maanantai 19. tammikuuta 2015

Vuosi minimalismia.

Update. Huudahdin vuosi sitten ensimmäisen kerran ääneen kohti minimalismia-projektistani. (Lue projektiin linkittämäni postaukset täältä.) Projekti on ollut paljon pidempi mitä aloittaessani luulin. Ajattelin, että kyllä jo tässä ajassa pitäisi syntyä radikaaleja muutoksia. Mutta ei. Koska elämä. Muka kiire. Hidasteet. Tunnesiteet. Aluksi tavaraa lähti paljon ja vauhdilla. Sitten nautti pienestä uudesta tilasta. Tavaraa lähti lisää. Ja lisää. Ja kun pitäisi vielä lähteä lisää, vauhti hidastui. Aluksi on niin helppo luopua oikeasti turhasta, mutta kun karsimiskierrokset alkaa aina alusta, seula on aina tasoa vaikeampi. 
Olen viime aikoina miettinyt mihin tällä loputtomalla projektilla pyrin. Tietty blogissa kirjoitan ajatuksiani, jos ne inspiroisivat myös muita miettimään mitä turhaa voisi omasta kodistaan karsia, mutta lopulta.. mikä on lopullinen tavoitteeni? Edelleen mieleeni tulee minimalistisuudesta mieleen kliinisyys, avaruus, kylmyys.. Kun kysytään millainen on minimalistinen koti, ajattelen heti täysvalkoista, modernia ja kolkkoa tilaa suurilla ikkunoilla ja loft-henkisyydellä. Se on kallis, persoonaton ja hyvin kaukana minusta. Niimpä. Sellainen minimalistinen sisustus ei ole tavoitteeni, ei voisi olla edes kodin puitteissa. Ei ole isoja ikkunoita ja loft-henkisyydestäkin voidaan puhua vain, jos vertailukohteena on homeinen kellarikomero.
Sitten pitää muistuttaa itseään. Minimalismi on erilaista eri ihmisille, etenkin tällaiselle kierrätysmateriaaleista käsitöitä tekevälle ihmiselle. Ei saa takertua stereotypioihin. Minulle minimalismi on yksinkertaistamista ja olennaiseen keskittymistä. Kun kaikki turha on poissa, sitten on hyvä. Kaikki mikä aiheuttaa mielipahaa, kaikki mikä on riippakivenä vain tiellä, kaikki millä ei ole merkitystä, kaikki mistä olisi enemmän hyötyä toisaalla. Kun ei ole kaaosta, voi keskittyä muuhunkin kuin vain tavaraähkyn tuomaan negatiivisuuteen. Sitten on koti, jossa saa keskittyä elämään ilman, että materia tuottaisi arkeen ongelmia. Ehkä vain samassa tilanteessa oleva tai ollut voi ymmärtää tämän mitä tarkoitan materian tuottamilla ongelmilla? On niin vaikea pukea sanoiksi projektin tuomia ajatuksia. Ne tuntuvat henkilökohtaisilta, koska vaikuttavat niin suuresti omiin käyttäytymiskaavojen murtamiseen (eli kun pyrkii pois sellaisesta mikä on ollut aina "osa" elämää).
Ja jottei vain höpötetä, pistetään faktaa pöytään. Missä projektissa todellisuudessa mennään?

Puolitoista vuotta; kuusi kirpputoripöytää, kymmeniäkymmeniä pusseja kierrätyskeskukseen (olisinpa laskenut pussien määrän!) ja 196 myytyä tavaraa tai tavaroiden kokonaisuutta netin kautta. Kyllä, olen pitänyt listaa motivaatioksi.
Kyllä siinä on myydyllä rahalla hyvin ruokakaupassa käyty. Voi sanoa, että roinat ovat siirtyneet rahaksi.

Ja lopulta vain mietin. Ihan älytön määrä kaikkea ******. Miksi? Mistä ja miksi ne kaikki tulivat? Ja entäs nyt, kun vieläkin olisi kaikkea turhaa. Jonkun silmään roinaa on edelleen paljon. Hyvin paljon. Etenkin niitä tuhannen projektikasoja (huoh, en kestä itsekään). Mutta muuten omaan silmään tilanne ei ole enää paha. Etenkin kun muistelee lähtötilannetta, isompaa asuntoa ja suurempia säilytystiloja, jotka olivat aivan kaikki sataprossasesti täynnä. Nyt sentään monen kohdalla kahdesta on tullut yksi ja kaapeissakin kiertää ilma ainakin osittain.
Otetaan loppuun pieni esimerkki (suunnittelen postaavani jatkossa myös isompia ennen-ja-jälkeen postaussarjoja) siitä, kun päätin jälleen kerran järjestellä kylpyhuoneen. Kylpyhuoneessa turhuuksien karsiminen on kaikista pisimmällä, se on ollut aina helppo kohde aloittaa karsimiskierrokset. Ja nyt olin siinä luulossa, ettei kylppärissä ole mitään turhaa. Ei yhtään mitään. Väärässä olin. Kyllä siinä vähän turhan iso laatikko tuli huoneesta ulos.
Se on jännä homma miten roskat ei kuljeudu roskikseen, vaan jäävät aina kaappeihin kummittelemaan. Vessapaperihylsyjä kaapin alla (syytän leikkivää koiraa?), tyhjiä hammasharjapakkauksia, tyhjiä shampoopulloja.. Väännetään nyt vielä ihan rautalangasta, josko jatkossa omakin nuppi jo uskoisi, että..
..jos hiuslenkki menee poikki tai pinnistä katoaa terävän pään suojaava nuppi, laita ne heti roskikseen. Niiden paikka ei ole ehjien hiustarvikkeiden seassa. (Ihme juttu, kun kiireessä onnistuu aina nappaamaan käteensä sen yhden rikkinäisen yksilön..ja silti viskaa sen silti takaisin lootaan..!)
..jos piilolinssit, kosmetiikkatuotteet tai kynsilakat joko vanhenevat, kuivuvat tai loppuvat, heitä ne pois. Jos niitä ei voi enää käyttää mihinkään, ne ovat turhia tilasyöppöjä.
..jos kaapissa on liikaa pyyhkeitä, poista ne. Etenkin ne parittomat ja huonokuntoiset, jotka luulit jo laittaneesi pois.
..jos kaupassa on kylkiäisiä ("osta tämä kalliimpi vaihtoehto niin saat kaupanpäälle tämän sinulle tarpeettoman näytepakkauksen"), mieti kahdesti. Älä vaihda pesuainetta sen takia, että saat päälle tahranpoistoaineen, joka jäisi kuitenkin käyttämättä (käytän toista merkkiä). Mieti aina mitä olet ostamassa. Älä valitse kiireessä, tulee vain turhia pikkumenoja kuten koiralle soveltumattomia hammasharjoja.. jos olisin pysähtynyt vähän vertailemaan niitä, olisin sen varmasti tajunnut valikoivani minikoiralleni liian ison harjan. Nyt menivät sekä aine että harja kiertoon muille.

Nyt täytyy kuitenkin taputtaa itsenään olalle pikkuisen. Tämä määrä on hyvin vähän, jos vertaa ensimmäiseen karsintakierrokseen. Silloin kylppäristä poistu kolme kukkurallista laatikkoa: yksi kokonainen laatikko tyhjiä ja vanhentuneita kosmetiikka- ja hygieniatuotteita, toinen loota käyttämättömiä (mutta käytettäviä) tuotteita, jotka tyrkytin ystäville tai möin (esim. vähän käytetyt hajuvedet) ja kolmas laatikko oli täynnä huonoksi menneitä pyyhkeitä ja muita ylimääräisiä käyttötavaroita kuten tyhjäksi vapautuneita säilytyslootia. Se oli jo paljon se. Silloin otti päähän, kun tajusi, että raahattiinpas juuri kaikki nämä turhat asiat asunnosta toiseen. Kiva juttu, ilmankos muutto otti koville.

Projekti jatkukoon, otetaan toinen vuosi kiertoon. Ja älkööt huolehtiko, en tule puhumaan vain tästä pohdiskelevaan sävyyn. Myös muuta on luvassa ihan samaan tuttuun malliin, niin projektiin liittyen kuin myös siihen liittymättä.

8 kommenttia:

  1. Itselläkin on karsimisprojekti meneillään. Kirpparipöytä varattu ja tavaraa hinnoiteltu, vielä ku sais tän flunssan pois, ni jaksais raahataki ne tavarat paikan päälle! Halvat hinnat, ettei tarvi raahata mitään takaisin kotiin. Paaaaaljon on vielä ylimääräistä tavaraa, iso vaatehuone ei auta asiaa, sinne uppoaa kummasti kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, flunssaa pois lukien. Minullakin oli ennen iso vaatehuone, joten voin täysin samastua siihen, kuinka sinne uppoaa kertymään ihan kaikenlaista turhaa. Muista sitten käydä järjestelemässä kirppispöytää ahkerasti. Halvat hinnat ei auta, jos pöytä on liian täynnä ja sekaisin. Tsemppiä myyntiin! :)

      Poista
  2. Mun pitäisi käydä läpi vaatekaappini, huoh. Siinä tuleekin menemään useampi tunti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässähän on pakkasviikko meneillään niin on hyvä syy pysyä sisällä järjestelemässä vaatekaappia ;)

      Poista
  3. Mullakin on kylppärissä pari vastaavaa lootaa, jotka on odottaneet läpikäyntiä aivan liian pitkään... Mikähän siinä on että joihinkin kohtiin (lue: suurimpaan osaan paikoista) kämpässä on vaikea tarttua? Loppujen lopuksi läpikäymiseen menisi ehkä maksimissaan puoli tuntia. Tästä tulikin mieleen, että sunnuntain Hesarissa oli siivoamisesta aika mielenkiintoinen juttu (http://www.hs.fi/sunnuntai/a1421471910451) - liittyy mielestäni myös tuohon minimalistiprojektiin. Upeita kyllä nuo sun lukemat, muista olla myös tyytyväinen saavutetusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, joskus se vaan on liian haasteellista. Pienikin juttu voi kasvaa isoksi urakaksi.. Kiitos linkistä Tuuli, se oli hyvä juttu! :)

      Poista
  4. Meillä edistyy vähän kerrallaan silloin tällöin. Nyt männä viikolla innostuin ja pussillinen vaatetta lähti kierrätykseen, sylillinen materiaalipinoon (osa jo työstössä) ja vähän roskiin. Vessan kaappi kyllä odottaa päivitystä, suunnittelin joulun alle mutta jäi sitten.

    Onko jotain tullut vastaan josta luovuit ja olet kaivannut takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kerrallaan silloin tällöin kuulostaa oikein hyvältä vauhdilta, ei sitä pidäkään pakottaa hirveällä vauhdilla, silloin tuskin syntyy pitkäaikaisia tuloksia aikaan :)

      Hyvä kysymys, piti ihan miettiä olenko jäänyt jotain oikeasti kaipaamaan (pientä haikeutta myynnin jälkeen en laske). Mieleen tulee vain lapsuuden retrohenkinen kissatyyny/-pehmolelu, jonka möin, koska se olisi vienyt liikaa säilytystilaa. Myynnin jälkeen tajusin, että olisin voinut vetää siitä täytteet ulos, jolloin itse kangas olisi mennyt tosi pieneen tilaan. Jäi harmittamaan todella paljon siitä luopuminen..mieltä vähän helpottaa se, että ostaja oli tosi kiva ja kissa meni pienelle pojalle leikittäväksi :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.