Taas oli töissä läksiäiset. Ei mitään dramaattista, vain määräaikainen sopimus päättyi - ja onneksi lähtijällä odotti ihan unelmavakkari toisaalla!
Pienet läksärit pidettiin ennen vikojen heippojen sanomista ja samalla ojensin hänelle hänen oman reppunsa - mutta ihan uudella uniikilla lisällä.
Työkaveri aiemmin itse heitti, että minähän voisin tehdä hänelle läksärilahjaksi uuteen työhön vanhaan reppuun jonkinlaisen merkin logon päälle. Minähän innostuin: tottakai, kelpaisiko jonkinlaiset kukkaset?
Leikkasin keinonahkapalan, joka ylti peittämään logon repusta. Sitten otin pätkälankapussin (jämälankojen minijämiä, koska kaikkihan pitää muka säästää) ja päätin, että näistähän kirjaillaan! (Oikeasti vain laiskotutti ja en jaksanut kaivaa esille kirjailulankalaatikkoa esille.) Ajattelin, että jos kerran jämäpätkiä hillotaan niin kyllähän niitä voisi käyttääkin johonkin?
Valitsin sopivia lankoja, kaikkia ohuita tai paksuja, mutta löyhäkierteisiä. Jos vain ei vetämällä katkea niin hyvin voi löyhäkierteisen langan "purkaa" säikeisiin, jolloin yksi säe vastaa ihan passelisti tupla- tai triplakirjailulankaa.
Sitten vain kirjailemaan!
Vähän oli nahka jäyheää pistellä, mutta koska se ei ollut kirjailukehikossa, kirjailu oli jotenkin silti helppoa, kun pientä nahkapalaa kääntelee käsissä aika näppärästi (versus iso kirjailukehikko).
Sormenpäät tul ihelläksi, mutta kokonaisuus tuli aika kivaksi. Mitään piiruntarkkaa ei ollut mahdollista nahalle tehdä, mutta tuli siihen terälehtiä ja nuppuja aika somassa väriyhdistelmässä.
Lopuksi ompelin nahkapalan laidoista kiinni reppuun. Tuli tosi kiva!
Lopputulos oli ylläri läksiäissankarille. Parasta oli, että repun selkään laittaessa hänellä tuli itku! Oli siinä tunteet pinnassa monin tavoin, kun siinä hetkessä kuulemma työpaikan vaihto kunnolla konkretisoitui.
Reppu selkään, kukat matkaan ja kohti uutta!
Olipa ihana tehdä käsin (ja vielä kierrättäen!) jotain sellaista mistä tuli tosi mieleinen saajalleen. Ja reppukin sai uuden lookin ja toivottavasti paaaaaaljon lisää käyttöaikaa kaikissa mahdollisissa työmatkapyöräilyissä, reissuissa ja muissa menoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.