuttuu usein huomaamatta..

      Tsemppiä! :)

      Poista
  4. Kierrätys on yksi hyvä ja paha. Onneksi itse kierrätän ja otan talteen lähinnä nukkekotiin sopivaa (ei siis mitään jätti suurta). Kaikenmoiset muovipakkausosat voivat pyöriä kaapissa kaksikin vuotta. Ilokseni olen tosin huomannut, että kun inspiraatio iskee voinki keksiä todella monelle tiellä olleelle roinalle hyvän ja tarpeellisen käyttötavan. :) Vaatteissa on myös hyvä pitää aikaraja, jos en minään vuodenaikana pistä ylleni, saa mennä kiertoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ois helpompaa, jos vaan dumppais roinat jonneki ja uutta ei säilöis mihinkään. Mutkunmuttakun tahtoo kierrättää! Ja usein matskun jemmaaminen ja siirtyminen ajatuksen tasolta eteenpäin on hidasta. Yhtä hidasta ku ylimääräisen tavararöykkiön myyminen netissä.. Ehkä myös tuo vuoden aikaraja olisi hyvä kierrätysmatskuillekin? :)

      Poista
  5. sama ongelma! joten lainasin kirjastosta kon mari-kirjan ,jos olisi avuksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä kirjasta olen kyllä kuullut paljon! :) Hyvä, kun myös mainitsit, pitäisi myös tutustua siihen :)

      Poista
  6. Sinäpä sen sanoit! Tai siis kirjoitit... itselleni pahin syy taitaa olla tämä "mitä tästä voisi tehdä?" Nyt olen päättänyt, etten kerää mitään joskus jotain tekemistä varten, kun sitä materiaalia saa kyllä sitten kun/jos innostuu jotain väsäämään. Toisekseen pistän stopin siinä vaiheessa, jos täytyy alkaa uusia säilytyspaikkoja suunnitteleen. Nykyisiin tiloihin pitää mahtua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Jos mahtuu laatikkoon, missä muutkin, saa sinne mennä, mutta jos ei mahdu, ei saa myös jäädäkään :D toimii myös muissa kuin matskujen hamstrauksessa :)

      Poista
  7. Niinpä, siivosin kankaita kaapista: 12 muovikassillista kiertoon. Olin säästellyt kolmisen vuotta, että jos keksin niistä jotain. Enpä ollut ideaa saanut! Poispois- ja tilalle muutama uusi kangas, joista todellakin teen jotakin. Ja tuli niin hyvä mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kuulostaa hyvältä! 12 kassia on jo hurjan paljon! :) Sait varmasti hurjasti tilaakin lisää! Vanhoista, käyttämättömäksi jääneistä kankaista luopuminen on kyllä ollut myös yksi oppimisen paikka myös minulle! :)

      Poista
  8. No nyt on minun vuoroni sanoa Aamen! :) Hyvin kiteytetty. Väitänpä et tunnekiintymykset on naisilla yksi isoin kynnys säilyttää vähän sitä sun tätä. Tää on ensitreffit-paita, nuo housut pikku Pasi-Petterillä oli jalassaan, kun söi ekan kerran kiinteää ruokaa ja tuo kuppi on isoäidin peruja. Ja sitä rataa. ;) Mutta kylläpä tekee vain hyvää hankkiutua eroon ylimääräisestä! Pystyy taas hengittämään. Lienet lukenut siitä nyt kovasti pinnalla olevasta... hmm.. no nyt en kuollaksenikaan muista nimeä.. joku Kon Mari? Kirjoittanut kirjan siisteydestä ja sen vaikutuksesta ihmisen henkiseen hyvinvointiin. En ole itse lukenut mut kuulostaa hyvältä. Käsittääkseni siinä luovutaan kaikesta mikä ei tuota iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnekiintymys etenkin vaatteisiin on kyllä hauska ilmiö! :) Kokeekohan miehet sellasta lainkaan? Joo, se kirja pitäs kyllä tsekata, paljon olen kuullut siitä.

      Ps. Pitkän harkinnan jälkeen minä pistin kirpparille ekojen treffien mekon! Sinne meni, en ole kaivannut. Tärkeintä, että treffien toinen puolisko säilyy rinnalla <3

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.