Ja nyt syksyllä arvaatteko mitä? Nostin kahvinkeitintä kotona ja mikäs se siellä olikaan! Korvakorun puuttuva palanen. En ymmärrä miten se sinne oli huomaamatta päässyt.
Ajattelin, että kerran kuin pala löysi tiensä takas luokseni, käytetään se johonkin tosi kivaan. Itse vanerikappale oli kuitenkin täysin ehjä. Pistin korulenkkiin ja yhdistin lenkin pitkään korupiikkiin...
...valitsin palan päälle valkoisen puukappaleen ja yhdistin piikin päähän vielä muovisen renkaan. Hassua, että vaikka käytin vain yhden lenkin ja yhden piikin, tarvisi tämän tekemiseen neljät erilaiset pihdit!
Tuo olin välilenkki on muuten litistetty ns. neliönmuotoon ja piikin pää uppoaa lähes kokonaan valkoisen osaan, joten alin pala pysyy kivasti paikallaan eikä pyöri valtoimenaan.
Ja niin tuli hukkapalasta kaulakoru. Nyt on ihan suosikkikorvakorut ja siihen kaverina vähän hempeämpi kaulakoru!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.