Tai voiko sanoa askarteluksi, jos kyseessä oli vain paperi-arkkien leikkaamista ja sitten tussilla rustausta? Sanotaan että on se, ainakin jotain sinnepäin.
Tein siis itse jääkaappikalenterin.
Aina on jostain postista, kaverilta, joulupukilta tai töistä tullut jonkinlainen pieni kalenteri, joka on vuoden ajan roikkunut jääkaapin magneettiklipseissä. Nyt joulun jälkeen havahduin päivien loppuessa kesken, että pitääkö sitä mennä ostamaan uudelle vuodelle kalenteri?Pihipirjous iski ja päätin että en osta. Kun ei mistään sattumalta tullut niin teen sitten itse.
Viime vuosi oli tapahtumien ja menojen osalta kovin hiljainen ja ennustan, että ainakin toistaiseksi sama tapahtumattomuus jatkuu. Mitä siis turhaan kalenteriruutuja piirtämään, jos niitä ei tarvitse. Arkilla on kuitenkin tilaa kirjoittaa mahdollisia muistettavia päiviä.
****
Kalenteri sopii muuten tähän päivään, se sai myös aloittaa tämän blogin 11. blogivuoden! Tänään 4.1.21 on YKSITOISTA vuotta siitä, kun Madam B.C. aloitti blogitaipaleensa. En nyt mitenkään "juhli" synttäreitä, koska vastahan ne blogi-ikäkriisin "kymppisynttärit" olivat. Olen ehkä päässyt yli blogi-ikäkriisistä. Aattelin kauan, että kymmenen vuotta ja sitten viimeistään blogin ovet saavat mennä kiinni. En siihen kuitenkaan ole vielä valmis. Ei vielä, vielä ei ole sen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.